Seutu oli hyvin harvaan asuttua, miltei korpea, kansallispuiston aluetta tai sen liepeitä. Nyt oli marjoja poimittavaksi. Pakastimeen ei enempää juuri mahtuisikaan.
Yksin mustikassa oleminen on miltei meditatiivinen kokemus. Hiki nousee pintaan ja valuu silmiin, mikä tuntuu todella ikävältä. Kivaa on istua mättäällä ja poimia marjoja, tai olla pitkällään kyynerpäähän nojaten, olla kuin isänmaan sylissä.
Näissäkin metsissä oli käyty, mutta vielä riitti poimittavaa.
Rinnassa oleva pieni hamsteri on tyytyväinen, kun on saatu saalista. Surettaa kun metsään jäi niin paljon poimittavaa. Tekisi mieli ostaa toinen pakastin, johon voisi kerätä lisää mustikoita ja sitten myös sieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti