Ensimmäistä kertaa elämässä

Ostin menomatkalla tarvikkeita matkalla Pettuun, jossa olin kokeva jotakin poikkeuksellista. Ostamani välineet oli poikani tilannut. Hän oli vaimoineen ja lapsineen jo perillä. Pettu on saari meressä Salon Särkisalossa. 

Seutu on tavattoman kaunista ja syksyn väritys korosti aistinautintoa. Ajoimme pienen niemen kärjessä saaren eteläkärjen lähellä olevalle mökille. Vietimme laatuaikaa yhdessä kunnes koitti aika kokea jotakin minulle aivan uutta. 

Mökkipaikan vieressä oleva pieni lahdenpoukama oli matala- ja kaislarantainen. Lähdimme vesille poikani kanssa mukanamme kaksi hänen lapsistaan. Nyt tuli välineille käyttöä. Olin kysellyt, että kun minulla on parta ja atrain, tarvitsisinko vielä sarvet ollakseni Ahti. Emme tulleet aivan varmalta kuulostavaan tulokseen. Olin tuonut myös voimakkaan käsivalaisimen.

Poikani osasi tuulastusniksit. Soutelimme hyvin matalissa vesissä välillä kaislikkoa puskien. Poikani seisoi kokassa kädessään atrain, johon hän oli virittänyt pitkän varren. Olin olettanut ettei noin ulottuvaa tarvita. Pohja erottui erittäin hyvin tehokkaan lampun kajossa. Pari kalaa pääsi karkuun iskuilta. 

Oli pimeä syysilta, mutta tähtikirkkaan taivaan alla näki hyvin toimia. Taivas oli kuin tehostettu versio parvekenäkymästämme. Harsomainen Linnunrata halkaisi taivaankannen. Olimme Otavan, Venuksen ja kumppaneiden katseiden alla. Tähtien lukemattomuus oli todellista, toisin kuin kaupungissa. Keskustelimme poikani kanssa avaruuden mittasuhteista ja ajan olemuksesta. 

Mielikuvani tuulastamisesta oli ollut romanttinen, siten että mieleni kuvajaisessa oli pyöreän tapainen zoomaus pimeydessä, näkyvissä vain kalastaja tai pari, veneen kokka, valonlähde ja sysimusta vesi. Nyt olimme kaislikossa tai sen tuntumassa, vettä keilasivat otsalamppu, tehokas käsivalaisin ja käynnykkäni valo, jonka teho ei ollut hääppöinen, mutta jonka avulla uskon saaliin saamisen aivan matalassa vedessä onnistuvan. Pilvisellä säällä pimeys lienee tuntuvampi, mutta tunnelmasta puuttuisi Linnunrata. 

Lapsetkin saivat panoroida pohjaa valolla. Vanhin heistä oli soutumies melkein koko matkan. Kolmattakin käytettiin vesillä valaisemista kokeilemassa. 

Olen ymmärtänyt, että kalastaessa pitää olla hiljaa. Nyt sai puhella aika vapaasti ja silti kaloista saatiin havaintoja. Kalat tosiaan olla öllöttävät pohjan päällä ja ainakin näkemäni pikkuriikkisen ahvenen erotti aivan selvästi. Atrainta ei riuhtaista pitkällä iskulla vaan sen voi upottaa rauhassa veteen niin, että terä lähestyy saalista ennen murjaisua. Uutta nämäkin minulle. 

En käyttänyt atrainta. En luottanut ikämiehen kykyyni seistä kelvollisesti veneessä. Poikani oli venemiehenä etuoikeutettu toimimaan kapteenina. Lapset hänen jälkeensä toimissa etusijalla. 

Kalaa ei saatu, mutta oikein hyvä näinkin. Muistoja syntyi, monelle.