Piikkiseikkailu jatkuu - miten asiat voivatkin olla näin solmussa?

Meillä oli vieraita eilen. Kuulimme, että erään seudulla pitkään asuneen suomalaisen, jonka vaimoni on tavannutkin, tytär toimii sairaanhoitajana jossakin täällä Ranskan Rivieralla. Hän voisi ehkä antaa minulle piikkini. Vaimoni on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut. Hän on myös pyytänyt Rivieran suomalaisten FB-ryhmästä apua, mutta ei ole saanut vastausta.

Yritin tänään soittaa moneen infirmière liberaleen (sairaanhoitajapalvelu), mutta sain vain kuunnella nauhatiedotuksia, paitsi yhdellä kertaa, jolloin vastaaja ei ymmärtänyt englantia. Olen soittanut myös usean kerran paikalliseen keskussairaalaan. Käytäntö tuntuu toimivan siten, että kun kysyn, puhutaanko englantia, minut yhdistetään numeroon, johon ei kukaan vastaa. Kerran olen päässyt läpi kuullakseni, että pistosta ei voida antaa ilman lääkärinmääräystä.

Minulla on lääkärinmääräys ja luettelo minulle kirjoitetuista lääkkeistä, mutta ne ovat suomeksi Omakannassa. Ajattelin tänään, että voisin näyttää ne jollekin täkäläiselle hoitajalle ja antaa Googlen kääntää ne ranskaksii. En saanut tilaisuutta.

Vaimoni oli tänään eräästä muusta tarvitsemastani lääkkeestä yhteydessä Naantalin keskustassa olevaan apteekkiin, jotta Naantalissa asuva tyttäremme voisi käydä ostamassa ne ja toimittaa tänne tuonnempana seuraksemme tulevan naantalilaisen kaveripariskuntamme mukaan. Sotu-kortistani voisin lähettää kuvan kummaltakin puolelta. Apteekissa ei suostuttu, koska emme ole erityisemmin asioineet heillä. Kummallista.

Jos löytäisimme täältä jonkun suomea ymmärtävän hoitajan, hänelle voisimme näyttää lääkärinmääräyksen netistä, jos hän hoitaa homman virantoimituksena. Ensi kuukauden pistos hoituu, koska tänne tulevan kaveripariskuntamme rouva on sairaanhoitaja.

Soitin tänään myös Tyksin hematologian poliklinikan siirrehoitajalle. Hän lupasi kertoa tilanteen hematologille. Saan joko määräyksen englanninkielisenä sähköpostiini tai sieltä otetaan minuun yhteyttä.

Tilanne alkoi todella kyllästyttää minua. Päätimme lähteä paikalliseen kaskussairaalaan kokeilemaan onneamme. Otin läppärini mukaan, jotta voisin tarvittaessa näyttää reseptin Omakannasta.

Jätin vaimoni Emergences-sairaalan pihaan ja lähdin etsimään parkkipaikkaa. Pihassa oli vain muutama paikka ja ne olivat varattuja. Palattuani menimme sisään. Paikka näytti oudon nukkavierulta. Olin odottanut näkeväni hienon keskussairaalan. Aulassa istui odottajia. Pääsimme oven kautta  erilliseen tilaan, jossa voin puhua lasin takana olevalle naiselle. Hän pyysi passini nähdäkseen ja antoi minulle lomakkeen täytettäväkseni. Hän pyysi toisen henkilön keskustelemaan kanssani. Tämä osasi auttavasti englantia. Hän sanoi olevansa hoitaja. Hän ei voinut antaa pistosta, koska on töissä emergences-osastolla.

Hoitaja sanoi, että meidän pitäisi mennä toiseen sairaalarakennukseen, tapaamaan yksityislääkäriä tai tulla uudestaan kello kahdeksalta illemmalla, jolloin lääkäri voi antaa minulle pistokseni.

Menimme toiseen sairaalarakennukseen. Sen pihalla oli runsaasti parkkipaikkoja ja osa niistä vapaina. Tämä sairaala näytti sellaiselta kuin olin odottanut.

Kun astuimme sisään, minut määrättiin turvatarkastukseen. Tyhjensin taskuni muoviastiaan, näytin laukkuni sisällön ja kävelin portin läpi. Henkselini hälyttivät, mutta se hyväksyttiin. Jostakin syystä vaimoni eikä perässäni tulleen sedän tarvinnut käydä ahtaasta portista. Tarkastaja sanoi, etten voi saada piikkiä kyseisessä paikassa, mutta yritti puhua puolestani. Lasiruudun takana oleva nainen näytti siltä, että ei halua joutua puheisiin kanssani, kun oli kuullut tarkastajalta asiani. Ei kai osannut englantia. Tarkastaja hommasi puheilleni henkilön, joka sanoi olevansa farmaseutti. Tämä puhui sujuvasti englantia kuten tarkastajakin.

Farmaseutti sanoi, että meidän pitäisi mennä Emergences-rakennukseen. Kerroin, että olimme jo käyneet. Kysyin, ovatko rakennukset samaa sairaalaa ja ovatko julkista palvelua. Näin oli tilanne. Farmaseutti kertoi, että Ranskan järjestämässä pistosta ei voi antaa ilman lääkärinmääräystä. Kerroin, että voisin näyttää suomenkielisen lääkärinmääräyksen läppäristäni. Sehän voitaisiin kääntää Googlen avulla. Ei auttanut. Farmaseutti tuntui epäröivän piikkipakkaustanikin. Sanoin, että teillä varmaan myydään samanlaisia eri brändillä.

Hän suositteli menemään yksityislääkärille. Käynti maksaisi 25 euroa. Minä arvelin, että tämä määräisi minut testosteronitestiin. Sehän on jo tehty. Lääkäri ei myöskään tiedä sairaushistoriastani mitään.

25 euroa kuulostaa kohtuulliselta, mutta mitenkähän kävisi.

Omakannassa olevan 11. joulukuuta otetun mittauksen tulos on minulla 4,8. Viitearvo on 10-38. Tunnustan, että joulukuun pistoksen ottaminen unohtui minulta. Mikähän lienee taso tänään. Kerroin jo, miten hölkkääminen ei sujunut toissapäivänä. Tunnistan olevani ärtyisä. Minulle on ilmaantunut univaikeuksia. Väsyttää. Muisti pätkii entistä enemmän. Liikutun oudosti ilman voimakasta syystä, mikä on minulle epätyypillistä. Tunnen itseni entistä kankeammaksi. Parta toistaiseksi kasvaa.

Tähän ei kuole, ellen töpeksi kohtalokkaasti liikenteessä.

Odotan tietoa hemapolilta. Saatan soittaa Humaliston Apteekkiin ja kysyä, voivatko lähettää tarvittavat reseptit englanninkielisinä minulle sähköpostiin. Vaimoni on itse asiassa saanut ne heiltä, mutta ovat kai jääneet meiltä kotiin.

Jos ei muu auta, on mentävä lääkäriin. Jos asia hoituu siellä tuosta noin vain, kaikki tämä säätäminen ollut turhaa, mutta hyvä niin, jos niin.