Hyvää tuli

Aioin lisätä kypsyvään merimiespihviin vielä voita, mutta unohdin. Meillä olisi ollut oikeaa voita.

Vaäiajalla poljin kuntopyörää ja voimistelin. Ajattelin laittaa suihkun jälkeen jo yöpuvun päälle ja laitoinkin, mutta pukeuduin kuitenkin kunnolla, jotta olisin päivällisellä asianmukaisissa vaatteissa.

Pata onnistui oikein hyvin. Liemi oli hyvin maukas. Voin puute ei haitannut. Olisikohan sillä saanut laikkuja liemen pintaan. Olin laittanut pataan lähes kymmenen laakerinlehteä, mitkä maistuivat liemessä.

Ihmettelen Kotikokin reseptin ehdottamaa lihamäärää (800 g). Vaikka padassani oli lihaa vain noin 300 grammaa, se tuntui oikein riittävältä, jopa runsaalta. Ohjeen mukaisella määrällä padasta olisi tullut todella tuhtia tavaraa.

K-Ruoan reseptissä annetaan määräksi puoli kiloa. Pataa saataisiin tällä ohjeella suunnilleen sama määrä. Lihapalojen lisäksi kehotetaan ruskistamaan myös sipulit. Lihaliemen sijasta osaksi lientä tulee ruskistuspannun huuhteluvesi.    

Valion ohje tuottaa myös edellisiä vastaavan kokonaisannoksen merimiespihviä, mutta lihan määräksi annetaan kolmesataa grammaa. Johtuuko Valion toimialasta, että tässä käytetään myös purkillinen smetanaa. Luulisin liemen menevän sotkuiseksi. Ohjeeseen kuuluu myös puolitoista teelusikallista paprikajauhetta. Olutta ei tässä lisätä.

Vaimoni piti merimiespihvistäni, mutta mainitsi, ettei porkkanoita ole mukana. Valion ohjeeseen niitä kuuluukin.

Lihakin oli kypsynyt riittävästi. Olin paistanut paloja lyhyesti kahdelta puolelta. Kokemukseni mukaan liha menee paistettaessa helposti sitkeäksi. En osaa sanoa, olisivatko mureutuneet uunissa, jos niin olisi käynyt.

Näistä resepteistä vain K-Ruoalla on mukana laakerinlehtiä. Silläkin vain kaksi kappaletta. Onneksi laitoin niitä runsaasti mukaan. Minusta ne antavat hyvän säväyksen makuun. Ehkä niillä on visuaalistakin merkitystä.

Kotikokki varoittaa lisäämästä liikaa vettä liemeen, ettei ruoasta tule keittoa. Patani liemestä haihtui osa, mutta sitä jäi runsaasti. Kun merimiespihviä syödään matalista lautasista haarukalla ja veitsellä, liemi on ongelma. Millä sitä saa suuhun asti? Näistä kolmesta reseptistä Kotikokissa oli eniten nestettä.


Pataa riitti meille molemmille eiliseksi päivälliseksi ja tämänpäiväiseksi lounaaksi. Tuntui, että liemen maku oli syventynyt lämmityksessä tänään.

Merimiespihviä

Seikkailuni ruuanlaiton maailmassa jatkuu. Nyt olen hääräillyt merimiespihvin parissa.

Googlasin kyseisen ruuan nimellä ja valitsin ensimmäisen osuman, joka on Kotikokin resepti. Tein lihasoppaakin saman sivuston ohjeen mukaan ja kun se oli hyvä, miksei tämäkin olisi.

Valitsemani resepti ehdottaa neljän hengen satsiin peräti 800 grammaa lihaa. Keiton teosta jäänyt kimpale painoi vain noin 300 grammaa. Saa luvan riittää. Olkoon kevytmerimiespihviä.

Leikkasin lihan pieniksi pihveiksi, kuorin kaksitoista perunaa ja siivutin ne. Pilkoin kaksi sipulia. Paistoin pihvejä ja ohessa latelin aineksia kerroksiksi pyöreään vuokaan. Ripottelin välillä suolaa päälle.

Sipulit hoksasin vasta kun olin jo ehtinyt kartuttaa kerroksia. Sulloin sipulinpalasia ainesten väleihin. Sipulipaloista oli runsaudenpulaa kerrostamisen loppupäässä, mutta laitoin kaikki mukaan.

Reseptissä kehotettiin ripottelemaan mustapippuria sekaan. Minä olin varannut kokonaisia. Ujutin pippureita mukaan.

Pata oli täyttynyt sopivan näköisesti. Kokonaisuuteen kuuluu neljä desiä vahvaa lihalientä.

Nyt kännykkä hälyttää. Pitää mennä laskemaan uunin lämpötilaa.

Säädin lämmön 225 asteesta 150:en. Ohje kehottaa laittamaan kannen päälle tässä vaiheessa. Vuokaan ei ole sellaista, mutta laitoin vaimon neuvomana folion.

Aineksien asettelun jälkeen kaadoin neljä desiä keittämääni lihalientä vuokaan. Sitten lisäsin yhden tölkin Lidlistä ostamaan alkoholitonta olutta. Nesteen pinta nousi lähelle reunaa. Tämä oli alottelijan onnea.

Sitten huomasin, että tämä resepti ei puhu laakerinlehdistä mitään. Niitä pitää merimiespihvissä olla ehdottomasti. Olin varannut niitäkin tätä operaatiota varten. Taas sujuttelin.

Merimiespihvi kypsyy pitkään, joten tänäänkin syömme päivällisen aika myöhään.

Jotakin on jäänyt tekemättä. Ainesten päälle piti ripotella voita. Täytyy käydä lisäämässä. En tiedä, onko meillä täysvoita, mutta voitakin sisältävää levitettä löytyy.

Lihakeitto valmiiksi

Jatkoin kokkaamista. Ohjeessa kehotetaan poistamaan liemen pinnalle noussut vaahto ja niin olin tehnytkin. Luulin, että vaahtoa oli noussut uudestaan, mutta pinnalla kelluikin yhä näkkileipä. Hajotin höttöisen siivun liemen sekaan.

Ohjeen mukaan liha nostetaan liemestä.

Kaadoin keitokseni sihdin läpi toiseen kattilaan. Kaadoin liemen takaisin alkuperäiseen kattilaan. Sattumat jäivät sihtiin odottamaan.

Reseptin tarkoituksena ilmeisesti on, että koko liha keitetään yhtenä könttinä. Minä olin pilkkonut ne jo alkuvaiheessa. Mikähän ajatus tuohon kokonaisena kypsyttämiseen on haudattuna.

Ohjeen mukaan nyt olisi nyt pitänyt lisätä juurekset liemeen, keittää niitä 10-15 minuuttia ja sitten lisätä perunat. Laitoin kuitenkin perunat mukaan saman tien. Kehotus lihan pilkkomiseen on ohjeessa tässä kohtaa. Millä tavoin siitä voisi pitää kiinni leikatessaan.

Vielä olisi pitänyt hauduttaa, mutta kaadoin sattumat sekaan ja minusta keitto oli valmista. Kirvelin ja persiljan lisäämisestä mainitaan, mutta niitä meillä ei ollut.

Söimme keittoa vaimoni ja aattovieraamme kanssa. Tuntui maistuvan. Minustakin se oli onnistunutta. Liha oli kypsää ja liemi oli maukasta.

Söimme tänään keiton lopun lounaaksi vaimoni kanssa. Minun oli tarkoitus laittaa tänään merimiespihviä, mutta suunnitelma on muuttunut. Teen sitä varmaan huomenna.

Kokkausta

Käydessämme viimeksi Lidlissä, löysin hyvännäköisen kulmapaistipalan, jonka ostimme. Tarkoituksenani on nimittäin ollut jatkaa ruuanlaiton opetteluani tekemällä kokolihakeittoa ja merimiespihviä.

Tänään olen alkanut tositoimiin. Löysin netistä Kotikokin lihasoppareseptin, jonka mukaan olen valmistamassa soppaa. Ohje taitaa olla hifistelymeininkiä, mutta ei se mitään. Tosin selleriä ja palternakkaa meillä ei ole. Ohjeen mukaan selleriä laitetaan neljäsosa. Luulin purjosipulia selleriksi ja pienin sitä vartin verran. Purjoa kuuluukin keittoon puolikas, joten täytyypä silputa lisää.

Oppia tämäkin, että kokolihaa pitää keittää näin pitkään, puolestatoista kahteen tunnista . Päivällisemme viivästyy, kun tavallisesti syömme sitä kuuden tienoissa.

Liha kypsyy liedellä keittovedessä, johon olen lisännyt mustapippuria, pari laakerinlehteä ja sipulia. Ohjeen mukaan piti olla maustepippuria, mutta muistin väärin ja laitoin mustapippuria. Vaimo sanoi mustan sopivankin paremmin.

Olen pilkkonut perunat, pari porkkanaa, purjoa ja pienen lantun odottamaan lihan kypsymistä. Ohje tuntuu aika monimutkaiselta, kun lihat pitää nostaa pois

Olenkin unohtanut näkkileivän, joka piti panna liemeen. Käyn lisäämässä.

Nyt jatkan tekstiä: ... liemestä ja laittaa tilalle juurekset ja sitten perunat. Vesi näytti haihtuneen aikalailla, joten lisäsin sitä.

Jääkaapissa on paprikoitakin. Ai niin, unohdin sen näkkileivän. Käynpä uudestaan.

Jätin näkkileipäsiivun kellumaan soppateelmykseeni. Kai se siitä hajoaa.

Vaimoni ehdotti paprikaa mukaan, mutta haluan pitää sopan selkeänä.

Nälkä tässä jo on. Jotakin olen noukkinut suuhuni. Täytyy pikkuisen siirtää nälkää jollakin.

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Tämäkin prosessi on elettävä

Olisi mukavaa, jos voisin palata työhön vuodenvaihteen jälkeen. Kai minä olen siihen liian heikko vielä. Uniasiatkaan eivät ole vielä kohdillaan.

Ammatillinen koulutus on leikkauksien kohteena ja sen vuoksi minun on varmaan soveliasta jäädä eläkkeelle Suomen juhlavuoden kesänä, kun tulen säädettyyn ikään.

Huomaan surevani elämänpiirini supistumista. Varmaan eläkkeelle jääminen on yksi elämän mahdollista kriisivaiheista. Olen alkanut potea sitä. Tuntemukseni lienevät samanlaisia kuin monilla muilla suurten ikäluokkien jälkeen syntyneillä.

Olen jo kovin tottunut leppoisaan vauhtiin tällä pitkällä sairauslomalla. Silti kaipaan aktiivielämää. Vastuullista toimeliaisuutta ja verkkaisuutta olisi vaikea yhdistää.

Tämä leukemia on ollut rajumpi sairaus kuin aikaisemmin potemani imusolmukesyöpä, jonka jälkeen töihin palaaminen sujui hyvin.

Tuntuu ristiriitaiselta, että yhteiskunta on pelastanut minut suurella rahalla ja nyt olen liittymässä harmaisiin panttereihin. Monet vaiheet työurallani ovat olleet rankkoja, mutta työ on yksi elämän ydinasioista.

Siitä minun pitää olla kiitollinen, että voin siirtyä eläkkeelle joutumatta odottamaan kuudenkymmenenkolmannen ikävuoden täyttymistä esimerkiksi eläkeputkessa. Se on monen kohtalona. Kai siitäkin olisi selvitty.

Johtuukohan talousajattelun korostumisesta yhteiskunnassa, kun mieltä hieman vaivaa oman panoksen ja saatavien etujen välinen suhde.

Kun puhutaan ansaitusta eläkkeelle jäämisestä, ollaan epätarkkoja, koska suurin osa saaduista eläkkeistä tulee työssä käyviltä. Minun tekemääni työhön liittyvät eläkemaksut eivät riitä minulle maksettaviin eläkkeisiin, jos elän suunnilleen niin pitkään kuin miehet Suomessa keskimäärin elävät. Minun henkilökohtainen elinajanodotteeni saattaa tosin olla muita pienempi, koska minulla on kahden syövän uusiutumisriski.

Minun on pinnistäydyttävä siihen ajatusmalliin, että ihmisarvo on ei ole kiinni työsuoritteesta. Ymmärrän miten rankkaa on niillä, jotka ovat vailla työtä.

Isoveli valvoo?

Ehkä meidän pitää olla huolissamme. Viittaan erääseen maailmanlaajuisesti toimivaan voimakeskukseen, joka tietää meistä kaiken.

Minulla on useita blogeja, joista vain tämä, jota nyt luet, on aktiivinen. Tekstejä tässä blogissa on muistaakseni yli 1.700. Olen käyttänyt valtavasti aikaa tämän kirjoittamiseen. Olen luottanut siihen, että käyttämälläni alustalla tekstini säilyvät näkyvissä. Alustan tarjoaa jättiläinen, johon viittasin tämän tekstin alussa.

On ainakin yksi kotimainen vaihtoehto. Se on Vuodatus.net. Vuodatus voi olla hyvä, mutta kun sitä ylläpitää suomalainen minulle tuntematon firma, en tohtisi käyttää sitä alustanani. Pieneltä vaikuttava yritys (Rohea Oy)saattaa jonakin päivänä todeta, että ylläpito ei ole kannattavaa liiketoimintaa ja lopettaa sen.

Jättiläisen tarjoama palvelu tuskin häviää mihinkään. Jättiläinen on se suuryhtiö, jonka hakupalvelua sinä ja minä käytämme joka päivä.

Teoriassa jättiläinen voi jonakin päivänä lopettaa tilini ja siinä sitä sitten ollaan. Se tuskin kuitenkaan välittää kaltaiseni sittiäisen toimista.

Kerran jättiläisen omistamasta palvelusta päätyi julkisuuteen 650.000 käyttäjän 20 miljoonaa hakusanaa. Käyttäjien datassa olevat henkilötiedot oli korvattu numeroin. Tästä huolimatta toimittajat ja bloggaajat pystyivät samaan selville käyttäjien henkilöllisyyksiä hakusanojen avulla. Tämä tapaus kertoo nasevasti, mikä on käyttämiemme palvelujen mahdollinen hinta. Tapahtumasta on kerrottu teoksessa Tapaus Google.

Tämän blogin varmistaminen tietokoneelle näyttää olevan mahdollista. Pitää varmaan ottaa niskasta kiinni itseäni ja hoitaa homma.

No hätä

Sain selville Omakannasta, että noussut maksa-arvoni ALAT on laskenut lukemaan 87. Huolenaihe näyttää olevan poistumassa. Tämä on hieno asia, koska syy olisi ehkä voinut olla sisäelimien käänteishyljinnässä ja se ei varmaan olisi kivaa.

Nilkkani kuvattiin viimekertaisen kontrollikeskustelun yhteydessä. Asiasta ei ole tullut yhteydenottoa, joten sekin ongelma lienee pois päiväjärjestyksestä. Vasen jalkani kestää hyvin kävelemistä eikä vaivaa juuri ollenkaan. Syy kipeyteen saattoi olla lievä nyrjähdys. Mene tiedä.

Saattaa johtua sairaushistoriastani, että noteeraan muutoksia tilassani herkemmin kuin aikaisemmin. Kahdella viimeisellä kävelyretkelläni olen tuntenut selkäkipua. Mieleen on tullut nekroosi (akuutti patologinen solukuolema), mutta ehkäpä tunne ei ole viesti mistään niin vakavasta. Nekroosi ei ole mahdoton syöpätoipilaan oire. Pikku jomotukseni voi kai johtua vanhenemisesta.

Olen nukahtanut kahtena yönä puolikkaalla pillerillä. Lääkkeen alasajo edistyy hyvin. Ihmettelen, että uni maistuu yhäkin aamupäivisin, vaikka lääkkeen vaikutuksen pitäisi olla vähentynyt. Tuntuu siltä, että tarvitsen aiempaa enemmän unta. Ei liene tavatonta siirrepotilaiden toipumisvaiheissa.


Olen alkanut potea eläkeläistymistä, kun työurani on kovin vähissä, mikäli sitä on käytännössä enää ollenkaan. Jokin sisälläni vastustaa. Onko toimelias vaihe elämästäni tosiaan ohi. Minulla on rinnakkain sekä toipumis- että luopumisprosessi. En voi mitään sille, että tunnen hieman syyllisyyttä toimettomuudestani. Pitänee muistutella itseäni, että olen vielä toipilas. Tämäkin vaihe vie aikansa.