Tapasin ikivanhan paikallisen soturin

 

Trevignanon kunnantalo

Viestintää ja historiaa. Minkä sanan olemme perineet etruskeilta? 

Säätämistä on riittänyt tällekin päivälle. Meidän enkelimme lähtevät huomenna ajamaan Mersullamme Helsingistä tänne. Ensin toki Tallinnaan laivaan ja sitten Baltian kautta etelään. 

He tarvitsevat proopuskan osoittamaan, etteivät ole varastaneet autoamme. Sain Autoliiton ohjeita sellaisen tekemiseksi. Todistuksen pitää tietysti olla englanninkielinen. Löysin netistä mallin ja sovelsin sitä. 

Entäs kun enkelit ovat Hesassa ja me täällä? Kusti ei ehdi polkea alkuperäistä heille. Ei meillä ole printteriäkään. Minä väsäsin tekstin läppärille ja Saara kirjoitti sen käsin ruutuvihkoon. 

Auto on minun nimissäni, joten minun allekirjoitukseni riitti. Tekoälyn mukaan Saara käy todistajaksi, mutta toinenkin tarvittiin. 

Saara on synnynnäinen verkostoituja ja hän on päässyt sympatiseerauskontaktiin läheisen putiikinpitäjän kanssa, joka ei osaa englantia. Saara on aikojen mittaan kerännyt hiukan enemmän kuin tulitikkurasiallisen italian kielen sanastoa, ja sillä tuntuu pärjäävän. 

Ajattelin, että tältä kontaktilta voisin pyytää allekirjoitusta. Yritin maanitella Saaraa mukaan, kun hän on jo tuttu, mutta en onnistunut. Oli lähdettävä yksin, mutta rouva kauppias oli pannut jo putiikin kiinni. 

Oli etsittävä toinen. Kävelin katua eteenpäin. Läheinen leipomon puoti, josta olin aiemmin tänään ostanut pikkuhyvää, oli yhä auki. 

Täti muisti minut ja minä esitin Kuukkelin avulla asiani. Hän kirjoitti paperiimme "Anne". Hän kysyi, että firma? Luulin hänen tarkoittavan, että hänen pitäisi allekirjoittaa yrityksen nimiin. Kerroin Kuukkelin kautta, miksi nimeä kaipasin. 

Sitten hän kirjoitti sukunimensäkin. Italian kielen "firma" on suomeksi "allekirjoitus". Oikeastaan voi hyvin kuvitella, että firma yrityksen merkityksessä on kehittynyt allekirjoituksesta. 

Kuvasin valtuutuksen ja lähetin otoksen virtuaalisesti Suomeen. 

Nykyään taitaaa olla jonkinlainen siirtymäaika, jolloin kuvina toimitettuja dokumentteja toiset tahot hyväksyvät ja toiset eivät. 

Sovittiin, että jos satamassa tulee ongelmia, soittavat minulle. Eiköhän siitäkin puhumalla ja passin kuvalla selvitä. 

Poikkesin tämänpäiväisellä kävelylläni kunnantaloon, jossa on etruskimuseo. Museo osoitti, että vaikka Trevignano Romanon asuintalokanta on suhteellisen nuorta, paikan historia ulottuu todella kauas. Kunnan vanhan osan talot ovat yhdessä talossa olevan vuosiluvun perusteella 1800-luvun puolivälistä ja täällä paisuma-alueella, jossa asumme, myöhemmältä ajalta. 

Tässä lepää pronssikauden lopuilla eli 700-luvulla eKr. elänyt taistelija. Ruumis on haudattu varusteineen, mutta myöhemmin on tullut tavaksi polttaa ruumis ja haudata tuhka astiassa. 

Miten tämä etruski puhui heimolaistensa kanssa? Tiedossa ei ole mitään sille tunnettua sukulaiskieltä. 

Tekstejä on jonkin verran säilynyt piirtokirjoituksena, mutta sitä osataan tulkita kovin vähän. Säilyneet kirjoitukset ovat varsin arkisia ja eivätkä erityisen merkityksellisiä.  

Etruskien elämä on vähäisten dokumenttien vuoksi osittain hämärän takana. Esineistä ja kuvista voidaan kuitenkin päätellä jotakin. 

Mutta, emmekö ole kaikki persoonia? Tuon sanan olemme perineet latinan kautta etruskeilta. Alkuperäinen merkitys on ollut käytetty naamio. Muitakin kuulemma on. 

Soturi lepää pitkänomaisessa kehikossa. Jalkopäässä on pronssinen kilpi. 

Kilpi

Lyhyt miekka ja huotra

Pronssinen rannekoru

Tikari

Näin jätämme trevignanolaisen hurttiukon lepäämään ja miettimään, mitä meille kertoisi, koska hän ei ollut juttutuulella tällä kertaa. Me tapaamme vielä. 

Museoon jäi vielä tutkailavaa. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #blogi #historia #etruskit #museo #pronssikausi