Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Tänään panin toimeksi

Olen onnistunut pitämään yllä yli kolmetuntista viikoittaista liikuntamäärää aika säännöllisesti kohtuullisen pitkään. Jaksan kävellä läkähtymättä reipasta vauhtia ainakin tunnin ja halutessani varmaan enemmänkin. Minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen, kun ajattelen kehitystä siitä vaiheesta, jossa en pystynyt kävelemään ollenkaan. Toki käveleminen vie voimia, mutta ajattelen sen tuottaman väsymyksen olevan tervettä sellaista.

Olen ajatellut, että reipas kävely ja liikkuvuutta ylläpitävä voimistelu saa riittää. Olen halunnut sijoittaa kävelemisen mahdollisimman paljon asiointien yhteyteen, koska näin se toteutuu varmimmin. Maratonin juoksemisen mahdollistaman kunnon hankkiminen ei ole minusta sen vaatiman vaivan ja harjoitusajan arvoista. Luulen myös, että syöpähoidot ovat koetelleet elimistöäni niin paljon, että tuollaisen kunnon hankkiminen vaatisi minulta harjoittelemista enemmän kuin terveytensä säilyttäneeltä ikäiseltäni seniorilta.

Olen joskus kokeillut kävelyretkilläni juoksemista lyhyitä matkoja. Välillä se on sujunut hyvin, toisinaan se ei ole tuntunut mukavalta. Mieleeni on noussut ajatus juoksulenkkivarusteiden hankkimisesta.

Tänään panin toimeksi. Lidlissä oli lenkkivaatteita ja -tossuja tarjolla. Ostin sopivan asukokonaisuuden. En usko Lidlin lenkkarien olevan laadukkaita, joten päätin hankkia sellaiset muualta.

Poikkesin myöhemmin päiväkävelylläni Stadiumiin ja Intersportiin katsomaan lenkkareita. Ostin jälkimmäisestä Adidakset.

Muistan kuinka voimisteluopettajani Keijo Siltanen aikoinaan neuvoi meille koululaisille miten lenkkeily kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että kannattaa aloittaa kävelemällä. Kun kunto paranee, voi alkaa juosta osan matkasta. Voi ottaa vaikkapa jonkin tolpan maalikseen, juosta sen kohdalle ja kävellä taas. Juoksumatkojen osuutta voi sitten kunnon kohentuessa lisätä.

Olen nyt tuollaisessa vaiheessa. Onnistuin juoksemaan lukiolaispoikana Cooperin testissa 3.150 metriä. Tuollaiseen lukemaan pääseminen voi olla nyt mahdotonta eikä se liene tavoittelemisen arvoista. En halua, että liikkuminen alkaa tuntua vastenmieliseltä.

Jatkan varmaan arkikävelyä, mutta silloin tällöin - ehkä kerran viikossa - voisin alkaa ottaa juoksuaskeliakin.





Ei kommentteja: