Piikkitarinan päätös

Olen puhunut testosteronipiikistä, mutta minulla on toinenkin ongelma. Kävin täydentämässä lääkevarastot matkaa varten ennen kuin lähtöämme. Vaimo oli laittanut minulle listan, jonka annoin farmaseutille apteekissa. Jostakin syystä kävi niin, että minulle koottiin vain ne lääkkeet, joiden resepti oli uusittu joulukuun kontrollikäynnin yhteydessä. Saavuimme Antibesiin ilman yhtä tärkeää lääkettäni. Oireeni johtuvat ilmeisesti sen ja testosteronin puutteesta.

Tulen saamaan toista puuttuvaa lääkettä Suomesta, kun Naantalista tulee yksi kaveripariskuntamme tänne. Siihen asti pitäisi kuitenkin saada täydennystä täältä.

Humaliston Apteekista on saatu selville, että apteekin antamat englanninkieliset paperit eivät ole reseptejä, ne ovat vain tarkastuksia varten. Heillä lukee tolppaan tai seinään liimatulla lapulla hälytys Heikki Honkalan lääkkeistä, jotka tyttäreni on luvannut hakea. Valtakirja ja kuvat kelakortista on toimitettu.

Englanninkielinen resepti ei mielestäni ollut vielä tullut Omakantaan. Soitin hemapolille ja siellä vastasi eilisaamuinen hoitaja, josta olin sittenkin tehnyt valituksen, kun yllytettiin. Viesti oli tullut jo perille ja hän pahoitteli tapahtunutta. Lupasi toisen hoitajan soittavan ja tämä soittikin. En voi käsittää, miksi puhelimessa luki "Raimo", vaikka puhelu tuli hemapolilta, jonka numeroon liittyy kännykässäni liittyy erilainen teksti. Olin kuvitellut, että englantia olisi tullut näkyvämmin, mutta lääkettä koskeviin tietoihin oli lisätty aivan lyhyt kyseisen kielinen maininta. Tämän arveltiin riittävän.

Varauduin lääkäriä varten varmistamalla, että kännykässäni ja läppärissäni on virtaa. Lähdin matkaan varttia vaille kahdeksi. Oven avasi keski-ikäinen mies villapuserossa ja farkuissa. Hän osoittautui lääkäriksi. Hän ohjasi minut vastaanottohuoneeseen.

Seisoimme huoneessa ja katselimme hieman kummissamme toisiamme. Esitin asiani. Hän puhui englantia erinomaisesti. Hän kysyi olinko tullut varatulle ajalle. Myönsin. Jossakin vaiheessa joku toinen asiakas ja lääkärin sihteeri saapuivat. Lääkäri oli ilmeisesti odottanut toisennäköistä potilasta. Hän mainitsi minun tulleen aikaisin ja toisen asiakkaan myöhässä. Hämmennys johtui ilmeisesti siitä. Minä olin tosin ollut - kerrankin - varsin täsmällisesti paikalla.

Mies varmisti, että tarvitsen siis lääkärinmääräyksen pistosta varten. Sanoin tarvitsevani jonkun, joka sen pistää. Hän totesi, että Ranskassa hoitajat pistävät. Lääkäri ei sitä tee.

Miestä ei Omakanta-järjestelmämme kiinnostanut. Hän rupesi hommiin. Hän tulosti reseptin, veti ylimääräisen tekstin yli, huitaisi jotakin nimen tapaista ja iski paperiin leiman. Hän käänsi paperin ja kirjoitti sinne sopivan infirmière liberalen tiedot. Hän kertoi, että hoitaja on yleensä kierroksella ja vain ehkä tunnin päivässä paikalla. Kannattaa soittaa.

Kerroin toisenkin ongelman. Tarvitsisin tiettyä lääkettä, kunnes saan sitä Suomesta lisää. Hän kirjoitti minulle muitta mutkitta reseptin 15 päivälle.

Lysti maksoi 35 euroa. Kortti ei kelvannut. Annoin viisikymppisen ja sain viisitoista takaisin. Mistään kuitin kirjoittamisesta ei ollut minkäänlaisia elkeitä. Sain lomakkeen, jolla voisin hakea rahaa takaisin vakuutusyhtiöltä kotimaassani (en taida jaksaa vaivautua).

Kävin paluumatkalla katsomassa suositellun hoitajan paikan. Löysin kyltin seinästä. Hoitaja luultavasti asuu kyseisessä paikassa.

Tilapäiseen kotiimme palattuani soitin saamaani numeroon. Sain kuunnella Christine 'Corvisionin nauhoitusta.  Jatkoin kierrosta: Victorie Leger, Leslie Portella, Ginet Hervé, Celine Ponzio, Guilet Odile, Lydia Guenin. Jostakin äänitteestä erotin joitakin sanoja. Ajattelin, että äänitteissä ehkä kehotetaan jättämään viesti. Sanelin viestejä, joissa pyysin soittamaan. En tiedä tarttuiko mihinkään mitään. Nyt iltaan mennessä en ole saanut yhtään soittoa.

Mahtavatko hoitajat jättää vastaamatta, kun puhelut tulevat ulkomaisista numeroista? Näin he eivät joudu tankkaamaan englantia tai muitakaan vieraita kieliä. Ehkä he ovat päivät kierroksella ja iltaisin vastaavat omasta maastaan tulleisiin puheluihin.

Victorie Legeriltä minulla on kaksikin käyntikorttia. Huomasin, että kortissa on sähköpostiosoite. Kirjoitin viestin ja hämmästyksekseni sain pian vastausviestin, jossa kysyttiin rokotuspaikkaa. Ilmoitin sen ja sain piakkoin viestin, jossa kysyttiin, sopisiko kollegan tulla viideltä. Sopi hyvin.

Noin viittä vaille viisi alaovelta soitettiin. Tuntui, että ovi ei aukea ja lähdin vastaan. Alhaalla avattuani hissin oven tapasin nuoren viehättävän naisen. Nousimme asuntoomme. Hän oli ystävällinen, mutta aristeli englannin puhumista. Hän ei riisunut takkiaan. Kysyi käsimerkein, käsivarteen vai takapuoleen. Valitsin jälkimmäisen. Homma hoidettiin ja hän sanoi hinnaksi kympin. Hän nappasi setelin ja lähti.