Love story 14

Hannu oli siirtynyt myyntineuvottelijan tehtäviin. Hänen esimiehensä on nyt myyntipäällikkö Ilkka, joka on kiireinen mies. Myy itsekin ja päälliköi siinä ohessa.

Ilkka kertoi, mikä on Hannun myyntialue. Se määriteltiin yksinkertaisesti nimeämällä postipiirit, joissa toimivat yritykset kuuluvat Hannulle. Ilkka tutustutti noviisin Salesman-järjestelmään, jossa on tiedot hoitoasiakkaista ja johon tehdään muistiinpanot asiakaskäynneistä. Ilkka teroitti, että Salesman on myyjän työkalu. Kun tekee ahkerasti myyntikäyntejä, on vaikea muistaa, mitä kulloinkin on tapahtunut ja mitä selvinnyt. Saleman myös tilastoi tapahtumia. Se kertoo, montako käyntiä myyjä on tehnyt päivää kohden ja kaikenlaista muuta. Ilkka kiinnostuu järjestelmän sisällöstä vain siinä tapauksessa, että Hannulla on vaikeuksia päästä tavoitteeseensa.

Ilkka kertoi, että huolimatta huimasta teknisestä kehityksestä myyntineuvottelijan työ on pysynyt pitkään peruspiirteiltään samanlaisena. Toki nykyään tarjoukset lähetetään sähköpostitse ja muutoinkin viestitään paljon internetin välityksellä, mutta henkilökohtaiset tapaamiset ovat yhä äärimmäisen tärkeitä. Niitä on nykyään aikaisempaa vaikeampi saada sovituksi, mutta yritettävä on. Myyjän ammattitaitoon kuuluu kyky saada tapaamisia sovituksi.

Hannu oli saanut käyttöönsä työsuhdeauton. Hän oli hankkinut ajokortin jo nuorena miehenä, mutta autoa hän ei ollut omistanut koskaan. Ajokokemusta hänellä oli vain vanhempiensa autosta ajalta, jolloin hän ei ollut vielä muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Olisi kiva tutustua nyt Helsinkiin ja sen ympäristöön autoilijan näkökulmasta.

Hannu oli osallistunut erään konsulttiyrityksen järjestämään myyntikoulutukseen. Hän ymmärsi, että hänen pitää hankkia suspekteja ja prospekteja sekä pitää huolta vanhasta asiakaskannastaan. Myyntiprosessi vie aikansa, joten aina oli oltava riittävästi suspekteja muokattavaksi prospekteiksi. joista voi kehittyä asiakkaita. Suspektit ovat sellaisia kontakteja, joista mahdollisesti voi kehittyä jotakin. Prospekteista tiedetään jo, että ne tulevat tekemään hankinnan joka tapauksessa. Ne kaupat on saatava mieluimmin kaikki omaan tilauskantaan.

Hannu oli ollut yhteydessä moniin hoidettavakseen saaduista asiakkaistaan ja tavannut jo muutamia. Tapaamisten sopiminen oli käynyt helposti, kun hän oli kertonut olevansa uusi yhteyshenkilö ja haluavansa tulla esittäytymään. Hannu oli yllättynyt, kuinka mutkattomalta kanssakäyminen liike-elämässä tuntui.

Eräänä päivän Hannu oli palaamassa asiakaskäynniltä ja käveli kohti parkkihallia, johon hän oli jättänyt autonsa. Kaivokadulla hän näki tutun hahmon vastaantulijoiden joukossa. Se oli Liisa.

Tylsää ..

.. mikä on todella hyvä asia. Kontrollikäynnillä ei tullut esiin mitään huolestuttavaa. Ei draamaa.

Lääkäri kävi taas katsomalla ja koettelemalla ihoni tarkoin läpi. Merkkejä käänteishyljinnästä ei näkynyt.

Kerroin vaivaasta kyljestäni. Todennäköisesti kyseessä on lihas. Asia jää seurantaan.

Sandimmun-annos laskee 0,7:stä 0,5:en. Lääkitys varmaan lopetetaan kuukauden päästä.

Minun pitäisi hankkia influenssarokotus. Sen voi saada terveyskeskuksessa, mutta Miekussa niitä annetaan tiettyinä aikoina kuin liukuhihnalla kaikille, jotka kävelevät ovesta sisään ja haluavat rokotuksen.

Kaikille tiedoksi! Huomenna rokotuksia saa Meikussa klo 10-14 ja perjantaina samaan aikaan. Pistämiset jatkuvat kuun loppuun saakka.

Täytän huomenna viisi kuukautta. Ensi kuussa tämä untuvikko on puolivuotias ja sulkia lisää, jos ei mitään hälyttävää ilmaannu. Minulta otetaan luuydinkoe, joka kertoo, onko jäännöstautia. Luustoni skannataan ja saan vauvarokotuksia.

Keskustelimme töihin palaamisesta. Jäi ratkaistavaksi seuraavassa kontrollissa, palaanko vuoden vaihteen jälkeen hommiin. Esteitä ei näyttäisi olevan. Minun on selvitettävä eläkebyrokratiaa. Voi olla, että sairausloman jatkoa pitää määrätä varmuuden vuoksi, jotta paperisota ehditään käydä. Sen voinee sitten perua, jos toipuminen edistyy suunnitellusti.


Veriarvot:

Hb 140, 136 (134-167)
Leuk. 1.9, 1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb. 201, 143 (150-360)
CRP 6, 4 <3 (<3)

Syövän historiaa 4

Huomenna tähän aikaan ja jo aikaisemmin tiedän, mitä tänään otettu verinäyte kertoo.

Minulla oli tapaaminen Meikussa tänään puoli kymmeneltä. Kännykkäni hälytti aamulla kahdeksalta. Heräsin mutta en noussut heti. Katsoin sitten kännykkääni ja ajattelin, että ei tässä mennyt kuin kahdeksan minuuttia - no hätä. Sitten huomasinkin, että kello onkin melkein kahtakymmentä vaille yhdeksän. Olin siis nukahtanut uudestaan.

Myöhästyin mutta en kohtuuttomasti.

Kuulin tilanteeni parantuneen, koska nukun useimmiten enintään kahdella pillerillä. Minulle kerrottiin olevan tärkeää, että saan nukkua kunnon yöt. Piilleriuni on tosin huonolaatuisempaa kuin luomunukkuminen. Ei minun enää ole pitkään tarvinnutkaan valvoa. Tosin iltana yhtenä otin kaksi ja puoli pilleriä, mutta toivottavasti se jää poikkeukseksi.

Annoin verinäytteen Töölöntullin HUS-labissa. Otin taas lastenlipun. Alaikäisille on oma odotuskolkka. Tuntuu hiukan nololta odottaa siellä äitien ja lasten seassa. Päädyin istumaan aikuisten puolelle sisäikkunan viereen. Siinä pystyin seuraamaan lasten numerotaulua. Voi olla, että olisin päässyt aikuistiketillä nopeammin sisään. Olin viimeinen jonossa sillä erää. Hyvä kuitenkin, että lapset pääsivät ennen minua.

Kävin sitten Aleksin 1Storessa ja Stockan Powerissa kysymässä sinivalofiltteriä läppäriini. Kyseinen valo haittaa nukahtamista ja suodattimen pitäisi auttaa. Sellaista ei mainituista paikoista löytynyt.


Olen katsonut Sairauksien keisarin neljännen osan kaksi kertaa.

Syövän tutkiminen on ollut todella vaativaa ja siihen on panostettu valtavasti rahaa. Tehoavien hoitojen löytyminen oli arpapeliä. Yritettiin, erehdyttiin, yritettiin taas ja niin edelleen. Edistyminen oli hidasta. Hoitotulokset näyttivät tilastollisesti vaatimattomilta.

Rintasyövän hoitamiseen alettiin kokeilla monikertaista sytostaattiannostusta aikaisempiin verrattuna. Myrkkyannokset suurennettiin potilaiden kestämisen äärirajoille. Heitä alettiin suojata autologisilla luuydinsiirroilla. Heiltä otettiin omia kantasoluja, jotka sittemmin palautettiin heille verenkiertoon.  Myöhemmin jouduttiin toteamaan, että potilaat eivät juurikaan hyötyneet tällaisesta yhdistelmähoidosta.

Eräs tutkija oli tullut ajatelleeksi geenien merkityksestä syöpien synnyssä. Hän päätti ruveta eristämään geenejä ja tutkimaan niitä yksittäin. Hän löysi geenin, jolla on yhteys syöpään. Asiaa tutkittiin muuallakin ja syöpägeenejä löytyi lisää.

Vähitellen alettiin löytää täsmälääkkeitä.

Tutkimuksiin liittyy kauhistuttava vaihe, josta olen tainnut kirjoittaa ennenkin. Lupaavien lääkkeiden hoitovaikutus voidaan varmistaa vain satunnaisuuden avulla. Osalle potilaista annetaan lumelääkettä ja osalle tutkimuksen alla olevaa hoitoa. Tutkimuksen kannalta suotuisassa tapauksessa syntyy ruumiita, koska osa ei saa oikeata lääkettä. Tosin ilman kokeilua niitä syntyy vielä enemmän. Minä en tiedä, voiko tutkimusta toteuttaa siten, että arvonnassa hävinneet saisivat voimassa olevaa käypää hoitoa. Ehkä osa tutkimuksesta toteutetaankin niin.

Minäkin olen voinut saada tehoavaa hoitoa osittain niiden kustannuksella, joilla on ollut huono onni tutkimuksissa.


Sekuntinovelli

Vaimo: Täällä on niin kylmä. Voisitko säätää lämpöä?
Mies: Ai nyt heti vai?
Vaimo: Joo.
Mies etsii makuuhuoneen patterin sunttia ja löytää sen kaiken maailman kamojen takaa. Hän kääntää sitä myötäpäivään niin pitkälle kuin se kääntyy. Hän arvelee, että se on nyt kiinni. Sitten hän kääntää namiskaa summamutikassa taaksepäin ja nousee pystyyn. 
Vaimo: Voi kiitos!
Mies: Eikö ole kiva, että on huushollissa mies niin ei tarvitse kuin pyytää.  

Syövän historiaa 3

Katsoin kolmannen osan Sairauksien keisarista. Rintasyöpään on aikoinaan keksitty ratkaisuksi rinnan poistaminen. Toimenpiteessä usein poistettiin myös rintaan liittyvä lihas. Ajateltiin, että näin syöpä varmemmin juuritaan pois. 

Valitettavasti tuli tavaksi tehdä hoitoratkaisu mekaanisesti. Moni nainen menetti koko rintansa, vaikka ei olisi tarvinnut. Kävi ilmi, että jos kasvain ei ole iso, riittää, että vain pieni osa rintaa poistetaan. Toisaalta joissakin tapauksissa syöpä oli saattanut levitä niin laajalle, että tilannetta ei voitu korjata pelkällä rinnan poistamisella. 

Syöpään oli etsitty pitkään hoitokeinoa ilman, että tiedettiin taudin syytä. Ihmeteltiin, miksi solu voi jakautua erilaisiksi soluiksi. 

Sitten innostuttiin viruksista. Niiden arveltiin aiheuttavan syöpää. Niillä ei voitu kuitenkaan selittää asiaa kokonaan. Syyehdokkaiksi nousivat niiden rinnalle ympäristön ja geenien vaikutukset. 

Kirjoitin, että Löyly näytti edellisellä kerralla aivan vaalealta. Noin epäluotettava muisti on, ainakin minun. Näin elokuussa ottamistani kuvista, että Löyly näytti jo tuolloin tummemmalta. 

Minulla on maanantaina tapaaminen Meikussa. Toivottavasti saan apua nukkumisongelmaani. Otin illalla kaksi Stellaa. Annos ei riittänyt. Otin puolikkaan lisää ja uni tuli. Aamupäivällä minusta tuntui, että tuollaista annosta ei kannattaisi ottaa. Aika väkivaltaista se varmaan on aivoille.

Käyn samalla reissulla verikokeessa. Tiistaina minulla on kontrollitapaaminen hematologin kanssa. Kuinkahan tällä kertaa käy.

Nyt pidän taas viikonlopun mittaisen julkaisutauon. Palaan maanantaina kanavalle.

Oikein hyvää pyhäinpäivää kaikille!

Uskonnollisista kokemuksista

Perttu Häkkisen vieraana oli tämän kuun ensimmäisenä päivänä kaksi vakaumuksellista miestä. Ymmärsin heidän olevan ortodokseja.

Miehet kertoivat uskonnollisista kokemuksistaan. En muista kumpi kertoi minkäkin tarinan, mutta seuraavanlaisia tuli esiin.

Mies oli sairastunut vakavaan syöpään. Hänellä oli rinnassaan aikamoinen syöpäkasauma. Hän oli rukoillut paranemista. Sitten hän oli kuullut äänen sanovan, että "Nouse ja peseydy". Mies oli tulkinnut tämän tarkoittavan, että hänen pitää juoda paljon vettä ja näin pestä syöpä pois. Hän otti tavakseen juoda kaksi litraa päivässä. Muistaakseni parin vuoden jälkeen syöpä oli kadonnut.

Mies oli hiihtämässä järvellä. Yhtäkkiä ääni kehotti häntä kääntymään vasempaan. Hän toimi näin, hiihti sata metriä uuteen suuntaan ja kääntyi kohti rantaa. Sitten hän päätti ottaa selvää, mistä oli kysymys. Hän otti pitkän karahkan mukaansa ja palasi kohtaan, jossa oli ensimmäisen kerran kääntynyt. Hän koetteli astalollaan edessä olevaa jäätä ja totesi sen olevan vain kahden sentin paksuista. Hänen olisi voinut käydä huonosti, jos hän olisi hiihtänyt aluksi aikomaansa suuntaan.

Minä en osaa sanoa tällaisista kertomuksista juuri mitään. Erikoisilta kuulostavat.

Koen olevan Jumalan tahto, että olen selvinnyt syövistäni tähän asti. Potilashistoriani tuntuu johdonmukaiselta seuraukselta saamistani lääketieteellisistä hoidoista. Hoitojen toimiminen ei kuitenkaan ole sataprosenttisen varmaa. Hämmästelen. että olen vielä elossa.

Minä koen uskovaisuuteni hyvin arkiseksi. En koe juuri milloinkaan voimakkaita, uskoon liittyviä tunteita. Tosin tutut virret ja siionin laulut luovat turvallisuuden tunnetta, vaikka olenkin huono niitä laulamaan ja seuraamaan.

Koen olevani juuri ja juuri uskomassa. Ei minulla ole muuta, mihin turvata. Minun olisi vaikeata lopettaa kokonaan iltarukoilemista, vaikka olen siinäkin huono.

Minulla on toki kokemuksia, joita pidän tärkeinä. Koin kauan sitten etsikkoajan, joka johti parannukseen. Sairastuin vakavasti viime vuosikymmenellä. Silloin kyseessä ei ollut syöpä. Minun puolestani esirukoiltiin suviseuroissa. Terveydentilani kääntyi sittemmin nopeasti paremmaksi. Vaikka tapahtuneeseen voidaan osoittaa lääketieteellinen syy, esirukoileminen on puhutellut minua, järjen vaivaamaa.

Tiedän, että moni on rukoillut puolestani syöpiä sairastaessani. Se lämmittää mieltä.

Olen kertonut tässä blogissani, että koin viime kesänä Taivaan lähestyvän minua, kun olin saamassa hoitoa virus- ja bakteeri-infektioihini. Tapahtunutta voitaisiin väittää psyykkiseksi harhaksi, mutta en halua ajatella niin. Olen saanut siitä lohtua.

Suomi ei ole enää puolueeton

Maantieteelle emme voi mitään, sanoi Paasikivi aikoinaan. Olemme Venäjän naapuri ja sillä sinappi. Suomi ja Venäjä ovat valtioita, jotka kumpikin ajavat itsekkäästi omaa etuaan. Niin valtioilla on tapana toimia. 

Kun valtioiden kokoero on näin suuri, voi jokin eturistiriita johtaa pahimmassa tapauksessa sotaan. Minä olen saanut elää koko ikäni rauhan aikaa. Sotaorvon ja evakon poikana tunnen kuitenkin nahoissani, että rauha ei ole itsestäänselvyys. 

Olen elänyt nuoruuteni aikana, jolloin ulko- ja puolustuspolitiikasta sai puhua julkisesti vain kaanonin mukaisesti. Jos joku paikallispoliitikko erehtyi poikkeamaan kaidalta polulta, hänen poliittinen tulevaisuutensa oli mennyttä. Marginaalista saattoi pari kolme ponnistaa eduskuntaan, mutta pidemmälle ei ollut asiaa. Minä ja uskoakseni suurin osa muista suomalaisista pidimme julkista kritiikkiä turhana. Pienen opposition edustajat olivat leimautuneet ihmisiksi, joita ei kannata ottaa vakavasti.

Nykyään puolustus- ja liittoutumisasioista puhutaan kohtalaisen vapaasti. Ei täysin vapaasti, koska länsimyönteisiä tai Suomen puolustusta kriittisesti kommentoivia saatetaan yhä kutsua haukoiksi tai muiksi vastaaviksi. Minusta tuntuisi ahdistavalta palata vanhaan puhumattomuuden ilmapiiriin. 

Presidentti Kekkonen vahti Suomen linjaa voimakkaasti ja perusteellisesti. Jos joku tavallista tallaajaa merkittävämpi hahmo sooloili asiassa, hän sai pian kuulla asiasta. Kekkosta pelättiin. 

Kekkonen oli hyvin taitava. Hän oli myös valtapoliitikko, varmasti Machiavellinsä lukenut. 

Minusta Kekkosen poliittisesta perinnöstä unohdetaan helposti se, että hän vei ystävällismielisestä idänpolitiikastaan huolimatta Suomen niin länteen kuin noina aikoina oli mahdollista. Muistaakseni erityissopimuksesta EEC:n kanssa alettiin neuvotella jo 60-luvulla. 

Paasikiven lausumasta on kauan, mutta se on yhä ajankohtainen. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta sen perillinen on suuri ja mahtava, myös arka kunniastaan. 

Presidentti Niinistö ei tietääkseni lähettele myllykirjeitä kuten Kekkonen teki aikoinaan. Sellaisilla olisikin mahdotonta nykyään pitää kansalaisia niin ruodussa, että vaikutelma ulospäin olisi yhtenäinen. Naapurimme voi halutessaan seurata suomalaista somekeskustelua niin paljon kuin haluaa. Siksi mielialat eivät pysy salassa.

Me kaikki, jotka elimme Neuvostoliiton romahtamisen ajan, luulimme Venäjän muuttuvat länsimaiseksi demokratiaksi. Näin ajatteli myös Suomen poliittinen johto. Suomen identiteettiä on voimakkaasti länsimaistettu viime vuosikymmeninä. 

Olisi hyvin vaikea palata entiseen puolueettomuuteen. Suomen asemaa kutsutaankin nykyään liittoutumattomuudeksi. Minusta ilmaus on vähintäänkin epätarkka, koska Suomi on Naton kanssa niin läheisessä yhteistyössä kuin ilman jäsenyyttä on mahdollista. 

Presidentti Niinistö on varmasti vastuunsa tunteva maan päämies. Hän ei voi johtaa maan ulko- ja puolustuspolitiikkaa illuusioiden varassa. Juha Sipilä tuntuu luovuttaneen myös EU:ta koskevan ulkopolitiikan suurelta osalta Niinistön harteille. Niinistö pohtii varmasti kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti.

Niinistö on monien muiden avainpoliitikkojen lailla sanonut kannattavansa kansanäänestystä, jos Natoon liittymistä harkitaan. Tuskin hän olisi päässyt presidentiksi, jos olisi muuta sanonut. 

Suomessa puhutaan uskottavasta puolustuksesta. Ymmärretään, että jos Venäjä haluaisi Suomen, sitä ei voitaisi estää, mutta halutaan sen tuntuvan naapurista liian kalliilta vaihtoehdolta. 

Suomen valtiojohto lausuu nykyään asioita, jotka olisivat olleet mahdottomia kylmän sodan aikoina. 

Tulkitsen nykytilannetta siten, että koska Nato-jäsenyydelle ei voida odottaa kansan enemmistön kannatusta, turvallisuutta yritetään vahvistaa neuvottelemalla puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Näin saattaisi Kekkonenkin toimia nykytilanteessa. 

Minä olen taipuvainen Naton kannalle, mutta en ole varma asiasta. Parasta vaihtoehto selviää vasta jälkikäteen, mahdollisesti. Minusta asiasta päättäminen kuuluu valtiojohdolle eikä meille kansalaisille. Maan johto on meitä taviksia paljon paremmin informoitu. En kuitenkaan haluaisi, että meitä pidetään pimennossa. Demokratiassa maan johto valikoituu äänestyksen tuloksena ja meidän kansalaisten on voitava luottaa ehdokkaiden arvostelukykyyn. 

Nato-jäsenyys ei ole autuuden tila. Mikään valtio ei auta toista kriisissä, jollei se ole sille itselle edullista. 
Mahdollinen hyökkääjä joutuisi kuitenkin tiedostamaan, että auttamisen mahdollisuus on olemassa. Nato on ollut olemassa vuosikymmeniä. Yksikään jäsenvaltio ei ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi sinä aikana. Toisaalta Nato on amerikkalaisvetoinen organisaatio. Emme voi tietää, mikä tulee olemaan USA:n linja vaalien jälkeen. 

Kaikkein paras vaihtoehto on rauhan jatkuminen. Olisi hyvä, että mahdollisimman moni suomalainen osaisi venäjää. Minä en osaa, valitettavasti. Olisi myös toivottavaa, että suomalaiset ja venäläiset voisivat olla mahdollisimman monipuolisesti rauhanomaisessa kanssakäymisessä. 

Täällä pohjoisessa rauha voi jatkua pitkäänkin. Kunpa rauha koittaisi myös Syyrian, Jemenin ja muiden kärsivien maiden kansoille.  

Syövän historiaa 2

Katsoin eilen toisen osan dokumenttisarjasta Sairauksien keisari. Nähty vetää tällaisen kahdesta syövästä toistaiseksi selvinneen hiljaiseksi ja näyräksi. Syöpiä on voitu hoitaa kovin vähän aikaa. Veljelläni ei 50-luvulla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä leukemiastaan. Ei myöskään äidinpuoleisella mummollani, joka kuoli syöpään 60-luvulla.

Minä saan kiittää nykyisestä elämästäni amerikkalaista syöpätutkimusta, joka on ollut laajaa ja intensiivistä. Kerroin aikaisemmassa postauksessani, että 40-luvulla eräs lääkäri alkoi kokeilla aminopteriinia leukemiaa sairastavien lapsipotilaiden hoitoon. Hän oli Sidney Farber. Hän ei pystynyt pelastamaan lapsia, mutta sai heille hieman lisäaikaa.

Tuolloin ajateltiin, että jokin tietty keino voisi sopia kaikkien syöpien parantamiseen.

Onneksi Farber oli hyvin sinnikäs mies. Hän jatkoi ja jatkoi, vaikka edistyminen oli hidasta. Yhdelle miehelle haaste oli hirmuinen. Syöpää ei arvostettu tutkimuskohteena ja rahoitusta ei ollut runsaasti saatavissa. Syöpäpotilaita saatettiin jopa vieroksua.

Avuksi tuli rikas seurapiirirouva Mary Lasker, joka alkoi päättäväisesti hankkia rahaa syövän voittamiseksi. Lasker osasi hankkia julkisuutta asialle ja sai lukemattomat amerikkalaiset suopeiksi hankkeelle. Hän sai myös presidentti Johnsonin lupaamaan yhteiskunnan rahoitusta. Tohtori Farber sai uuden sairaalan käyttöönsä. Hän hankki kyvykkäitä tutkijoita avukseen. Myös presidentti Nixon lupasi syöpätutkimukseen rahoitusta.

Kokeiluja tehtiin lukemattomilla eri aineilla. Jossakin vaiheessa huomattiin, että eri aineiden yhdistäminen tuotti parempia tuloksia.

Farber oli murheissaan siitä, että hoitokokeilut tuottivat kärsimyksiä lapsipotilaille. Nuorempi polvi oli sitä mieltä, että vaihtoehtoa ei ole, jos syöpä halutaan voittaa.

Farber kuoli 70-luvun alkupuolella eikä ehtinyt nähdä läpimurtoa.

On kauheaa ajatella, että minunkin selviämiseni mahdollistamiseen on tarvittu lasten kärsimyksiä. Voi näitä maailman dilemmoja.


Vein vaimoni päivällä Bulevardille. Menin sitten kävelylle Hietalahdelle ja Hernesaareen. Otin joitakin kuvia, mutta sitten kännykästäni loppui virta. Olin maksanut parkeerauksen Easyparkin avulla. En voinut palatessani keskeyttää maksua, koska kännykkä oli pimeä. En muistanut kotonakaan. Onneksi varausaikani oli kohtuullinen.

Päätin mennä Löylyyn kahville. Hämmästyin kun rakennuksen ulkonäkö oli kovin muuttunut. Kun näin sen viimeksi, se oli tuoreen laudan värinen. Nyt sateen kastelema pinta näytti ruskealta. Kuiva oli harmaa kuin vanhojen maalaamattomien talojen seinät ennen muinoin. Äkkiä näyttää tuore puu patinoituvan. Selvästi suunniteltu juttu.

Kävin Löylyn vessassa, joka on tarkoitettu sekä miehille että naisille. Lavuaaripöytä oli ikkunaa vasten. Sitä vastapäätä oli vasemmalla ja oikealla viisi koppia. Yhden puolen koppien ovissa oli naisen hahmo. Toisen puolen ovissa ei ollut mitään. Mielenkiintoinen valinta. Koppirivien välissä perällä oli saluunamaiset ovet pisuaariosastolle. Se osoitettiin mieshahmolla.

Mitä väliä on, kuka mitäkin koppia käyttää?

Tutustuin paluumatkalla Eiranrannan uudehkoon luksusasuntoalueeseen kävelemällä sen läpi. Asunnot ovat varmasti hienoja, mutta alue näytti hieman kolkolta, koska talot on ympäröity tiiliaidoin yms. Vaikutelma on epäsuomalainen.

Alue on minun mielestäni pikemmin Hernesaaressa kuin Eirassa. Myyvä nimi Eiranranta lienee saatu alueen ja meren välissä olevan Eiranranta-nimisestä kadusta.

Näkemykseni lienee hieman asenteellinen.

Olen hyvin kiitollinen amerikkalaiselle syöpätutkimukselle ja sen rahoitukselle. Samoin olen hyvinvointivaltioltiotamme kohtaan, joka kouluttaa päteviä syöpälääkäreitä ja tarjoaa korkealaatuista hoitoa.

Minua pyydettiin aikoinaan yhdeksi Helsingin lääketieteen kummeista. Meidän tehtävänämme on antaa kasvot lääketieteellisen tutkimuksen vaikutuksille rahoituksen hankkimiseksi. Ymmärrettävistä syistä olen ollut nyt sivussa toiminnasta. Aion palata, mikäli vielä kelpaan, kunhan tästä toinnun. Roolini on tuskin kovin suuri, mutta asia on tärkeä.