Jostakin syystä minä, ja luulen etten ole yksin, tulen helposti ajatelleeksi eri kansojen edustajia stereotypioiden kautta. Tiedättehän, ranskalaiset ovat ylpeitä, saksalaiset huumorintajuttomia, ruotsalaiset pinnallisia, suomalaiset ujoja, tanskalaiset hilpeitä ja niin edelleen.
Kaikki tietävät, että jokaisen kansan edustajia on joka lähtöön. On saksalaisia humoristeja, vaatimattomia ranskalaisia ja aivan millaisia vain ihmisiä joka kansassa. Huomaan kuitenkin, että on aika helppo taivuttaa heitä kutakin sopimaan omaan kliseiseen muottiinsa. Jos joku ranskalainen ei ole koppava, saatan ajatella hänen olevan jotenkin varma omissa mielipiteissään ja tulkita sen kenties hyvän itsetunnon suomaksi itsevarmuudeksi, mikä on ehkä sukua ylpeydelle.
On myös helppo palauttaa mieleen kuva jostakin saksalaisesta, joka ei laske jatkuvasti leikkiä.
Alan epäillä, että stereotyypeissä on sittenkin jotakin todenperäistä. Kun olen ollut palaamassa lentäen Suomeen, olen mielestäni tunnistanut aika helposti suomalaiset lentoasemien kansainvälisestä ihmismassasta. Aina ei veikkaukseni ole osunut oikeaan, mutta hyvin usein olen onnistunut.
Olemus on toki eri asia kuin kansanluonne, mutta varmasti ne liittyvät jotenkin toisiinsa. Tunnistamiseen vaikuttavat lisäksi etniset piirteet. Etelä-Euroopassa asuu enemmän tummatukkaisia kuin täällä pohjoismaissa.
Huomaan ajautuneeni hetteikköön, jossa on vaikea sanoa mistään mitään kovin varmaa.
2 kommenttia:
Olen samaa mieltä. Ehkä ihmiset ovat iloisempia Afrikassa, Etelä- Amerikassa. Vaikka heillä on vähemmän materiaa. Aasialaiset ovat hyvin ystävällisiä.
Muistan lukeneeni, varmaankin referoitiin jotakin turkimusta, että kuubalaiset tutkitut todettiin onnellisemmiksi kuin - olikohan -amerikkalaiset, vaikka elintaso oli alempi. Sen katsottiin johtuvan siitä, että tutkittujen kuubalaisten lähipiiri oli yhtä köyhää.
Lähetä kommentti