Elämme kuin jokin jännäridekkari olisi muuttunut todellisuudeksi ympärillemme. Noissa kertomuksissa tapahtumat etenevät nopeasti ja valtiovalta puuttuu voimakkaasti kansalaisten tavanomaiseen arkeen. Yhteiskunnan toimintoja aletaan muokata uuden tilanteen edellyttämään muotoon. Ihmeen nopeasti dekkarielämään tottuu.
Olen hämmästyneen ilahtunut siitä, että valtiovalta pitää niin liikuttavan hyvää huolta merkittävän riskialttiista ryhmistä eli vanhuksista ja huonokuntoisista. Tämä on merkki hyvin kehittyneestä yhteiskunnasta.
On ihmetelty, miksi toimet ovat näin jyrkkiä, vaikka tavanomaiset kausisairaudet aiheuttavat runsaasti kuolemia samojen riskiryhmien joukossa. Asiantuntija kertoi eilen median haastattelussa, että Suomen kuolleisuuden arvioidaan rajoittuvan 0,1 - 0,4 prosenttiin koronaviiruksen saaneista. Määrä kuulostaa ilahduttavan alhaiselta.
Yksi syy on se, että koronaviirus leviää tavanomaisia tauteja nopeammin. On myös mahdollista, että normaalikuntoisetkin voivat joutua tehohoitoon. Jos tauti leviää liian nopeasti, tehohoidon voimavarat loppuvat kesken. Tämän hetken erityisrajoituksilla pyritään hidastamaan koronaviruksen leviämistä siten, että tehohoidon tarve ei nouse liian nopeasti ja että kapasiteettia ehditään lisätä.
On eri asia puhua tutuista ihmisistä kuin kylmistä luvuista. Keväällä 92 vuotta täyttävä isäni elää karanteenissa kuten minäkin. Tietenkin toivon, että hän selviää tästä epidemiasta ilman seuraamuksia. Olen etuoikeutettu, koska voin lähes 66-vuotiaana soittaa isälleni. Hänenkään oikeutensa elämään ei kuitenkenkaan perustu siihen, mikä on sopii minulle. Ihmisarvo on lähtökohtainen oikeus. Sama koskee lastenlastani, jolla oli syntyessään vain puolikas sydän. Hän kuuluu isäni lailla riskiryhmään, jota pitää erityisesti varjella. Luonnollisesti toivon, että muutkin läheiseni välttyvät koronan ankarilta vaikutuksilta.
Eräs poliitikko on aikoinaan kirjoittanut ihmisten instrumentaalisesta arvosta yhteiskunnalle. Siitä näkökulmasta lapsista tulee tuottavia kansalaisia vasta aikuistuttuaan ja me eläkeläiset olemme kustannuksia. Primitiiviset heimot ovat aikoinaan voineet lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan.
Koronavirus ei merkitse maailmanloppua kuten ei myöskään ilmastonmuutos. Ihmiskunta säilyy varmasti. Jokainen kuolema on kuitenkin maailmanloppu yhdelle henkilölle. Olisi kolkkoa ajatella, että vanhat ja heikot joutavat hautaan. Kausi-infektioiden aikanakin voisimme toimia huolellisemmin riskiryhmien suhteen ja auttaa niihin kuuluvia välttämään tartunta-alttiita tilanteita.
Kuulunko itse riskiryhmään? Ainakin syöpäpotilaana kuuluin. Soitin taas hemapolille ja kysyin asiasta. Kuulun nyt hämmästyttävästi terveiden perusvirtasten joukkoon. Minun tulee toimia siten kuin muidenkin nuorten eli alle seitsemänkymppisten. Pidän tosin karanteenia, koska olen tullut äskettäin ulkomailta.
Suomi on selvinnyt haastavassa tilanteessa toistaiseksi loistavasti. Kukaan ei ole kuollut koronavirukseen. Ulkomaalaisillekin kuuluu oikeus elämään, mutta en mene nyt siihen. Kriisitilanteessa haluamme samaistua joukkoon, johon koemme luontaisesti kuuluvamme.
Ihmisarvoa ei todellakaan pidä arvioida instrumentaalisesti. Velvollisuutemme on toimia elämän puolesta. Ollaan kuuliaisia valtiovallan ohjeille ja määräyksille, jotta tehohoidon kapasiteetti riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti