Abstrakti teos saattaa laukaista torjunnan. Tuosta ei saa mistään kiinni. Mitäpä siitä sen enempää.
Jos teoksessa ei erotu tuttuja hahmoja, jää jäljelle värien ja muotojen vuorovaikutus. Tuntuuko teos miellyttävän harmoniselta vai herättääkö se ristiriitaisia tunteita. Onko siinä jokin kiinnostava jännite?
Luulen, että meillä kaikilla on taipumus yrittää löytää kaoottisista muodoista jotakin tunnistettavaa.
Jos teos virittää mieleen jotakin, jolle ei löydy sanoja, se saattaa yrittää yhteyttä tiedostamattomaan. Jungin arkkityypit liittyvät jotenkin alitajuntaan. Useimmat näistä myyttisistä hahmoista ovat minusta kuitenkin hyvin selväpiirteisiä. Liittyvätkö unet alitajuntaan, sitä en tiedä. Nukkumisen on sanottu olevan uusien asioiden järjestämistä, muutoin uinuvien aivojen osien suojelemista muiden osien kaappauksilta tai ongelmien ratkaisemista tai sen harjoittelemista tai ehkä jotakin muuta.
Näin tänä aamuna hyvin proosallisen unen. Olin huollattamassa tai korjauttamassa käytössäni kauan sitten ollutta autoa. Tapahtumaympäristö oli kaukana myyttisestä. Tuntui kuin autoni olisi siirtyillyt paikasta toiseen, ikään kuin paeten minua. Yrityksen johtajakin oli lähdössä kesken kaiken. Erään entisen naapurin aikuinen poika ilmestyi paikalle. Auton yläosa muuttui yhtäkkiä erikoisrakenteiseksi ja sitten auton renkaat kaatuivat niin, että auto vajosi kasaan. Ongelmia tuntui riittävän. Auto ilmeisesti jäi varikolle.
Psykoanalyysin perustajat saattoivat antaa kimmokkeen surrealistisen taiteen syntymiselle. Tämän suuntauksen teoksissa on usein unenomaisia näkyjä. Niissä näkyyn tunnistettavia objekteja, joiden suhteita toisiinsa ei voi järjellä ymmärtää.
No, tällaisia olen nyt maalannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti