Elämme jännittäviä aikoja. Jatkuvasti tulee uusia uutisia ja asetetaan rajoituksia. Italiassa ei saa enää edes lähteä lenkille. Ruokakaupoissakin saa olla vain neljä asiakasta kerrallaan.
Suomessa risteilee huhuja ja arvauksia. Ranskan spekuloidaan sulkevan rajansa ensi maanantaina. Norwegian lentää ilmeisesti tällä erää viimeisen kerran Nizzasta Seutulaan sunnuntaina.
Osa täkäläisistä suomalaisista on alkanut suunnata kotimaahan.
Mieleeni on tullut Olavi Paavolaisen kirjassaan Synkkä yksinpuhelu antama kuvaaus tilanteesta ennen toisen maailmansodan alkamista. Hän oli matkoilla jossakin Turkissa tai Kreikassa. Sota oli syttymässä, rajat olivat sulkeutumassa ja matkailijat etsivät paniikissa reittiä kotiin. Paavolainen onnistui vaivoin pääsemään Suomeen.
Nytkin tilanne tuntuu muuttuva nopeasti, eikä kukaan pysty sanomaan varmasti, mitä on edessä. Onneksi edessä ei ole kuitenkaan sota. Talvisota päättyi 80 vuotta sitten. Mummoni sekä äitini ja muut lapset alkoivat odottaa puolisoa/isää kotiin. Hän palasi puulaatikossa.
Onneksi nyt on rauha. Päätimme vaimoni kanssa ottaa lusikat kauniisiin käsiimme (mistähän tuokis sanonta tulee? ). Meillä olisi majapaikkamme täällä käytettävissä vielä kaksi viikkoa. Ostimme kuitenkin liput sunnuntain lennolle. Vaimolleni lentäminen tuottaa kipuja. On kuitenkin parempi olla kotimaassa, kun tilanne on sekava. Toivotaan, että hän selviää matkasta kohtuullisesti. Täällä joutuisimme lopun ajan hermoilemaan paluun onnistumista.
Emme tiedä, saammeko junalipuista mitään takaisin.
Tämä tuntuu tässä tilanteessa parhaalta ratkaisulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti