Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan




Sain koulupoikana pianotunteja musiikinopettajaltani. Opin lukemaan nuotteja ja soittamaan.

Olen aina pitänyt klassisesta musiikista ja jossakin vaiheessa nuoruuttani kuuntelinkin sitä aika paljon. Minulla on taipumus innostua liian monista asioista, joten annoin musiikin harrastuksen jäädä sivuun.

Torstainen Matteus-passion kuuntelu (Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta) saattoi olla askel paluusta siihen mihin jäin. Eläkeläisenä minulla on paljon aikaa, mutta siitä on silti pulaa. Voin kuitenkin painottaa ajankäyttöäni toisin. Sitä en tiedä, palaanko pianon ääreen.

Olen lukenut Topi Linjaman teoksen (Matkaopas Matteus-passioon) ensimmäisen luvun loppuun saakka. Kirjoittaja käyttää teoksesta kuusiosaista jaottelua. Ensimmäinen luku käsittelee ensimmäistä osaa ja otsikko on sen mukaisesti Valmistautuminen. Seuraavaksi voisin silmäillä  teoksen Facebook-sivuilta Linjaman kommentteja ensimmäisen osan kohdalta.

Kävin tänään lenkillä ja aloin samalla kuunnella torstaista esitystä uudelleen Areenasta. Juokseminen sujui mukavasti, mikä saattoi osin johtua kauniista musiikista. Päätin venyttää ensimmäisen varttituntisen 20 minuuttiin. Säädin ajan kännykkääni. Suuntasin tälläkin kertaa vähäliikenteiselle Ratakadulle ja sitten radanvieruspolulle, jolla kännykkäni kertoi ajan täyttyneen. Hölkkääminen oli sujunut helposti, joten päätin jatkaa ilman välikävelyä. Säädin juostessa kännykkäni mittaamaan kuluvaa aikaa.

Linnanpuiston nurmikolla oli parvi kanadanhanhia lounaalla. En halunnut häiritä niitä vaan ohitin ne kaartaen kuten muut ulkoilijat kaduilla. Linnut jatkoivat rauhassa ateriointiaan. Olen pitänyt usein lenkkitauon kyseisen puiston penkillä ja katsellut satoja vuosia paikallaan seisseen linnan muuria. Tällä kertaa jatkoin juoksemista.

Huomasin hölkätessäni nauttivani nimenomaan passion musiikista. Ajatukseni harhailivat, mutta ei se haitannut.

Olen lukenut lyhyen saksan ensin lukiossa ja sitten kauppakorkeassa. En ole juuri käyttänyt kyseistä kieltä, mutta voin opetella kohtuullisella vaivalla ymmärtämään passion sanat. Näin voin vahvistaa kokemusta musiikin ja tekstin yhteisvaikutuksesta. Linjaman kirjan avulla voin perehtyä Bachin käyttämiin effekteihin. Uskon tunnistaneeni lenkillä yhden murtosoinnun.

Kun kirjastot joskus avautuvat, voisin joskus lainata Matteus-passion partituurin.

Jaksoin hölkkääni samaa reittiä takasin kotiin. Lähellä kotia totesin kännykästä juosseeni kaikkiaan 47 minuuttia. Olin pitänyt tahdin kohtuullisena, etten hengästynyt liiaksi.

Hajamielisyyteni koettelee joskus itseänikin. Tämänkertaiset hölmöilyni voin ottaa huumorilla. Jossakin vaiheessa lenkkiäni huomasin, että minulla on yhdet aurinkolasit otsallani ja toiset nenälläni.  Palatessani päätin olla käyttämättä hissiä. Kun olin kiivennyt portaita seitsemänteen kerrokseen, ihmettelin outoa ovea tasanteen päädyssä kunnes muistin, että kotimme on kuudennessa.

Matka ei tapa, vaan vauhti.





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Heikki!

Kiitos hykerryttävän hyvästä mielestä, jonka sain lukiessani. Sinä kirjoitat niin osaavasti hajamielisyydestäsi. Erityisesti nyt corona-aikana tekee hyvää nauraa kippurassa. Jokin möykky sydänalassa sulaa ja on taas helpompi hengittää.
Kuuntelin Matteus Passiota, ensin viimevuotisen, jossa mm. Tom Nyman lauloi. Kaunista. Minulla ei ole kirjaa, jonka vaimoltasi lainasit. Kiinnostuin..
Sataa lunta täällä etelärannikolla, maa osin valkoinen. Kevätorvokit ulkona saaneet lumipeitteen...

Heikki Honkala kirjoitti...

Suuret kiitokset kommentistasi, joka lämmitti kovasti mieltäni. Joo, suosittelen Linjaman kirjaa. El ole edes kallis. Vaimoni maksoi 15 € + pienet toimituskulut Adlibrikselle. Täälläkin kukat taistelevat nopeasti vaihtelevaa säätä vastaan. Mukavaa eloa ja oloa sinulle!