Hapankaalin voimin halki Euroopan Trevignano Romanoon?

 

Enkelimme saapuivat toissapäivänä ja seisovat tässä uskollisen Vadelmamme edessä. Auto oli toiminut erinomaisesti. Automaattivaihde ei ollut vikuroinut kertaakaan.  

Kun avasin autonoven, hämmästyin. Oli kuin olisin kurkannut uuteen autoon. Timo opettaa työkseen autonkorjausta ja opiskelijat olivat tehneet harjoitustyönään yhtä ja toista Mersullemme. 

Automme ei ajautunut itsekseen Turusta Timolle ja Tainalle Helsinkiin. Eräs toinen ystäväenkelipari, Katri ja Juho, oli tuonut tuon moottoroidun viestiesineen hyvää hyvyyttään ensimmäiselle etapille.  He ajoivat laivaan Vuosaaressa, laivasta Tallinnassa js jatkoivat Baltian maiden läpi Puolaan. Alkumatka sujui vauhdikkaasti ja jatkui samalla tavalla Tšekin ja Itävallan kautta kohti Italiaa, jossa he hidastivat vauhtia ja muuttuivat turisteiksi. Lähtiessään he olivat pakanneet kunnon lastin hapankaalia sekä puolukka- ja mustaherukkahilloa.  Josko näillä eväillä?

Ehkä muistatte, että vaimollani on erityisesti korvaa auton ääntelyille eli hurinoille, marinoille,  surinoille, läpsyttelyille ja ties mille. Minulla taas on taipumus olla korvaa lotkauttamatta ja vaimoni korvien lupsutteluja vaimentamaan minulla ei ole hermostollisia yhteyksiä. Hermostuneista yhteyksistä on parempi olla puhumatta. 

Vaimollani on tapana tällaisissa tilanteissa äänittää luuriin niitä huolestuttavia vinkunoita ja muita ääniaaltojen tuomia.  Sitten hän lähettää saaliin superautomiesveljelleni ja saa keskusteluterapiaa murheeseensa. 

Enkelimme ovat lunki pariskunta, mutta Puolassa heilläkin oli korviin kantautuvia huolenaiheita. Uskon Tainan sallivan, että annan hänen itsensä kertoa. Tässä ote hänen fb-tarinastaan:

Saara ja Heikki jättivät tämän auton kotiin alunperin siksi, että voimansiirrossa oli vika, jota kyllä korjattiin, mutta se ei poistunut, vaan ilmaantui aika ajoin. Tässä kun olen minäkin yli 35 vuotta autoinsinöörin ja alan opettajan kanssa autoillut, niin on jotain oppia tarttunut. Insinööri veikkasi Äänen syyksi voimansiirtoa. Vetää viimeisiään ja kohta saa Hessu pohtia taas romuttamista. Auto kuitenkin liikkui ihan yhtä reippaasti kuin ennen Äänen ilmaantumista.

Minä ehdotin, että Ääni kuulostaa ihan siltä, kuin joku pelti tai muovi läpättäisi jotakin vasten. Ei kuulemma hullumpi teoria, pohjamuovi kun on ollut vähän irti. Seuraavaksi ehdotin, että avataan ajaessa ikkuna ja kuunnellaan. Läpätys kuului molemmilta puolilta. Ja niin kuului ohiajavista autoistakin. Ensin yhdestä, sitten seuraavasta. Ihan samaan tahtiin, kuin autosta, jota olemme viemässä Trevignanoon.

Kohta ajoimme pois motarilta ja Ääni vaikeni kuin seinään. Renkaat. Puolalainen moottoritie. Siinäpä yhdistelmä, joka sai meidät jo pelkäämään pahinta. Ja nauramaan helpotuksesta. Meillähän ei ole hätää, mutta ehdimme jo harmitella, ettei autosta olisikaan sen omistajille iloa kohteessa ja heidän kotimatkallaan.

Mekin olemme kokeneet samaa. Jokin ihmeellinen sävelasfaltti voi soittaa autoa nuotin vierestä tai ainakin oudolla soinnilla. Forte alla marcia rubato eli jotenkin äänekkäästi miten huvittaa. 

Meilläkin auto eheytyi, kun tien pinnoite vaihtui.

Enkelimme liihottelivat mitä ilmeisimmin nautiskellen maisemista noiden kulttipaikkojen - Bologna, Siena, Firenze - yllä. 

Mien se meni? Nähdä Bologna, Siena, Firenze - ja kuolla.

Tulipa mieleen, että voimme vaimoni kanssa huristella Vatullamme tutustumaan Napoliin – tuohon pizzojen kehtoon.

Ehkä muistatte, että Firenzessä on tuo Stendhalin syndroomalle alttiiden taulutaivas, jonka nimi on arkisesti Uffici eli Toimisto. Kyse on siis galleriasta, jolla on menneisyys kuten entisellä miehellä. 

Eivät tainneet piipahtaa Konttorilla. Malttoivat lopulta ajaa tänne Rooman esikartanolle. 

Hihhei! Meillä täällä auto, joka kaiken lisäksi toimii. Kop kop, sanoi puupää ja koputti ohimoonsa. 

Joskus lapsena, kun en tiennyt mitä hapankaali on, opin Aku Ankasta, että se on ainakin pahaa. Akun veljenpojat maistoivat sitä ja yökkäilivät. 

Sen mausta huolimatta tai oikeammin juuri sen vuoksi vaimoni oli tilannut enkeleiltä hapankaalikuorman. Hillot kuuluivat samaan tilaukseen. Enkelit malttoivat tuoda purkit iskemättöminä perille. 

Timo jaksoi vielä ajaa Vatullamme Anguillaraan, josta jatkoivat junalla Tivoliin, mutta eivät kuitenkaan köröttelläkseen karusellissä vaan varaamaansa majapaikkaansa tuon nimisessä ikivanhassa kaupungissa. Minä istuin paluumatkaa varten pitkästä aikaa Vadelmamme rattiin. 

Hm, kun joku istuu auton autonrattiin, mihin hän oikein istuu?

Aivan, nuo kiertävät huvipuistot ovat saaneet nimensä juuri tuosta mainitusta Tivolin kaupungista, mutta mutkien kautta. Pariisiin oli perustettu tuon naapurikaupunkinsa huvipuiston mukaan puistoalue Les Jardins de Tivoli.

Kun Kööpenhaminaan perustettiin huvipuisto, se nimettiin mainitun puistoalueen mukaan. Tästä nimi levisi muualle huvipuistokiertolaisten käyttöön.

Hädässa ystävä tunnetaan.

Sydämelliset kiitokset teille neljälle enkelille ja muillekin meitä auttaneille siivekkäille!

     .

Image by congerdesign from Pixabay

#ystävät #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #bologna #firenze #siena #tivoli #huvipuisto