Tilannekatsaus – huomenna Roomaan

 

Image by Usman Yousaf from Pixabay

Fennian Reissuavussa ollaan ystävällisiä, mutta kovin hitaasti asioita tapahtuu. Luvanneet etsiä meille Roomaa lähempää paikan, jossa voimme otattaa tarvittavat testit. Kun sitten sinne soittaa, vastaaja on ulkona kuvioista, mutta lupaa selvittää. Sitten taas ei kuulu mitään. 

Tänään Saara soitti taas Reissuapuun (sos@sos.eu). Meitä oli jo aikaisemmin osoiteltu Roomaan testeihin, mutta sinne meidän on hankala päästä. 

Tämänpäiväisen tuloksena olemme lähdössä aamulla Roomaan. Meidän aamukuhnurien on selvittävä puoli seitsemältä tien varteen. Reissuapu lupasi, että taksikulut maksetaan. Hyvä hyvä. Olikohan sen lähemmän paikan löytäminen hankalaa ja asia tuppasi jäämään vaiheeseen. Nyt kuitenkin hyvältä näyttää. 

Meitä katsomassa käynyt paikallinen lääkäri on patistellut meitä saamaan testit otatettua. Sain tänään häneltä ääniviestin, mutta hänen englantinsa on - sanoisinko -persoonallista. En tahtonut päästä kyytiin. Kommunikoin hänen kanssaan WhatsAppilla ja siten homma sujui. 

Hän olisi tulossa ilmeisesti tulkitsemaan meille testituloksia, mikä onkin tarpeen. 

Paikallislääkärin ensimmäinen käynti ei maksanut mitään. Ymmärsin hänen puheestaan, että meidän pitäisi varmistaa vakuutusyhtiöltä, maksaako viulut.

Ihan hyvät täkäläiset terveyspalvelut ovat, mutta mutta sen toiminnan logiikan suhteen en ole vielä valaistunut. Hyvältä kuitenkin tuntuu, kun lääkäri tulee kotiin. Toimisipa Suomessakin näin. 

Soitin paikalliselle taksimiehelle tänään. Hän puhui auttavasti englantia. Asia saatiin sovituksi. Hän oli ilmeisesti epävarma, koska sain kohta puhelun hänen pojaltaan, jonka lontoo oli sujuvampaa. Kävimme yksityiskohdat läpi.

Lähetin myös isälle WhatsApp-viestin yksityiskohdista. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #terveydenhuolto #lääkäri #omalääkäri 

Valoa näkyy tunnelin päässä

 

Image by Catkin from Pixabay

Tämän kertainen talvimatkamme on osoittautunut todelliseksi odysseiaksi monine koettelemuksineen, mutta nyt näyttää siltä, että pääsemme keväällä kaiken maailman kykloopeista huolimatta takaisin kotiin Ithakaan. 

Tullessamme kompuroimme laivaan nousuissa ja laivasta poistumisissa, kadotimme automme Berliinissä, menetimme automme sen rikkoutumisen vuoksi Etelä-Tirolissa, sairastuimme, siirryimme taksilla perille Trevignano Romanaan, jouduimme sairaalaan ja nyt odottelemme, että toipuisimme pelikuntoon. Minä on olen jo jaksanut tehdä kunnon kävelylenkkejä, mutta nyt olen taas niin voimaton, etten oikein jaksa. 

Olemme olleet oman onnemme nojassa, koska paluu keväällä Suomeen on todellinen wicked problem. 

Pakkasimme lähtiessämme surutta tavaraa Volvoomme, kun kerran tilaa oli. Nyt meillä on täällä kamelikuorma laukkuja ja nyyssäköitä, joita emme pystyisi millään kuljettamaan julkisilla liikennevälineillä Suomeen. Rahtilähetys luultavasti maksaisi hopea- ellei peräti kultamunia. Autoa emme voi täältä ostaa, koska meillä ei ole joitakin residenssipapereita. Umpikuja siis!

Meillä on ollut enkeleitä tukenamme näillä reissuillamme. Tuli mieleeni kertomus Saaran isä-Einosta, joka hankki ajokortin varttuneella iällä ja huteraa se ajaminen sitten oli. Kun hänestä aika jätti, eräs saarnamies oli todennut voivansa nyt ajaa kortin itselleen, koska Einolta on vapautunut niin paljon suojelusenkeleitä. 

Image by Wälz from Pixabay

Enkeleitä on taas liikkeellä. Omista piireistämme on ilmoittautunut pariskunta tuomaaan automme Helsingistä tänne ja toinen pariskunta ajamaan automme Turusta heille Helsinkiin. Ja kaikki ihan hyvää hyvyyttään.  

Ensin mainittu käyttää matkaan talvilomansa. Ajavat Mersumme Baltian kautta tänne ja palaavat lentämällä Suomeen. Toki haluavat katsella ympärilleen ja siten matkailla samalla. 

Näin meidän paluuongelmamme ratkeaa ja saamme loppuajasta täällä enemmän irti, kun meillä on kumipyörät allamme. 

Taivaan Isälle kiitos tällaisista saattohenkilöistä! 

Rehottaako liikaa?

Pidänkö vai siivoanko?

Mietaalle en vielä pärjää. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #avuliaisuus #hyväntahtoisuus 

Havaintoja Trevignano Romanossa

 

Hauskaa. Ilmeisesti rauhaa symboloivan teoksen luota on pantu itämaan tietäjiä vaeltamaan kohti seimiasetelmaa, joka tosin näyttää hiukan heilahtaneelta. Missä ovat tapahtuman päähenkilöt?

Repostelin aiemmin tämän taideteoksen luomia mielikuvia.

Tässä halutaan kertoa Trevignanon taiteellisesta aktiivisuudesta. Tuttu teos on saanut saksofonistin viereensä. 

Kun kuvittelee saksofonin alakuloisen äänen kaikuvan tuossa "pytyn" vieressä, syntyy mieleen jonkinlainen synteesi musiikista, soittajattaresta ja kiviteoksesta. Se on jotakin uutta, mutta siitä ei saa selvää. Taide vie piirun verran jonkin toisen olevaisuuden suuntaan. Tämä on vain vihje sellaisen olemassaolosta. 

Käsi

Korva, toinen käsi, maailma ,,,?

Tämä on Trevignanon suuren pojan muistomerkki. Apotti Tommaso Silvestri syntyi vuonna 1744 Trevignano Romanossa, jossa hän myös kuoli vuonna 1789. 

Silvestri toimi jonkin aikaa ilmeisesti kappalaisena kotikuntansa pienessä Pyhän Katariinan kirkossa, mutta varsinaisesti hänet muistetaan hänen kuurojen parissa tekemästään pioneerityöstä Italiassa. Hän toimi kuusi vuotta kuurojen koulussa Pariisissa ja palasi sitten kotimaahansa, 

Paikallista postilaatikkokulttuuria

Miksikähän eivät laita isompia postilaatikoita, joissa on kunnon kansi?

Nämä selvästi lapsien piirtämät teokset kuuluvat YK:n kestävän kehityksen kampanjointiin. Onkohan Suomessa tällaisia?

Historia on muokannut tämän kolkan tällaiseksi.

Mikä tämä on? 

Kyltissä lukee "presepe 15" eli päiväkoti 15. Mitä ihmettä.

Jotenkin tuo varmaan kalastukseen liittyy. 

"Tanssiva perhe"

Ajatella, että joku saa liikkumattoman pronssin tuollaiseen vauhtiin. 

Amerikkalainen kuvanveistäjä Milton Hebald on lahjoittanut tämän teoksen vuonna 2000. 

Täällä lisää Hebaldin töitä. Tykkään!

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto #muistomerkki #patsas #kuvanveisto