Aikoinaan suomalaiset opetettiin puhumaan Neuvostoliitosta suu supussa ja väheksymään läntistä tukea Suomen puolustamisessa.
Nyt meidät on opetettu ajattelemaan, että valtionvelan lisääntyminen on pahinta, mitä voi tapahtua.
Suomen valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole erityisen korkea, 45 prosenttia. Japania ei pidetä huomenna romahtavana maana, vaikka sen suhdeluku 243,2 prosenttia. Irlannin vastaava on 122,8 %, USA:n 104,5 %, Singaporen 103,8, Belgian 99,8 %, Ranskan 93,9 %, Islannin 90,2 %, Iso-Britannian 90,1 % ja Kanadan 89,1 %. Tietääkseni nuo maat eivät ole rotkon partaalla.
Suomesta on kehitetty hyvinvointivaltio verotusta lisäämällä. Näin on saatu varoja erilaisiin hyvinvointipalveluihin. Tämän seurauksena Suomesta on tullut maailman onnellisin maa. Maamme on kärkisijoilla myös monissa muissa mittauksissa.
En väitä ettei taloudenpito olisi tärkeää. Valtionvelan määrän kehityksen suhteen on syytä olla tarkkana.
Epäilen kuitenkin, että valtionvelan innokkaat leikkaajat saattavat pyrkiä erityisesti jo nyt hyvinvoivien ihmisten olosuhteiden parantamiseen eikä niinkään huono-osaisten tilanteen korjaamiseen. Verojen alentamista perustellaan dynaamisilla vaikutuksilla, mutta toisaalta väitetään, ettei tällaista vaikutusta voida osoittaa.
Minusta tuleva hallitus voisi paneutua arvopohjaisesti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja rohjeta tarvittaessa toimia, vaikka uudistukset maksaisivatkin jotakin. Jos esimerkiksi velalla autettaisiin syrjäytyneitä nuoria elämän alkuun, investointi voisi maksaa itsensä takaisin verotuottoina näiden työllistyttyä. Samanlainen investointi saattaisi olla syrjäytymisen syiden tutkimuksen rahoittaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti