Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 25. huhtikuuta 2019

Oi sote, tule ja auta!

Minulla on selässä paise, joka saattaa olla tulehtunut. Minua on kehotettu menemään näyttämään sitä lääkärille.

Lähdin eilen illalla päivystykseen. Vaimo tuli seuraksi mukaan. Päivystys on uudessa hienossa T-sairaalassa. Aulassa minua kehotettiin ottamaan numero ja jonottamaan hoitotarpeen arviointiin.

Arviointeja tehtiin kolmessa huoneessa. Pääsin pian sisään. Sairaanhoitaja katsoi paisettani.  Riittääkö, että sinä näet paiseen, kysyin häneltä. Ei riittänyt. Pitäisi näyttää lääkärille.

Kuulin, että jonotus kestäisi mahdollisesti neljä tuntia. Saisin siis avun ehkä puolilta öin. Aamulla voisin soittaa omaan terveyskeskukseen kahdeksalta ja varata ajan.

Lähdimme.

Unohdin soittaa aamukahdeksalta, mutta en ehkä menettänyt mitään. Kun soitin puolen päivän tienoilla, kuulin, että jonossa on yli 80 henkilöä.

Olen jumissa. Palvelun saatavuus tuntuu kohtuuttoman huonolta. Tekee mieli varata aika yksityiseltä puolelta.

Äskettäin epäonnistumiseen päättynyt sote-hanke hahmottui mielessäni maakuntahallinnon luomiseksi ja valinnan vapauden lisäämiseksi. En ymmärrä, miten Turun kaupungin ja valtion hallintojen väliin perustettu porras helpottaisi tilannetta. Järkeni mukaan tuo uusi taso söisi rahaa, jota soisin mieluummin käytettävän kohtaamani ja muiden vastaavien tulppien poistamiseen.

Olisi tietysti kiva varata aika yksityiselle puolelle ja antaa kaupungin maksaa. Lähellämme on ainakin Trinitas ja Terveystalo eikä Mehiläinenkään pitkällä ole. Osaisiko jokin noista poistaa jonon vähemmällä rahalla kuin kaupunki?

Näinköhän?

Toivottavasti tuleva hallitus alkaa korjata terveydenhuollon ongelmia eikä rakentaa pilvilinnoja. Voihan sitäkin hanketta kutsua soteksi.



Ei kommentteja: