Kenen selviäminen on tärkeää?

Minun ja samalla koko perheeni elämässä on ollut rankkoja vaiheita. Menetin työpaikkani 90-luvun lamassa. Meillä oli velkainen omakotitalo ja vaimoni oli kotona viiden lapsemme kanssa.

Siitä selvittiin. Sitten olen selvinnyt kahdesta syövästä. Tässä eivät olleet kaikki allikot. En voi paukutella henkseleitä. Olen toki yrittänyt kovasti, mutta välillä kuorma on ollut niin raskas, että työkyky on pettänyt.

Meillä on ollut siunausta.

Tunnuslauseeni on "Hyvinkin voi käydä". Nyt tuo ajatus tuntuu minusta erityisen ajankohtaiselta.

Hallitus on toiminut ansiokkaan päättäväisesti ja ryhtynyt nopeasti merkittäviin toimenpiteisiin. Varmaan 90-luvun kokemuksista on otettu opiksi. Silloin moni yrittäjä menetti elämäntyönsä ja kaikki työttömäksi jääneet palkansasaajat eivät päässeet koskaan takaisin työelämään.

Valtiovalta on julkistanut tänään valtavan tukipaketin yrityksille. Se kuulostaa määränä uskottalta, mutta toivottavasti on mietitty myös käytännön järjestelyjä. Tuki tulee valtaosaltaan vakuuksina. Yrittäjien on käännyttävä pankkinsa puoleen. Ihmettelen miten pankit pystyvät käsittelemään lyhyessä ajassa valtavan lainahakemusmäärän. Harva voi päästä hoitamaan asiansa kasvokkain - edes virtuaalisesti. Yrittäjien on oltava kyvykkäitä kynästään, että pystyvät olemaan vakuuttavia kirjallisesti. Anomukset on myös luettava. Tekoälysovellukset tuskin pystyvät asiaa hoitamaan. Kaikkia lainahakemuksia ei voida automaattisesti hyväksyä, koska silloin yhteiskunta ottaisi vastuuta sellaisistakin riskeistä, jotka eivät liity koronaan.

Hallitus on toiminut tähän asti hämmästyttävän tehokkaasti. Toivottavasti heillä on tähänkin jokin konsti taskussaan, jotta yrittäjät ja samalla heidän palkollisensa eivät joudu pulaan. Voi olla, että kriisissä syntyy innovatiivisia ratkaisuja.

Vaimoni on kaipaillut kukkia. Tänään hän tilasi kimpun ja se toimitettiin ovelle lasku mukanaan. Kukkakauppias sanoi vaimoni olleen tänään ensimmäinen asiakas, jonka asia ei liittynyt hautajaisiin. Näidenkin yrittäjien on pidettävä toimitilansa ja se merkitsee jatkuvaa vuokrien maksamista. Voi olla, että osa vuokranantajista tulee vastaan, jolloin koronatappiot jakautuisivat. Ei käy kateeksi yrittäjää, joka joutuu anomaan lainaa kiinteiden kulujen maksamiseksi.

Toivottavasti b-to-b - suhteet pysyvät koronakriisiä aikana vilkkaina. Niissä liikeneuvotteluja voidaan järjestää, koska kyse ei ole suurista ihmismääristä. Virtuaalineuvottelujakin voitaneen useissa tapauksissa käydä.

Nyt kysytään resilienssiä, josta harva oli kuullutkaan muutama vuosi sitten. Resilienssi on kimmoisuutta. Kun pallo saa kovan iskun, se palaa nopeasti entiselleen. Nyt yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan olisi kyettävä kestämään siihen saakka, että korona on taltutettu ja talous voi elpyä.

Koronan uhreja eivät ole vain sairastuneet, jotka menehtyvät. Korona - kuten 90-luvun lamakaan - ei toimi tasavertaisesti. Jotkut selviävät kuin koira veräjästä, mutta toisilla elämä voi mennä raiteiltaan, jopa loppua.

Nyt on pidettävä toivoa yllä. Yhteishenki auttaa siinä. Noudatetaan yhteiskunnan ohjeita. Mietitään samalla, miten voimme myös käyttää yritysten palveluja niiden puitteissa. Se vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä.

Kun olin menettänyt työni ja oli lama 90-luvulla, silloisen SYP:n pankinjohtajasetä antoi meille lainaa kaikesta huolimatta. Hänellä oli varmaan elämänviisautta. Takaajat toki tarvittiin, mutta nekin järjestyivät.

Kaikkien selviäminen on tärkeää.