Ruotsin sydämessä juuria tonkimassa

Kaksi historiafriikkiä on risteillyt ympäri Närken maakuntaa Ruotsin sydämessä. Meillä oli kaksi kohdetta, Sköllerstan kirkko ja Risebergan luostarin rauniot.

Otin tämän pikku tutkimusmatkamme etukäteen löysin rantein, enkä valmistautunut kunnolla. Tulomatkalla laivalla heräsin ottamaan yhteyden Sköllerstan seurakuntaan varmistaakseni, että pääsemme kirkkoon sisään. Sain vastauksen sähköpostiini vielä samana päivänä.

Valitettavasti kirkkoa remontoidaan, joten vierailua ei voitu järjestää.

Nyt ihmettelet, miksi halusimme käydä kyseisessä kirkossa. Paikka kiinnostaa minua, koska 1400-luvulla syntyneet Claes Prytz ja hänen vaimonsa on haudattu tuohon kirkkoon. Sukupuuni mukaan polveudun tästä muinaisesta pariskunnasta. Kirkossa pitäisi olla muistokivi, johon on hakattu kuva mainitusta pariskunnasta. Olisi hauska ottaa selfie heidän seurassaan.

Päätimme käydä katsomassa mainittua kirkkoa ulkoapäin. Löysimme yksinkertaisen kauniin pyhäkön viehättävän kirkkomaan ympäröimänä. Malli on sama kuin Suomessa olevien keskiaikaisten kivikirkkojen. Tämän seinät olivat jostakin syystä rapatut.

Kirkon parkkipaikalla oli lupaavasti yksi auto. Kirkosta näkyi valoa. Kokeilin yhtä sivuovea, mutta se oli lukossa. Kirkossa ehkä oli puuhailemassa joku, jota on kielletty päästämästä ketään sisään. Kun palasimme etupuolelle, kokeilin etuovea. Yllätyksekseni se oli auki.

Marssimme sisään. Kirkon lattiat, lehtereiden seinät ja kyntteliköt oli suojattu remontin ajaksi. Kirkon toisessa päässä oli nainen, kai konservoimassa tai restauroimassa. Kirkossa kaikui niin, ettemme kumpikaan saaneet selvä toistemme huuteluista. Tapasimme keskialueella ja juttelimme. Kerroin asiamme. Emme tietystikään voineet ruveta penkomaan paikkoja. Kuulimme, että lähellä olevassa punaisessa talossa ehkä tiedetään jotakin asiastamme.

Punainen talo oli lukittu eikä ovikelloon vastattu. Seinässä luki: Sockenstugan, Svenska Kyrkan, Sköllersta församling. Iltapäivä oli jo pitkällä. Ehkä talossa oli oltu aikaisemmin.

Viritin Googlemapsin johdattelemaan meidät Risebergaan. Seutu on ilmeisesti Ruotsin vilja-aittaa. Näimme valtavia peltoalueita ja varakkaan näköisiä tiloja. Nousimme kukkulalle, josta löysimme kohteemme. Maasto oli hieman hankala, joten vaimo jäi alas odottamaan.

Miksi Risebergaan? Adelsvapenin mukaan sotaeversti Claes Prytzin poika Hans oli munkkina Risebergassa. Hän kuitenkin avioitui vuonna 1523. Hän oli 62- tai 63-vuotias. Anna-rouvan on täytynyt olla häntä nuorempi, koska he saivat seuraavan vuonna Claes-nimisen pojan.

Kustaa Vaasa tunnetusti otti 1500-luvun alkupuolella kirkon omaisuuden haltuunsa vedoten uskonpuhditukseen. Hän tarvitsi rahaa maksaakseen sotavelkoja Lyypekille. Prytzien merkillinen tarina liittyy noihin tapahtumiin. Sotaeverstin kerrotaan eläneen lähes 100-vuotiaaksi ja vastustaneen reformaatiota. Niskottelunsa vuoksi hän menetti omaisuutensa kruunulle.

Hansin kerrotaan menettäneen näkönsa lapsena, mutta saaneen sen takaisin aikuisena. Kiitollisena tapahtuneesta hän olisi sitten mennyt luostariin.

Luostarista on jäljellä osa päätyseinää ja muiden tilojen kivijalkoja. Alueella on esittelytauluja. Otin niistä kuvia ja tutustun sisältöihin myöhemmin.

Hans Prytzin luostaritarinassa on iso ristiriita. Riseberga oli nimittäin nunnaluostari. Jopa Pyhän Birgitan tytär tuli nunnaksi Risebergassa. Wikipedia tietää, että luostarissa on ollut jonkin verran maallikkoveljiä nunnien apulaisina. Sekö oli Hansin homma? Vai onko hänen tarinansa legendaa?

Miksi Hans lähti luostarista? Riseberga otettiin kruunun haltuun vuonna 1527. Olisiko alasajo alkanut jo aikaisemmin, apumiesten hommat vähentyneet ja Hans joutunut etsimään onneaan muualta? Ehkä hän kääntyi aidosti luterilaiseksi ja jätti laitoksen sen vuoksi neljä vuotta ennen sen omistusjärjestelyjä. Nunnat saivat vielä asua luostarissa seitsemän vuotta. Oliko Anna nunna?

Hansin ja Annan poika Claes kuoli kolmekymppisenä, mutta ehti toimia peräti Örebron kaupunginkirjurina. Sköllersta ja Riseberga ovat Örebron liepeillä.

Claesin ja hänen Karin-vaimonsa Göran-poika muutti Pohjanlahden tälle puolelle.

Tarua vai totta? Kiehtovia tarinoita kuitenkin.

Elämään autetut

Olen elämään autettu. Ilman nykyaikaista lääketiedettä olisin jo rajan takana. Olen yhä ihmeissäni siitä, että olen selvinnyt tähän asti. Kahden syövän kokemukset eivät ole minua jalostaneet mitenkään. Olen ehkä tietoisempi kuolevaisuudestani kuin ennen, mutta en tunne valaistuneeni suorittamaan saamaani jatkoaikaa paremmin. Tunnistan pienuuteni, mutta vanhenemisen merkit olisivat ehkä opettaneet tämän asian ilman syöpiäkin.

Uskominen tuntuu tärkeältä. Ajattelen lapsellisesti, että Luoja on antanut minulle syöpäni pitääkseen minusta huolen. Järkeni väittää vastaan, mutta tämä onkin uskon asia.

Elämänarvot ovat muuttuneet siten, että suorittaminen ei tunnu omalta tehtävältä. Tehtäväni on olla pappa tai fafa, kuten yksi jälkeläisistäni minua kutsuu. Se on upea tehtävä, mutta minun on siinäkin maltettava mieleni. Sain äskettäin taas opetuksen rajoistani. Touhusin pari kolme päivää antaumuksella lastenlapsieni kanssa. Se oli suurenmoista, mutta sen jälkeen olin lopen uupunut. Vaikka nukuin kohtuullisen yön, minun piti nukahdella lisää. Pikkuhiljaa toivuin taas. Mitäpä väsymyksestä. Se oli pieni hinta siitä, että sain viettää aikaa rakkaitteni kanssa.

Olen lisäksi puoliso, isä, poika, eno, setä, veli, lanko, ystävä ja tuttava.

Suvun nuorin on myös elämään autettu.
Kun näin hänet koruttomassa kastetilaisuudessa, hän oli yhä kuin sikiö. Hän makasi selällään unessa, eikä häneen saanut mitään kontaktia. Hän oli sedaatiossa. Hänen annettiin kerätä voimia tulevaa suurta koitosta varten.

Ei ollut varmaa, että hänet voitiin leikata. Lääkäri tuntui edellisenä sunnuntaina valmentavan läheisiä myös ikävään vaihtoehtoon. Onneksi pikkuinen voimaantui riittävästi ja operaatio myös onnistui. On hurjaa ajatella, että pienen ihmisen rinta halkaistiin jotta sydämeen päästiin käsiksi. Vaihtoehto olisi ollut kuitenkin jotakin hyvin surullista.

Nyt olemme nähneet hänet kuvassa silmät auki ja katse tutkivana. Videolla olemme nähneet, että hän todella elää. Tämä on riemullista.

Ensi viikolla ehkä tapaamme hänet taas.

Olemme tavallaan samanlaisessa tilanteessa pikkuisen kanssa. Meidät molemmat on autettu elämään ja me molemmat voimme saada hankalia komplikaatioita. Minä olen selvinnyt hämmästyttävän vähällä ja toivon sydämestäni, että pikkuiselle käy yhtä hyvin.

Hyvinkin voi käydä.

Sitä sun tätä futiksesta

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet.

Seurasin edellisiä kisoja neljä vuotta sitten, kun olin toipumassa imusolmukesyövästä. Paneuduin silloin huvikseni kunnolla asiaan. Luin jopa urheilulehtiä. Sen jälkeen kiinnostukseni on ollut vähäistä, mutta nyt taidan innostua uudestaan.

Suuri joukko edellisten, Brasiliassa pidettyjen, kisojen tähdistä on edelleen mukana. Silloisen isäntämaan Neymar oli nuori ja vielä poikamainen tulokas. Hän loukkaantui ja joutui jättämään kisat kesken.

Nyt Neymar on kasvanut aikuiseksi ja koko Brasilian peli rakentuu hänen varaansa. Hän on nopea ja äärettömän taitava. Eilen Brasilia pelasi tasapelin 1-1 Sveitsiä vastaan. Neymar on niin pitelemätön, että hänet pysäytetään jatkuvasti sääntöjen vastaisesti. Saa nähdä, kuinka pitkälle hän säilyy pelikuntoisena.

Neymar ei ole suinkaan Brasilian ainoa huippupelaaja. Suuri jalkapallomaa on kasvattanut myös Marcelon, joka on hämmästyttävä pelaaja. Hän on puolustaja, mutta on samalla elimellinen osa Brasilian hyökkäysvoimaa. Marcelo pelaa uskomattoman laajalla alueella. Hän tuntuu olevan aina siellä, missä tapahtuu. En käsitä miten hän jaksaa juosta niin paljon. Hän on myös erittäin taitava pallon käsittelijä.

Sveitsin joukkueessa pelaa neljän vuoden takaa tuttu hahmo. Shaqiri on hämmästyttävän pienikokoinen ollakseen huippujalkapalloilija. Tosin yksi maailman parhaista eli Argentiinan Messi on aika tarkkaan samanpituinen. Shaqirin vantteruus tuntuu korostavan hänen pientä kokoaan. Lyhyydestä saattaa olla hyötyäkin jalkapallossa. Ehkäpä pienet miehet pääsevät luikahtamaan muita pienemmistä väleistä eteenpäin.

Sveitsin joukkueessa on erikoista se, että pelaajien nimet eivät kuulosta kovin sveitsiläisiltä. Monet heistä ovatkin syntyneet muualla ja osalla on muutoin maahanmuuttajatausta. Mainittu Shaqirikin on alunperin Kosovon albaani.

Globalisaatio on vaikuttanut myös Suomen maajoukkueen etniseen taustaan. Listoilta löytyvät esimerkiksi sukunimet Hetemaj, Hradecky, Lam, O'Shaughnessy, Sadik, Taylor ja Yaghoubi. Kuusikymmenluvulla maajoukkuepelaajien nimet olivat varmasti suomalaisia ja ruotsalaisia. Ajat ovat muuttuneet, mutta näin on hyvä. Sitä paitsi on Suomeen ennenkin tultu monesta suunnasta.

Geenisekoitus on varmaan voimakkainta niiden maiden joukkueissa, joissa on korkea elintaso. Meksikon pelaajaluettelo vaikuttaa hyvin meksikolaiselta.

Meksiko löi yllättäen Saksan, joka voitti mestaruuden neljä vuotta sitten. Meksiko pelasi minusta tavattoman kaunista jalkapalloa. Se pelasi kuin espanjalaista nopeisiin syöttöihin perustuvaa jalkapalloa, mutta pitkin syötöin. Näin he pystyivät siirtymään nopeasti hyökkäykseen.

Esineen saattaminen tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan merkitsee miljoonia

Kyselen joskus kieli poskessa , miksi on tärkeää saada nahkapallo kahden tolpan väliin silloin, kun vastassa on 11 henkilöä estämässä sitä. Senhän voi viedä sinne joskus toiste, kun ketään ei ole estämässä. Lisäksi pallon voi silloin laittaa maaliin niin monta kertaa kuin haluaa.

Miksi on tärkeää saada jokin esine johonkin paikkaan?

Kyse on leikistä, toiseudesta, sopimuksen teosta ja liiketoiminnasta. Kun sivukylän edustajat pelaavat kirkonkylän joukkuetta vastaan, halutaan näyttää "noille toisille, kuka on kuka. Me vastaan nuo muut. Tässä tapauksessa yhdistävä ja erottava tekijä on asuinpaikka.

Kun kylän pojat pelaavat jalkapalloa satunnaisissa kokoonpanoissa, kyse on leikistä. Kun sitoudutaan samoihin sääntöihin, mitättömälle asialle saadaan merkitys. Tietty esine yritetään saada kolmiulotteisessa avaruudessa tiettyyn paikkaan tiettynä aikana riittävän monta kertaa.

Maailmaan on syntynyt joukkueiden hierarkia. Mitä parempi pelaaja olet, sitä maineikkaampaan joukkueseen ja vaativampaan liigaan pääset pelaamaan. Sinusta voi tulla miljonääri, mutta todennäköisesti et menesty niin hyvin. Tässä tapauksessa toiseus ja samuus määrittyvät sen mukaan, miten joukkueet ostavat pelaajia.

Tällä hetkellä Venäjällä samuus ja toiseus perustuu kansalaisuuteen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että nahkakuulan perässä juoksisi köyhät miehet. Kukin kansakunta valitsee mukaan parhaat mahdolliset pelaajat.

Fanitus on minulle aika outo ilmiö
Miksi jonkin tietyn joukkueen menestys on niin äärettömän tärkeää? Mitä väliä sillä on, kuka voittaa? Miten tamperelainen päättää, kannattaako Ilvestä vai Tapparaa jääkiekossa?

Jalkapallobisnes ei menesty ilman uskollisia faneja ja sponsoreita. Nämä maksavat lystin.

Kansallistunne on minulle ymmärrettävämpi motiivi kuin jonkin seuran kannattaminen. Yritykset sponsoroivat menestyäkseen liiketoiminnassaan, mutta miksi kantaa fanina jatkuvasti rahaa jonkun tietyn joukkueen kassaan? Kai siinä on kysymys viihtymisestä ja samastumisesta. Me vastaan nuo muut, taas kerran.

Myönnän innostutuvani seuraamaan lätkäkisoja, jos Suomi menestyy. Minun on vaikea analysoida, mistä se johtuu. Kai kansallistunne on istutettu minuun jo kansakoulussa. Luultavasti Suomen käymät sodatkin vaikuttavat taustalla. Olen niin umpisuomalainen, että samastuminen ja puolen valitseminen ovat itsestäänselvyyksiä.

Jalkapallon MM-kisoja on mukava seurata, koska kansallistunne ei piinaa mieltä. Paras voittakoon. Myönnän sympatiseeraavani espanjalaista jalkapalloa. Taidokasta syöttöpeliä seuraan mielelläni. Ehkä se on jonkin asteista fanitusta.

Eikä se jalkapallo taida edes olla oikeata nahkaa, tuskin nahkasohvatkaan.

Suuri päivä

Hessupapalla on ollut paras päivä pitkään aikaan. Kerron suurimman uutisen viimeiseksi.

Saimme eilen kaksi lapsenlasta äitinsä kanssa vieraaksemme. Hain nuoremman kanssa tänään Naantalista kolme serkusta lisää. Paluumatkalla suunnittelimme vierailukohdetta tälle päivälle.

Ehdolla oli kolme paikkaa: Turun linna, Forum Marinum ja Luostarinmäen käsityöläismuseo. Osa lapsista oli käynyt linnassa. Kävimme kuitenkin vilkaisemassa kaikkia vaihtoehtoja ulkoapäin.

Mummolassa teimme päätöksen vierailla merimuseossa. Lounaan jälkeen Hessupappa lähti  katraan (7-14 v.) kanssa kävelemään parin kilometrin päässä olevaan kohteeseen.

Museon luona patikointi palkittiin jäätelöllä. Pappa betalade.

Lipputiskillä meille selvisi, että tarjolla oli kahden museorakennuksen lisäksi neljä laivaa: Suomen Joutsen, kaksi sota-alusta ja hotellilaiva Bore. Otimme koko paketin. Rannekkeet ovat voimassa vielä huomennakin.

Suomen Joutsenessa soi jossakin kerroksessa Mikkihiiri merihädässä. Niinpä tietysti. Toisen sotalaivan uumenissa kuului ilmoitus "mies yli laidan" -harjoituksesta, mikä aiheutti kammotusta. Pappa siirtyi osajoukon kanssa kannelle odottamaan muita.

Neljän laivan koluamisessa meni monta tuntia. Hessupapan on vaikea kuvitella mitään mukavampaa kuin olla lastenlasten kanssa kaupungilla. Päädyimme lopulta Boren kahvilaan juomaan mehua ja limsaa.
Tähänastinen nähtävyysannos oli taatusti riittävä yhdelle päivälle.

Siirryimme sitten kadun varteen odottamaan kahta rattia pyörittävää noutajaa. Matka jatkui ruokavarustetäydennyksen kautta kolmannen perheen serkkuja ja heidän vanhempiaan tapaamaan. Vietettiin yhdessä grillausiltaa puutarhassa. Samalla juhlittiin sukuhaaraan toiseksi nuorimman (1 v.) nimipäiviä. Kakkuakin saatiin.

Päivän säätä ei käy moittiminen.

Mummolassa on nyt neliöt tekokkaassa yöpymiskäytössä. Huomenna meillä taitaa olla taas käyttöä rannekkeillemme. Tämäniltaisesta serkku lasta haetaan yksi viisivuotias serkku joukon jatkoksi.

Vaikka tämä kaikki oli kovin onnellista, päivän suurin asia tulee tässä: lapsukaisten kaikkein nuorimman serkun, maanantaina kastetun pikkumiehen, sydän leikattiin tänään sellaiseen kuntoon, että hänellä on hyvät mahdollisuudet elää hyvä elämä. Leikkaus onnistui hyvin.

Hessupappa on äärettömän onnellinen ja kiitollinen, eikä ole taatusti ainoa.

Sanat erottavat ja yhdistävät

Ei ole merkityksetöntä miten valitsemme sanamme.

Yllä olevat sanat muodostavat lyhyen virkkeen, jonka sisältö kuulostaa itsestäänselvyydeltä. 

Sellainen se onkin, mutta sen ääreen kannattaa pysähtyä. Tapamme valita sanoja vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaista elämämme on. 

Sanat luovat jatkuvasti kuvaa valitsijastaan. Ne paljastavat tehokkaasti käyttäjänsä asenteita. Ne synnyttävät riitaa ja sopua, jopa sotaa ja rauhaa. 

Kun muodostaa sanoista virkkeen ja päästää sen suustaan ulos, sen merkitys muuttuu, kun se kohtaa toisen ihmisen maailman. Muovautunut ajatus saattaa jatkaa matkaansa, kiertää kuin risteilyohjus ja muuttaa jatkuvasti sisältöään. Se ravitsee itseään kohtaamillaan asenteilla. 

Sanat rakentavat virkkeestä aikomuksen. Virke ylentää tai alentaa.

Sanat kuljettavat joskus totuutta tai rakkautta, kenties molempia. 

Yhdet sanat ovat työvälineitä, toiset aseita. 

Olemme kaikki propagandisteja

Propaganda on Wikipedian mukaan "aatteen tai opin järjestelmällistä levitystä, jolla pyritään muokkaamaan milipidettä". "Propaganda on tavoitteellista, harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida ihmisten uskoja, asenteita ja tekoja. Propaganda luo mielikuvia ja pyrkii hallitsemaan mieliä. Se ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaistaa ajattelua ja vaientaa erimieliset."

Sana propaganda on latinaa ja tarkoittaa levitettävää asiaa.

Alkuperäinen merkitys kuulostaa neutraalilta. Nykyään sanaan liittyy kielteinen kaiku. Termiä on aika pitkään saatettu käyttää ujostelemattomasti. Talvisodan aikaan päämajassakin oli propagandaosasto.

19 30-luvulla määriteltiin propagandan seitsemän keinoa. Ne on minusta hyödyllistä tunnistaa, koska mitä ilmeisemmin ne ovat yhä käytössä. Yleensä puhutaan järjestelmällisestä toiminnasta, mutta minusta keinomäärittelyjen avulla voi analysoida yksittäisten ihmisten viestintää ja myös omaa argumentaatiotapaansa.

Keinot ovat nimittely, kimalteleva yleistys, siirräntä, todistus, "tavallinen kansa", korttien pinoaminen ja kelkkaan hyppääminen.

Vastapuolta voidaan nimitellä tavoilla, jotka yhdistävät hänet johonkin ikävään asiaan. Esimerkiksi sanoilla fasisti, rasisti ja terroristi on hyvin latautunut merkitys. Omaa asiaa voidaan ajaa myös hienovaraisemman nimittelyn avulla.

Kimalteleva yleistys on hauska nimitys  jonkin toimintatavan määritelmälle. Mairittelevalla nimityksellä oma asia liitetään johonkin hyvin arvostettuun asiaan kuten isänmaallisuuteen, demokratiaan tai rakkauteen.

Siirrännästä on kysymys, kun pyritään luomaan kuva jonkin yleisesti hyväksytyn instituution valtuutuksesta omalle asialle. Tällaista saattaa olla esimerkiksi Suomen lipun käyttö mainonnassa. Jos mainoksessa taas on lääkärin takkiin pukeutunut henkilö, luodaan mielikuva siitä, että oma tuote on asiantuntijain suosittelema.

Toisinaan viestinnässä käytetään julkisuuden henkilöitä todistamassa oman asian puolesta, vaikka näillä ei olisi mitään erityistä asiantuntemusta alalla. Jos joku filmitähti kehuu vaikkapa tiettyä päänsärkylääkemerkkiä, voi kysyä itseltään, paljonko hänelle maksetaan.

Maassamme asuu epäilemättä eniten tavallista kansaa. Niinpä on usein hyödyllistä vedota tähän suureen joukkoon. Poliitikot laskeutuvat mielellään turuille ja toreille esiintymään tavallisten ihmisten seurassa. Eräs porvarina tunnettu poliitikko esiintyi aikoinaan työväen presidenttiehdokkaana.

Korttien pinoamisella tarkoitetaan vanhaa kauppamiehen kikkaa esittämällä omasta tuotteesta vain edullisia todisteita. Jos toimitaan hienostuneemmin, lisätään jokin epäedullinen asia luettelon keskelle, jolloin se hautautuu etuihin.

Kelkkaan hyppäämisellä tarkoitetaan ihmisten halua kuulua voittajan leiriin. Tätä voidaan käyttää hyväksi, kun yritetään saada joukkoja oman asian taakse. Me too -kampanja on onnistunut tässä hyvin ja ihan aiheellisesti.

Proagandan keinoina käytetään myös kiertoilmausta ja pelkoa. Ikäviä asioita nimitetään siten, että ne kuulostavat pehmeämmiltä ja hyväksyttävämmiltä. Esimerkiksi kuolemaa saatetaan kutsua ikuiseksi uneksi. Politiikassa ikäville toimenpiteille saatetaan keksiä salonkikelpoisia nimityksiä.

Kansalaisia saatetaan houkutella tiettyjen toimien taakse esittämällä uhkakuvia siitä, mihin toimien toteuttamattamatta jättäminen voi johtaa. Verokevennyksiä saatetaan perustella osaajien maastapaon estämisen keinona.

Propagandan keinojen käyttö on läsnä arjessamme. Me kaikki taidamme huomaamattamme käyttää niitä. On hyvä miettiä, onko arvokkaampaa pyrkiä voittamaan väittelyt vai kannattaisiko kunkin pyrkiä dialogin kautta vastapuolen esittämien näkemysten parempaan ymmärtämiseen.

Kauppamiehellä on oma myyntitavoite vastuullaan ja hänen tehtävänään on täyttää se. Keinot saattavat olla propagandistisia. Onko tarkoituksenmukaista käyttää samoja keinoja kaikissa viestintätilanteissa?

Jokainen propagandan keino ansaitsisi oman eettisen tarkastelunsa. En ryhdy niitä laatimaan, ainakaan tällä kertaa.

Jos käyt joskus tiukan väittelyn jonkun kanssa, saattaisi olla sen jälkeen mielenkiintoista tarkastella keskustelua yhdessä propagandan keinojen näkökulmasta.