Ranskalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on musta aukko ulkomaalaisten suhteen. Sain taas ponnistella tosissani, että sain hoitajan pistämään minulle piikin, jonka minun on määrä saada kuuden viikon välein.
Ranskassa sairaanhoitajapalveluja antavat infirmière libéralet eli freelance-sairaanhoitajat. Palvelu on mainio, koska hoitaja tulee kotiin suorittamaan tarvittavan toimenpiteen.
Ongelma on siinä, että jos soittaa hoitajalle, joutuu todennäköisesti jättämään soittopyynnön - minun tapauksessani englanniksi. Vastausta saakin sitten odottaa. Jos hoitaja sattumalta vastaa, hän saattaa lyödä luurin korvaan, kun häntä puhuttelee englanniksi.
Viime vuonna se oli haastavaa Cagnes-sur-Merissa. Tarvittiin englanninkielinen todistus Tyksin hemapolilta. Sain sen sähköpostiini. Pistospaikka löytyi läheltä silloin. Marssin kyseiseen infirmière libéraleen. Piikkiä en saanut, koska ei ollut yhtään hoitajaa paikalla. Jotakin sovittiin ja sain pistoksen myöhemmin. Seuraavakin pukattiin samassa paikassa.
Nyt olemme Antibesissa, jossa tein neljä vuotta sitten etsivän työtä saadakseni tarvitsemani lääkeannokset. Olen kertonut tuolloisista seikkailuistani artikkeleissa Kemoaivo etsii piikittäjää, Piikkiseikkailu jatkuu - miten asiat voivatkin olla näin solmussa?, Ällistyin, kun soitin Tyksiin ja Piikkitarinan päätös.
Etsiskelin netistä, mutta huonolla menestyksessä. Oli hankalaa, kun löydettyjen osoitteiden kohdalla luki usein suomeksi "palvelutalo", joka viittaa vanhusten hoitopaikkaan.
Aivan lähellämme on yksi paikka, jossa ottaa vastaan Hélène Rotellini. Sinne sitten. Ovi oli auki ja pääsimme odotustilaan. Odottelimme. Yhden oven takaa kuului ääntä, mutta ei Hélènen. Koputimme hänen oveensa, ei vastausta. Lähdimme.
Tutkailin neljän vuoden takaisia postauksiani ja löysin muutaman nimen, joiden joukossa oli Victoria Legér. Häneen olin saanut yhteyden ja hän auttoi miestä mäessä.
Googlasin Victoriaa. Löytyi, mutta ei ollut puhelinnumeroa.
Myinfi-palvelusta sain täkäläisen osoitteemme annettuani listan, jossa oli viitisenkymmentä sairaanhoitajaa. Klikkaamalla selvisi kielitaito. Naputtelin listan läpi. Joukosta löytyi yksi, joka suostui palvelemaan englanniksi. En valinnut kuitenkaan häntä, koska loppupäästä löytyi pari, joille voi tehdä samantien varauksen.
Aloin tehdä varausta. Se ei ollut helppoa.
Piti naputtaa tietoja. Puhelinnumero piti laittaa, mutta merkkimäärä oli rajattu siten, että suomalainen numero suuntineen ei mahtunut tilaan. Laitoin siihen osan numeroista tms. ja oikean numeron johonkin toiseen kenttään, johon mahtui.
Ei onnistunut.
Tiedustelin key ladyltämme, saanko laittaa hänen numeronsa. Se luvattiin.
Sain varauksen tehtyä. Sain viestin, että asia on hoidossa ja että tulen saamaan uuden viestin ennen 15.45 tai jotakin sellaista. Hoitajan oli määrä tulla klo 18-20.
Ei tullut viestiä – eikä hoitajaa.
.jpeg)
Käymme silloin tällöin ostoksilla.
Ongelmani oli tullut puheeksi Nordicissa. Sain terveiset Nordicin Sarilta, että hän voi auttaa. Menin tapaamaan häntä. Hän lupasi olla yhteydessä Maison médicale d’Antibesiin, joka lääkäriasema on kaksoiskaupungin länsiosassa Juan-les-Pinsissä futuristisessa rakennuksessa.
Sari palasi asiaan. Kyseinen lääkäriasema ei kuulemma yleensä tee tällaista, mutta he tekevät poikkeuksen minun tapauksessani.
Kävin paikan päällä ja sain piikin. Maksoi suunnilleen saman verran kuin Pihlajalinnassa Turussa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Suurkiitos Sari!
#ranska #antibes #ranskanriviera #terveydenhuolto #sairaanhoitaja
2 kommenttia:
🥰
👍
Lähetä kommentti