Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Koeponnistus

Olen tällä hetkellä kuormitettu kuin olisin lähes kokopäivätyössä. Olen kurssilla, jolla on tiistaista keskiviikkoon ohjattua työskentelyä ja luentoja. Tekemistä on niin paljon, että tulen varmaan työskentelemään ainakin perjantaisin ja ehkä myös maanantaisin koululla.

Ryhmässämme on meitä avoimen kautta opiskelevia kolme henkeä ja muutama päiväopiskelija muutama. Yritän samalla pitää yllä liikuntaohjelmaani.

Tunnustan että olen hyvin väsynyt, mutta tämä on todella kivaa. Tähän asti olen jaksanut. Kurssin vetäjä kehottaa hakemaan päiväopiskelijaksi. Tämän vuoden hakuaika päättyi äskettäin. En hakenut. En ole varma, että jaksaisin jatkuvaa täyspäiväistä opiskelua.

Tämä kurssi päättyy 25. tätä kuuta. Ensi kuussa on toinen suunnilleen samanlaajuinen kurssi. Tämä kevät on koeponnistus. Jos jaksan nämä, olen toipunut uskomattoman hyvin. Yritän levätä riittävästi, mutta tiedän olevani siinä huono.

Minun on vaikea löytää johdonmukaisuutta omassa jaksamisessa. Esimerkiksi matkustaminen vie tehokkaasti voimani.

Jos pystyn olemaan avoimen kautta mukana hyödyllisillä kursseilla kohtuullisesti voimavarojeni rajoissa, olen tyytyväinen.

Kokopäiväinen opiskelu olisi tietenkin mieluinen ajatus, koska valmiiksi ei tällä alalla tule koskaan. Minua mietityttää se, että jos saisin paikan, veisin sen todennäköisesti joltakin nuorelta ihmiseltä, jolla on elämä edessään.

Nyt on tilanne hyvä. Toivottavasti voin jatkaa taas syksyllä. Luulen sen onnistuvan.

Carpe diem!





1 kommentti:

Rainer Kukko kirjoitti...

Ihailtavaa aktiivisuutta. Ehkä ihminen on rakentunut siten,että kokee itsensä tarpeelliseksi, kun tekee työtä? Protestanttinen kasvatus.Itse käyn töissä ja sen jälkeen sohva kutsuu lepäämistä varten, vaikka hyvin tietää, että pitäisi lähteä lenkille jne..