Nyt ottaa korona koville. Näpötämme vaimoni kanssa päivästä toiseen kotona. Tauti leviää hurjaa vauhtia, joten eletään varman päälle. Tukka kaipaisi lyhennystä, mutta saa toistaiseksi kasvaa. Turussa lukiota käyvä naantalilainen tyttärentyttäremme on aikaisemmin viettänyt meillä yön pari viikossa. Nyt nämäkin piristävät kohtaamiset ovat jäähyllä.
Kaksi rokotusta on saatu ja helmikuun alussa saamme kolmannen. Voi olla, että ensimmäisten teho jo himmenee.
Olin syksyllä taidekoulu KONSTan kurssilla. Nyt jatkaminen mietityttää, koska korona.
Elämä on koteloitunut kummallisen pieneksi. Päivät kuluvat läppärin parissa. Olen jotenkin lamaantunut. En saa itseäni edes lenkille. Podin pitkään yskää ja liikkuminen oli tauolla.
Yksi kirja on palautettava kirjastoon. Yritän toimertua sinne kävelemällä. Sen verran sentään.
Tilasimme ruokaa kotiin. Näin voidaan välttää kauppareissu. Tosin lähikaupassa pitänee piipahtaa, kun jotakin unohtui.
Jospa maaliskuussa, kun on jo kevättä ilmassa, pandemian leviämisvaihe on taittunut.
2 kommenttia:
Lamaannus on hyvä sana tälle tilanteelle. Korona vuoksi maksamme nyt ja tulevaisuudessa suurta mielenterveyden laskua.
Pandemia, Venäjän toimet, Kiinan vaikutusvallan kasvu, ilmastonmuutos ja mitä kaikkea ...
Lähetä kommentti