Elämän kummallisia sattumuksia

Punapipoinen nainen kummittelee jatkuvasti

Kuva cjohnyrun Pixabaystä

Kirjoitin viime keskiviikkona (Kohtaaminen ja erikoinen uudelleenkohtaaminen) samana päivänä tapahtuneesta vierailusta Turun tuomiokirkossa, jossa tapahtuneessa esittelyssä oli mukana punapipoinen nainen. Tapasin hänet samana päivänä lenkillä uudelleen aivan toisaalla eli Turun linnan suunnalla. Hän istui kumppanin kanssa. Yrittivät pummata tupakkaa. 

Kävin viikolla taas lenkillä ja tällä kertaa punapipo tuli minua vastaan samalla suunnalla Suomen joutsenen ja Sigynin tienoilla. Hän ei tunnistanut minua, enkä minäkään sanonut mitään. 

Tänään menimme vaimoni kanssa tavanomaiselle maanantaiuinnille aivan toisaalle eli syöpäyhdistyksen Meri-Karinaan Hirvensaloon. 

Kun ajoimme pihaan, vaimoni huomasi punapipon istumassa penkillä toiminakeskuksen kulman luona.  Neljäs kerta kuuden päivän aikana. 

Päätin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Hän istui kahden isohkon kassin välissä. Palautin mieleena tapaamisemme kirkossa. Hän osoitti tuntevansa. Hän sanoi juovansa nyt kaljaa ja näytti tölkkiä kädessään. Mielestäni hän ei kuitenkaan ollut humalassa, ainakaan paljon. 

Sanoin, että olen nähnyt hänet kaksi kertaa kirkon esittelyn jälkeen Aurajoen rantamilla. Ja nyt tapasimme taas. Hän tuumasi, että liikumme paljon. 

Juttelimme kirkossa tapahtuneessa. Hän moitti yleisöä, kun se ei ollut esittänyt kysymyksiä. Totesimme, että vain hän ja minä kysyimme. Totesin, että ehkä muut eivät olleet perillä historiassa. 

Hän otti esiin reformaation ja valitteli, että luostarit silloin suljettiin. Niissä olisi voinut saada koulutusta. Minä sanoin, että olisi kurjaa nousta yöllä neljäksi hartauteen. Hän tuumi, että helpommalla pääsisi kuin saadessa useita lapsia. Hän totesi, että Kustaa Vaasa tarvitsi sotilaita. 

Kerroin, että olemme menossa uimaan. Hän luuli, että menisimme rantaan. Ehkä hän ei edes tiennyt, mitä tässä toimintakeskuksessa tapahtuu. 

Hän indikoi penkin raivaamista ja pyysi minua istumaan. Minä olin kuitenkin lähdössä. Hyvästelimme jotenkin. 

Erikoinen tapahtumasarja, mutta sattumaahan tämä on.