Aivot narinkkaan koronalamaannuksessa

 

Kuva: OpenClipArt-Vectors, Pixabay

Covid just goes on. Tuntuu kuin pandemiakuorma (on siinä muutakin) olisi tyrkännyt minut sohvaan selälleen. Yöllä olen nukkumissängyssä ja päivällä sohvassa läppäri mahan päällä. Joskus sentään istun samassa huonekalussa lappäri sylissä. 

Joko tässä alkavat lihakset surkastua. Muistan kuinka  muutama vuosi sitten sääreni menivät oudon siroiksi, kun sain ankaraa sytostaattihoitoa silloiseen leukemiaani. Lopulta minun piti opetella uudelleen kävelemään. 

Pandemia tavallaan antaa luvan käpertyä kotiin. On tässä sekin, kun olemme vaimoni kanssa tähän asti selvinneet, haluaisimme välttää taudin myös tästä eteenpäin. Välillä tosin aprikoimme, oliko taannoinen yskä, jota molemmat podimme vähän eri tahtiin, mahdollisesti korona.

On tämä nuhjuileminen meillä saattanut mennä överiksi. 

Ajattelin tänään ryhdistäytyä käymään kirjastossa palauttamassa yhden kirjan, jota en jokin aika sitten jostakin syystä saanut uusituksi netin kautta. Oletin uusimiskertojen tulleen täyteen.

Kun saamattomuus vaivasi, yritin houkutella vaimoa mukaan, jos siten saisin lähdetyksi hoitamaan asian. Ei suostunut. 

Tuli sitten mieleeni, että ehkä kirjan voisi uusia soittamalla. Sitten vain nettiin katsomaan puhelinnumeroa.  Päätin samalla kirjautua sisään. Kävi ilmi, että kyseisen kirjani voikin uusia. Ehkä olin kämmäillyt jotenkin tai järjestelmässä oli jokin häiriö. Vai oliko mahdollisia uusimiskertoja välillä lisätty?

Ei tarvinnut vaivautua. 

On käpertymiseen muitakin syitä - ainakin mukavuudenhalu, "oikeaksi eläkeläiseksi" oppiminen ja valoisan ajan lyhyys. Tällaisista muun muassa lienee syntynyt lamauttava vyyhti.  

Kaimani Helmi & Heikki -sarjakuvassa viihtyy sohvassaan. Hän tosin taitaa mieluiten nukkua siinä. Minä sentään olen pääasiassa uppoutuneena internetin maailmaan. Asiallisia hommia tulee tehdyksi vähän, enimmäkseen olen kuin Ellun kana. 

Hyppelen eri mediasivuilla katsomassa, onko tullut jotakin uutta kiinnostavaa. Kyseessä on ehkä eläkeläisen halu saada virikkeitä samanlaisena toistuviin päiviinsä. Välillä katselen tai kuuntelen Areenasta jotakin kiinnostavaa. Youtubestakin löytyy kaikenlaista mukavaa. Hesarin parissa menee tietenkin pitkään, kun on aikaa lukea. Illalla olen viime aikoina lukenut jotakin kirjaa ja sitten laittanut äänikirjan lukemaan minulle iltasatua. Seuraavana päivänä etsiskelen paikkaa, jossa nukahdin. 

No, kirjoitan sentään blogijuttuja - sohvassa tietenkin. Välillä tosin istun. Puoli-istuminenkin sujuu. 

Näistäkin askareista voi välillä rentoutua. Youtubesta löytyy kolarivideoita ja muita hassutuksia.

Toivottavasti tästä regressiosta vielä noustaan, kun omikron hellittää ja päivä tästä  pitenee.