Viimeinen sytostaattiannos saatu, jalat elpyvät, vaimon jaksaminen huolestuttaa, kukkapuskan maalausta, nappimysteeri ja kuvia Karjalaisten kesäkodin rannasta

Viimeinen sytostaattiannos

Sain viime yönä puoliyön maissa viimeisen sytostaattiannoksen. Nyt vielä, kun selviän tästä vahvasta aineesta seuraavan lamakaudesta, voin ruveta todelliseen siviiliin paluuseen. Sinnittelin hereillä puoleen yöhön ja ajattelin saavani paremmin unen toimenpiteen jälkeen. Ei onnistunut. Kun homma oli ohi yhden tienoissa, en saanut unta. Pyysin Stellan ja se auttoin ennen pitkää.

Energinen hoitaja huomasi, että huoneen kuorsauspitoisuus oli aika korkea ja ehdotti korvatulppia. Otin ja auttoivat.

Kiva, kun voin nyt kirjoitella tätä läppärillä. Kännykällä bloggaaminen on vähän vaivalloista, vaikka sanaennustin toimiikin hyvin.

Illan uutinen selvisi minulle yöllä. Ilmeisesti Ukrainan separatistit ovat ampuneet it-ohjuksella malesialaisen siviilikoneen alas. Noin 300 kuollutta. Huh huh! Mitähän tästä seuraa?

Sain aamulla fysioterapeutilta hyviä ohjeita jalkojen ja muunkin kropan elvyttämiseen. 

Olen huomannut, että jalat elpyvät nopeasti, kun vain kävelen. Ei edes pitkiä matkoja tarvita. Sairaalassa kävelin silloin tällöin käytävää edestakaisin. Kohta varmaan taannun asiassa, mutta sitten taas uudestaan aiheeseen.

Olen huolissani vaimoni jaksamisesta. Tämä tuleva laskukausi on rankka. Näin minua on varoitettu. Jos olen pari kolme viikkoa kanttuvei, vaimo joutuu hoivaamaan minua intensiivisesti ja samalla kantaa päävastuun juhlien järjestämisestä vaikka apua onkin. Sitten itse juhlat ovatkin jo ovella. Olisi varmaan hyvä, että hän pääsisi tässä välillä lomalle minusta. Jos kuntoni on huono, luultavasti tarvittaisiin tuuraaja paikalle.

Minua väsyttää, mutta luulen sen johtuvan parista huonosta yöstä. Minulle on buukattu verikoe ensi viikolle maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille. Siitä voi päätellä, että ensi viikko on pahin. Saatan joutua veritankkaukseen.

Aloittelin naapurin tuoman kukkapuskan maalaamista sairaalassa. Kesken jäi vielä. On se tuosta kuvasta sentään edennyt.

Kuvittelin löytäneeni päälleni sairaalan yöpuseron, jossa oli yksi nappi enemmän kuin vastaavia reikiä. Alhaalta ja ylhäältä tasan. Yksi nappi poimussa. Esittelin hoitajalle tilanteen ja hän löysi tuossa tuokiossa yhden reiän lisää kaulan kohdalta. Saapahan kauluksen kaulalle asti.

Kuvia Karjalaisten lomakodilta rantapoukamasta saunalle ja takaisin talolle (klikkaamalla saat kuvat suuremmaksi):

Salmen vastapuolella näkyvä saari on Villinki.



Oireita odotellessa.

Yöllinen hoitointerventio, lyhyt yö, vesiväripuuhia, tutkimusmarsuna, kovat ajat edessä ja kritiikkiä kiveksenpoistoasian esittämisestä

Yö jäi lyhyeksi. Mömmöä oli määrätty lipitettäväksi suoneen yhdeltä yöllä, koska samanlainen lasti oli annettu 12 tuntia aikaisemmin. Minulle oli sanottu, että voidaan antaa jo yhdeltätoista tai tai kahdeltatoista. Yököt olivat kuitenkin tunnollisia ja niinpä tiputus alkoi yhden tienoilla ja operaatio kesti noin kahteen.

Odottaminen oli työlästä, joten annoin itselleni luvan nukahtaa ennen yhtä. Oli siinä protestiakin, mutta ajattelin nukahtavani helposti uudelleen. Niin ei käynyt, mutta ennenpitkää uni tuli. Heräsin kuuden tienoissa, enkä saanut unta. Luin futiskirjaa. Talo heräili tänään normaalia myöhempään. Tavallisesti kuuden tienoissa on tullut jo jokin punnitus tai muuta vastaavaa. Aamiainen tuli seitsemän kahdeksan haarukassa. Olen maalaillut naapurin kotiin tuomaa kukkapukettia. Kai tässä pitää nukkuakin yrittää. Huoneessa tosin on säpinää, kun olen saanut kaksi naapuria ja heidän hoitojaan kovasti aloitellaan.

Tutustuin äsken erääseen tutkijaan, joka tekee täällä humanistista tutkimusta. Haastatteli minua täällä pitkään. Oikein miellyttävä, syvällinenkin keskustelu. Mukava
kohtaaminen sikälikin, että hän kuuluu entuudestaan blogini lukijakuntaan.

Sain äsken hyviä ohjeita tulevan varalle. Saan nyt niin stydiä kamaa, että trombosyyttiarvoni voi laskea melkein alatappiin. Voin saada mustelmia ja verenvuotoja. Käyn hetken aikaa joka toinen päivä verikokeissa ja niiden perusteella voin saada kutsun tänne saamaan verta. Huomisaamuna tapaan fysioterapeutin, joka neuvoo minulle elpymistreenausta.

Tämä klaanini on minulla niin rakas ja tärkeä. Suuri voimanlähde. Sain äsken nauttia F:n halauksista ja poskisuudelmista, kun hän kävi isänsä kanssa pappaa tapaamassa.

Kirjoitin eilen, että en suostu siihen, että toinenkin kivekseni tuhottaisiin. Vaikka olen hyvin tyytyväinen saamaani hoitoon ja tunnen nämä osastot melkein toiseksi kodikseni, koen, että näin suuri asia on esitetty minulle liian kliinisesti ja pinnallisesti. Tyyliin: "Näin vain tehdään."

Ensi yönä saan viimeisen sytostaattiannoksen.

Masennusta ja väsymystä ehkä tiedossa, kaikki eivät selviä,futisidentiteetti vahvistuu ja kivestäni ette vie!

Sairaalassa saamassa viimeisiä sytostaatteja. Yksi lajike voi aiheuttaa ärsytystä silmiin ja siksi minulle annetaan silmätippoja.

Lääkäri varoitti, että viimeistä hoitokertaa voi seurata masennus, joka johtuu siitä, että pelastui, vaikka olisi voinut käydä huonosti. Vähän samanlaista kuin sodasta palaavilla sotilailla, jotka voivat tuntea syyllisyyttä siitä, että jäivät henkiin ja osa tovereista kuoli. Väsymystä voi olla myös tiedossa.

Tuttua hommaa täällä. Tiputuksessa ollaan ja morsiaimen kanssa kuljetaan, sängyssä makoillaan.

Yksi entinen naapuri täällä sairaalassa oli lukenut blogiani ja kertoi, millä osastolla on sairaalassa. Huomasin, että olemme samalla osastolla. Pyysin blogikommentissa häntä käymään ja hän tulikin. Oli mukava tavata

Olen tavannut potilaan, jonka hoito ei pure. Se tiedetään, mitä siitä seuraa. Hän siirtynee palliatiivisen osaston hoitoon. Siellä hoidetaan vain kipuja ja sellaisia, mutta ei sairautta, koska hoitoa ei ole. Sotaa tämä muistuttaa. Tovereita kaatuu.

Lainasin kirjastosta eilen teoksen Jajkapallon salat. Olen seurannut hyvin harvoin urheilua. Lätkän MM- ja olympiakisoja aika ahkerasti, mestarien liigaa ja futiksen MM-kisoja satunnaisemmin. Nyt kun tilanteesta johtuen aikaa on ollut, olen ottanut tarkemmin selvää tästä viihteen lajista. Olen katsellut matseja runsaasti. Meillä on urheilulehtiäkin. Tämäkin saattaa liittyä mahdolliseen identiteettimuutokseen.

Minulle on kerrottu aiemmin, että myös toinen kivekseni tullaan leikkaamaan tai sädettämään, jonka lopputulos on sama. Siinä voi olla lymfooma piilevänä. Minulle on kerrottu aika pinnallisesti operaation hyödyistä. Olen googlannut testosteronihoitoja, enkä ole vakuuttunut niiden toimivuudesta. Minulla on puoliksi karjalaiset geenit ja sen mukainen kolesterolitaso. Testosteronihoidot saattavat vaikuttaa haitallisisesri kolesteroliini. Voivat vaikuttaa myös infarktiriskiin. Olen ohitusleikkausmiehen poika. Miksi vaihtaa yksi
alentunut riski toiseen nousseeseen?

Suurin syy on varmaan tunnepuolelta. Kokisin itseni jonkinlaiseksi puoli-ihmiseksi tai -kuolleeksi.

ilmoitin tänään lääkärille, että en suostu ehdotettuihin operaatioihin.

Normipäivä: "Normipäivä", spessu keissi, viimeinen voitelu, hyvää asiakaspalvelua, huonoa brändimoraalia, amerikkalaisuudesta, syöpäpotilaan identiteettimuutoksesta, vaateshoppailua, äijän korumietteitä ja yllätyskukkapuketti

Sanojen sisällöt muuttuvat. Nyt on alettu käyttä etuliitettä normi merkityksessä normaali. Veikkaan, että tämä sovellus on tullut jäädäkseen. Normipäivä ei tarkoita päivää, jolloin erityisesti noudatetaan sääntöjä vaan normaalia eli tavallista päivää.

Kuulin juuri tätä kirjoittaessani radion Ali show:ssa haastateltavan käyttävän ilmausta "spessu keissi". Nostaa karvat, joita tosin on vähän jäljellä, pystyyn, mutta näihin lienee tottuminen. Slangisanat ovat ennenkin syntyneet vieraskielisistä sanoista.

Minulla on ollut tänään normipäivä eli olen elänyt suurin piirtein terveen ihmisen elämää. Olen pörrännyt Vuokin rannassa, shoppaillut Itiksessä ja käynyt kirjastossa.

Kävin aamulla verikokeessa. Yleensä suoni on näissä löytynyt paremmin kuin kanyylia laitettaessa. Tänään pistettiin muistaakseni neljä kertaa ja saatiin näyte vain yhteen putkiloon. Toiseen ei onnistunut. Sitten näytteenottaja pyysi naapuria jatkamaan. Tämä sai toiseen näytteen aika nopeasti.

Soitin päivällä Syöpäklinikalle tuloksista. Riittävät siihen, että saan huomisesta lähtien viimeiset Sytostaatit. Kutsuin alkavia hoitoja viimeiseksi voiteluksi. Hoitaja oli heti samalla aaltopituudella ja kehoitti nukkumaan hyvin ensi yönä.

Kuulin tänään radiostakin hoitoalaan liittyvää anekdoottia. Jossakin sairaalassa oli nukkuva potilas herätetetty illalla saamaan unilääkkeen. Toisesta tapaukseta en tiedä tapahtuiko se potilaan kotona vai sairaalassa enkä sitä, kuka oli toimija, mutta oli laitettu herätyskello soimaan illaksi unilääkkeen ottamista varten.

Vein aamulla vaimoni erään ystävämme luo kyläilemään Vuokkiin eli Vuosaareen. Menin sitten kävelylle Vuokin Aurinkorantaan. Ajattelin käydä eräiden tuttaviemme pitämässä kahvilassa. En löytänyt sitä. Kysyin eräältä toiselta kulkijalta. Hän ei tiennyt. Ilmeisesti ovat lopettaneet. Hän kehoitti minua menemään Kampelaan, joka on hiekkarannan toisessa päässä ja kehui sieltä saatavaa lohikeittoa. Tein työtä käskettyä, menin ja söin lohisopan. Hyvää oli! Oli muuten kalaa keitossa ja annos iso. Perunat kalojen alla. Tässä nähdään suosittelun voima. Voisin viedä vaimoni lounaalle sinne joskus.

Possu asialla kuten huomaatte

Menin sitten Itikseen shoppailemaan. Siellä meni tunteja. Yritin pitää nestetasapainosta ja syömisestä huolta. Kun menin ostamaan kylmää cola -juomaa, asiakaspalveli haki limun kylmäkomerosta, koska se oli kylmempää kuin edessa tarjolla oleva jäissä makaavat juomat. Hoksasi ehdottaa vielä jäitä mukaan. Mukava hoksaus. Hyvää asiakaspalvelua.

Etsin paitoja, farkkuja ja shortseja. Löysin Stockalta puseron ja farkut. En tosin muista, oliko puseron koko sopiva. Ihmettelin hieman niissä olevaa minulle outoa logokuvaa. Kävi ilmi, että tuotteet olivat Marlboron mutta brändi oli jokin muu. Ajattelin, että se on jokin kyseisen yrityksen halpisbrändi tai sitten ovat alkaneet lanseerata tätä käyttämänsä vaatebrändin Marlboron tilalle. En pidä vaatteiden myymistä tupakkabrändillä  Kyseessä on tupakkamainonnan kieltävän lakipykälän kiertäminen. En ostanut. 

Yhdessä liikkeessä oli klassisia Levis -farkkuja alennuksessa. Olisin ostanut, jos olisi löytynyt koko. Aikaisemmin en olisi ostanut. Olen alkanut suhtautua amerikkalaisuuteen myönteisemmin kuin ennen. Aivan lapsuudessani siinä oli myönteinen klangi. Sitten minut valtasi jokin humanismi, johon amerikkalaisuuden arvostaminen ei oikein istunut. Eräänlaista ennakkoluuloisuutta. Nyt huomaan asenteeni muuttuvan. Kävin Amerikassa pari kertaa 80-luvulla. Nyt olen alkanut ikävöimään ja toivomaan, että voisin käydä uudestaan. USA on ankara maa köyhille ja se on tehnyt paljon pahaa maailman mittakaavassa, mutta niin on moni muukin suurvalta. Amerikassa kuitenkin työtä tekevä pärjää ja sen kulttuurissa on merkillistä dynaamisuutta. USA:ssa käydessäni ja dollareita käyttäessäni koin jollakin oudolla tavalla, että taaloissa on voimaa. Tällä asennemuutoksellani voi olla jotakin tekemistä syöpää sairastavien identiteettimuutoksen kanssa.

Farkkuja en löytänyt, enkä shortseja. Ostin kuusi paitaa. Niitä valitessani tuli mieleeni, että miksi en valitsisi iloisemman värisiä kuin ennen. Olen ollut aika konsu värien suhteen. Osa ostamistani onkin aikaisempia värikkäämpiä. Myös tässä voi olla jotakin alitajuista. Olenkohan tavallaan aloittamassa alusta.

Vaimoni kertoi eilen, että syövän sairastamiseen liittyy itsekeskeisyys. Niin varmaan on. Kun voimat ovat vähissä ja oireita päällä, joutuu keskittymään olennaiseen. Kun voimat karttuvat, voi itsekeskeisyys jäädä päälle. Toivottavasti ei loppuelämäksi.

Katselin Stockkalla koruja. Olen ajatellut ostaa vaimolleni jotakin muistoksi hänen valmistumisestaan FM:ksi. Iso saavutus. Useimmat Stockan koruista olivat liian halpoja. Kalliimmat varmaan liian kalliita eivätkä muodoltaan napanneet. Tunnistan itsessäni äijämäisyyden piirteitä. Niin äijä en kuitenkaan ole, että ostaisin vaimolleni edullisen korun ja sanoisin, että "Sain muuten halvalla".

Äijämäisyyttä kai sekin, että en mukamas viihdy shoppailemassa. Onhan se oikeastaan kivaa, jos ei ole kauhea rahapula. Minua ei kuitenkaan huvita shoppailla ilman, että koen etsiväni jotakin tarpeelliseksi ajattelemaani. Tiedostan sen, että shoppailemin huvikseen tulee todella kalliiksi. Sitäpaitsi vaatteiden vaihtaminen sovittamisen yhteydessä ei nappaa.

Kävin myös katsomassa Applen tietokoneita. Haluaisin varmistaa, että kone jaksaa vääntää isoja videotiedostoja. Hirvittävän kalliita ovat, mutta sellaisessa olisi tietokone pitkäksi aikaa. Saatan päätyä pöytäkoneeseen. Ne ovat kai läppäriä tehokkaampia. Sitäpaitsi läppäriä käyttäisin laiskuuttani makuulla sängyssä. On tässä makuukiintiötä kulutettu pitkäksi aikaan. Tosin pystyn käyttämään pöytäkonettakin makuulla, mutta jospa edes hidastaisi tätä viettiäni.

Eilen vaimoni soitti ja varmisti, että olen pukeutunut. Eräs naapuri oli tulossa käymään ja pian hän tulikin. Olin pukeissa. Oli muuten sama naapuri, jonka käydessä kerran minulta putosivat housut. Hän toi hienostuneen kauniin kukkapuketin, jonka hän oli kerännyt palstaltaan. Hän toi sen sitä varten, että maalaisin sen. Täytyypä tehdä työtä toivottua.

Maalaus Turkuun, kuvamysteeri ratkesi, emäntä haussa, kaksi potilasta, kuvia pihasta rantaan, verta ja HSL:n onneton "uudistushanke"

Tammisaaren maisema lähti Turkuun. Nuorin pojistani ihastui siihen ja hänen tyttärensä äitikin taisi tykätä. Tytär 1 v. osoitti kiinnostusta yhtä vanhempaa työtä kohtaan ja saa sen seinälleen.

Toissapäiväinen kuvien katoamismysteeri on ratkennut. Minullakin oli käynyt mielessä, josko menivät väärään kansioon. Eräs ystävä ehdotti tätä vaimolle, tämä kävi kansioita läpi ja näin ne löytyivät. Skepsis ry saa pitää rahansa, vaikka emmepä olisi pystyneet todistamaan yliluonnollista tapahtumaa.  

Minulla on emäntäongelma. Läppä läppä! Meillä on emäntäongelma. Eräällä lähipiiriläisellä on kotitalousopettajan koulutus ja hän tietää, miten valtava työ on sillä, joka vetelee naruja tarjoilun onnistumiseksi juhlissamme. Hänellä itsellään on juhlissa lapsia hoidettavanaan ja hänen miehensä on ottanut videokuvauksen kontolleen. Joku pitäisi tähän hommaan löytää.

Osa juhlakutsuista on lähtenyt. Harmi, että tekstiin oli jäänyt virhe. Vastauspyyntöpäivän piti olla 2.8. ja tekstissä lukeen 2.9.2014. Täytyy lähettää oikaisut perään.

Meitä on taas kaksi potilasta. Vaimon voimat taas kohtasivat rajansa. Onhan tässä ollut sutinaa, mutta minun peräänkatsomiseni varmaan eniten kuormittaa, vaikka olenkin aika hyvässä kunnossa. Olen niin hajamielinen, mistä johtuen lääkkeiden popsiminen onnahtelee. Siitä ja toki muistakin asioista huolehtimen stressaa. Onneksi lähti ystävänsä kanssa autolla jonnekin irti kotiarjesta. Suunnittelee parin päivän vierailua Viroon toisen ystävän kanssa, mikä on hyvä idea. Voisivat olla keskiviikon ja torstain, jolloin minä olen sairaalassa.

Tässä lisää kuvia Karjalaisten kesäkodista. Nyt mennään pihasta rantaan. 

 

Soitin sairaalaan ja kuulin, että perjantaiset veriarvot ovat riittävät, jotta viimeiset sytostaatit voidaan antaa tällä viikolla. Asian lopulliseksi varmistamiseksi käyn vielä huomennakin verikokeessa. Perjantain arvot olivat:

Hemoglobini 97: 134-167
Erytrosyytit 4,39: 4.25-5.7
Leukosyytit 9,6: 3.4-8.2
Trombosyytit 135: 150-360
CRP: 11: <3

Viitearvot oikealla. Huomiota kiinnittää, että hemoglobini voi olla noin alhainen, vaikka erytrosyytit (punasolut) ovat viitehaarukassa. Hemoglobini on punasolun osa, joka sitoo happea. Ilmeisesti punasolujen runsaus ei takaa hapen sitoutumisen intensiteettiä. CRP (tulehdusarvo) on hieman koholla. Minulla on kielenpää hieman kipeä. Toivottavasti suuhun ei ole kehittymässä mitään.

HSL eli Helsingin Seudun Liikenne suunnittelee muutosta, joka harmittaa. Nyt kuukausilippuni veloitetaan automaattisesti tililtäni ja minulla on näin aina voimassa oleva oikeus kulkea hienon järjestelmän eri kulkuneuvoilla Helsingin alueella. Järjestely on todella huoleton ja asiakasystävällinen.

Nyt aikovat lopettaa koko laskutuksen ja pakottaa asiakkaat lataamaan lippuihinsa aikaa etukäteen jostakin automaateista. Viheliäinen muutos! Mennään takaisin kohti kivikautta. Ensinnäkin joudun olemaan huolissani, onko lippuni voimassa. Lisäksi jos haluan HSL:n saavan osuutensa kassavirrastani samaa tahtia kuin nykyisin, joudun vaivautumaan kuukausittain jollekin automaatille. En voi maksaa edes netissä. Tämä on sietämätöntä. Jos haluan olla huoleton vaikkapa vuoden kerrallaan, joudun maksamaan heille etukäteen kuukausisumman monikertaisesti.

Säästävät tietenkin paljon rahaa, kun voivat lopettaa laskutustoiminnot ja automaatit maksavat varmaan paljon vähemmän. Tiedotteessa ei kuitenkaan puhuta mitään mahdollisista alennuksista hinnoissa. Taidan tehdä aloitteen, että voisin maksaa femman ylimääräistä joka kuukausi siitä, että laskutus toimisi osaltani kuten ennenkin. 

Säpinää, Karjalaisten kesäkodin pihapiiriä ja tautihuolia

Eilen oli kovasti säpinää. Nuorin poika on huusholleineen meillä sisällä kuten ennen vanhaan sanottiin. Keskimmäinen kävi päivällä nykyisensä ja tyttärensä kanssa. Vanhin poika piti flunssataukoa purjehdusretkeilystään ja kävi perheineen illalla.

Kirjoitin eilen Karjalaisten kesäkodista, joka on oikea lomalaisen helmi, Lähdetään nyt tutustumaan päärakennukseen ja sen lähiympäristöön.

Sisääntulo

Kasvihuoneesta on tehty kesäkeittiö.

Luonnon muovaama patio

Karjalan viiri liehuu tuulessa

Piparkakkutalo?

Sään salliessa tässä voisi pitää vaikka sukukokouksen

Minulla oli aamulla vähän viluväristyksiä. Parilla pienellä vieraalla on röntsytautia. Toivottavasti en ole saanut tartuntaa. Jos niin on käynyt, keskiviikkona ja torstaina tapahtuvaksi ajateltu viimeinen sytostaattikierros voi siirtyä.


Katsoimme nuorimman pojan kanssa pronssiottelua illalla. Hyvä että kisat loppuvat tänään. Tuntuu, että tuota edestakaisinjuoksua on nähty riittävästi vähäksi aikaa. 

Löysimme miltei ilmaisen kesämökin Helsingistä

Menimme eilen tutustumaan Karjalaisten kesämajaan paikan päälle. Se sijaitsee Jollaksen itäisessä kärjessä salmen rannalla. Vastarannalla on Villinki. Paikka on lumoavan kaunis. Kaukana kaupunki meluineen. Tontti viettää rantaan.

Tontin yläosassa on kaunis päärakennus, joka on vuodelta 1886. Sen edessä on laaja kalliotasanne, joka toimii luonnonpationa. Rannassa on pieni hiekkapoukama, luonnonpatioita, vähän puustoa, grillipaikka, saunaranta ja laituri.

Villa Salmela, joksi paikkaa myös kutsutaan, on oikea peltoon kätketty aarre. Harvat tietävät siitä, mutta ne jotka tietävät, lomailevat siellä tyytyväisinä, eivätkä maksa ilosta kuin roposia.

Rannalle saa mennä retkeilemään kuka vain. Jos viettää rannoilla päivän ja käyttää vain vessapalveluita, maksaa hengeltä vain kolmen euron aluemaksun, joka onkin tarkoitettu vessakulujen kattamiseen. Jos haluaa käydä välillä lepäilemässä päärakennuksen huoneiden sängyissä, pulittaa kuusi euroa hengeltä päivältä. Kahvilapalvelut ovat käytettävissä. Hinnat ovat kohtuulliset.

Päärakennuksen toisessa kerroksessa yksi yhden, yksi kahden ja yksi viiden hengen huone, joissa voi yöpyä. Maksu siitä on kolmekymmentäviisi euroa nuppi. Jos on sopivan seuran jäsen, maksu on kaksikymmentäviisi euroa. Aamiainen maksaa kuusi euroa.

Meiltä on Villa Salmelaan seitsemän kilometriä. Sinne pääsee Herttoniemestä bussillakin. Toisin viimeinen lähtee takaisin jo kolmelta iltapäivällä.

Me voimme lähteä kauniina kesäpäivinä jo aamulla Salmelaan, viettää siellä mukavan päivän ja palata illalla kotiin. Voisi siellä joskus nukkuakin.

Emäntä, Karjalan evakko, oli oikein lupsakka, luonnollisesti. Se, että paikalla on jokunen muukin lomalainen, ei juuri haittaa. Tungosta tuskin tulee. Niin harva tietää paikasta eikä ylläpitäjillä ole varaa markkinointiin. Paikan omistaa kaupunki.

Meillä on nyt kesämökki. Eikä ole talous- tai ylläpitohuolia. 


Kävelin eilen Herttoniemen sairaalasta kuten kerroin. Kun sen lisäksi kiertelin Salmelassa kuvaamassa, olin illalla aivan naatti. Pohkeet ovat vieläkin kipeät. Nostelin eilen jalkojani ja kilon puntteja käsillä. Noin pieni puntti ei juuri paina, mutta kun nostaa viisikymmentä kertaa, paino kasvaa kummasti.


Illalla tapahtui jotakin aivan outoa. Saara pyysi, että siirrän kuvat hänen kamerastaan läppärille. Tein työtä käskettyä ja katselin kuvat läpi. Nostin samalla makuuasennossa olevat portraitit pystyyn.

Myöhemmin Saara sanoi, että kansio on tyhjä. Vastasin vähän kyllästyneenä, että kestää ehkä vähän aikaa latautua. Tyhjä se oli. Kuvia ei ollut enää kamerassakaan, koska siirsin ne enkä kopioinut. Etsin kuvia tänään koneen roskakorista, mutta turhaan.

Tässä teillä on salapoliisiromaanin aihio. Paikalla ei ollut muita kuin vaimo ja minä. Me kumpikin olemme sitä mieltä, että emme tehneet sitä. Kuvat ovat kuitenkin kadonneet.  

Oireita, ahnetta kävelyä, kakeksia, venetohtori Vaherjoki

Minulla on ollut aika vähän oireita viime viikolla saamani kuudennen sytostaattiannoksen jälkeen. Veriarvot ovat ilmeisesti siedettävät. En hengästy aivan pienestä ja olen muutoinkin aika pirteä.

Silmät kuitenkin oireilevat. On kuin niissä olisi jatkuvasti jotakin läpinäkyvää salvaa. Rähmivät. Laitan joka päivä silmätippoja, mutta en ole varma, onko siitä apua. Keskustelin asiasta taannoin hoitavan lääkärin kanssa. Hän tuntui olevan pahoillaan asiasta eikä tuntunut olevan varmaa, että vaiva poistuu hoitojen päätyttyä.

Minulla on myös vaivoja ristiselässä. Johtunee kuukausien lojumisesta. Panadol Fortekaan ei oikein pure. Tuntuvat sekä istuessa että maatessa. Toivottavasti nämä oireet poistuvat, kun sängyssä asuminen vähenee.

Kävin verikokeessa Herttoniemen sairaalassa. Ensi viikon alussa on seuraava. Näillä varmistetaan, että pystyn ottamaan vastaan viimeiset sytostaatit ensi keskiviikkona ja torstaina. Tarkoitukseni oli mennä verikokeeseen erään matkalaisen autolla, joka seisoo parkissa lähikadulla. En onnistunut löytämään pakkia vanhasta Mersusta, vaikka ohjekirjasta tarkistin sen paikan. Menin bussilla.

Kun jaksoin Tammisaaressakin kävellä aika hyvän siivun Tammisaaressakin, ajattelin kävellä takaisin ja niin teinkin. Istahdin lepäämään sadan metrin välein. Istumapaikkoja löytyy, kun ei ole liian nirso. Sujuihan tuo noin.  Joudun välillä vähän pidättelemään, koska psyykelleni on luontaista pikkuisen kiiruhtaa. Ylämäet ja portaat tuntuvat heti kovempana kuormana. Nyt kävely tuntuu kovasti jaloissa. Saatoin innostua liikaa.

Tuntuma sääriini on jotenkin outo. Se ei ole luonteva ja määrätietoinen kuten ollessani terve. Vähän kuin puuvarsia heiluttelisi. Valitettavasti eivät palaudu samaa tahtia kuin ovat surkastuneet. Onneksi kuitenkin nopeammin kuin olivat kehittyneet. Tosin minulla on mennyt siihen 60 vuotta, mutta luultavasti asia pitää arvioida toisin.

Kirjoitin päivä pari sitten lihasten surkastumisesta. Sitä kutsutaan myös nimellä lihaskato eli kakeksia. Linkin avulla löydät Duodecimin perusteellisen artikkelin aiheesta. Lihasten lisäksi muutoksia voi kuulemma tulla rasvamassaankin.


Yksi pojistamme - Miku Vaherjoki - on ryhtynyt yrittäjäksi. Firman nimi on Venetohtori Vaherjoki. Idea nimen alkuosasta tuli hänen vanhemmalta veljeltään. Varmaan toimii hyvin, koska jää helposti mieleen. Arvostan kovasti yrittämistä. Se on suurien ja pienten kokonaisuuksien yhteishallintaa omalla riskillä. Kukaan ei auta, jos vaikkapa tapahtuu jotakin yllättävää, mikä pilaa markkinat.

Itse en tunne olevani suurien riskien kantaja. Pienyrittäminen siten, että ei olisi täysin riippuvainen yrityksen tuloista, voisi tulla kysymykseen. Mikulla on ollut hyvin töitä. Hänellä on kaksi asiaa kunnossa. Hän hallitsee substanssin ja hänellä on laaja verkosto.

Miku on koulutukseltaan veneenrakentaja ja muiden kiireiden ohella opinnot veneinsinööriksi ovat meneillään. Hän on ollut töissä purjevenetehtaassa, pienessä venekorjausyrityksessä ja Maritimilla myynnissä. Lisäksi hän on ollut tuotantopuolella veneilytarvikkeita valmistavalla Arifinilla. Siellä hän on saanut itsekin suunnitella osia veneisiin. Lisäksi hän harrastaa kilpapurjehdusta ja tietysti veneilyä muutoinkin.

Minä isänä ja markkinoinnin opettajana olen hyvilläni siitä, että pojalla on yrittämisen aloittamisen edellytykset ja ajatukset noin hyvin kohdallaan. Yrittämisessä on siltikin tietämistä aivan tarpeeksi.

Miku on oivaltanut hyvin sosiaalisen median merkityksen markkinoinnissa. Hänellä on oma sivu Facebookissa. Hän laittaa sinne kuvia projekteistaan. Luulisin veneilijöitä kiinnostavan, miten omaa paattia voisi ehostaa. Häneltä näyttää puuttuvan kotisivu Facebookin ulkopuolella. Se hänen kannattaisi tehdä, koska kaikki eivät ole Naamakirjassa. Vaivana on tosin kahden sivuston ylläpitö, mutta sisältö voisi olla kutakuinkin sama.

Huvittaa Mikun idea vanhan ambulanssin ostamisesta venetohtorin remonttiautoksi.

Onnea tuoreelle yrittäjälle! 

Herrankukkaro keskellä kaupunkia. Uusi maalaus. Tammisaaren tunnelmallisia näkymia

Eilen kävimme tutkailemassa juhlapaikkaa ja teimme retken Tammisaareen, jossa tein oheisen lyijykynä/akvarellityön ja jota jatkoin tänään kotona tusseilla. 

Olaus Petri församling on ihmeellinen rauhan tyyssija keskellä meluisaa Helsinkiä. Kun astuu pappilan portista sisään, saapuu kauniin vehreään sisäpihaan, johon ei stadin humu kuulu. Tätä kautta kuljetaan juhlatilaan, johon noustaan pihan perällä olevia portaita. Vasemmalla pappilan ikkunoita. Täältä ei kirkkoherra varmaan helpolla hae uutta paikkaa. Kiinteistössä on muitakin viihtyisiä kotoontumistiloja ja siellä on tilaa pelata pingistä ja biljardia.

Joku soitti urkuja kirkossa ja se kuului voimakkaasti juhlatilaan. Äänet kulkevat toiseenkin suuntaan ja siksi joudumme vähän junailemaan juhlajärjestelyjä. Kirkossa on juhlien aikaan puolen tunnin hartaus - ruotsinkielinen tietenkin. Meidän on poistuttava salista siksi aikaa. Olemme ajatelleet, että halukkaat voivat osallistua hartauteen ja muut voivat pitää taukoa joko pihassa tai seurakunnan muissa tiloissa.

Iloksemme juhlatiloissa on tuoleja ja pöytiä enemmän kuin kahdeksallekymmenelle hengelle. Pöytiä voidaan järjestää muihinkin tiloihin. Näin saamme pelivaraa vieraslistaan. Olin ajatellut kutsua työkavereita kahville kotiin, mutta hekin voivat tulla juhliin samalla kerralla muiden kanssa.

On yksiä elämän onnellisimmista hetkistä, kun voi piirtää ja maalata jotakin kohdetta suoraan luonnosta paikan päällä. Harvinaista herkkua.

Joidenkin ohikulkijoiden kanssa tulee juteltua, jotkut puhuvat ruotsia. Mainitsin yhdelle pariskunnalle, että tämä on bästä i livet. Kuulin rouvan sanovan mennessään, että pitää sanoa bästa för livet. Näin tämän homman pitääkin sujua. Olisi mukava, kun voisi usein puhua ruotsia ruotsinkielisten kanssa ja nämä voisivat oikaista, kun tulee virheitä. Hesassa ei tällaista tapahdu, mutta Tammisaaren kaltaisilla pikku paikkakunnilla saattavat puhua ruotsia suomenkielisille.

Yksi mies koiransa kanssa kävi juttelemassa. Sanoi asuvansa puutaloalueella. Myöhemmin hän ajoi hitaasti ohi 60-lukuisella avo-Triumphillaan.

 

 

Eräs ystävämme on meillä. Hänellä on mukanaan oikea tuomiopäivän imuri ja siihen lisälaitteita. Hurja peli, murisee ystävämme siivotessa. Näimme minkälaista punkkimössöä patjoistamme irtosi. Milloin lienee meillä siivottu näin perusteellisesti.

Tätä voi kutsua ystävänpalvelukseksi.

Tosi kiva päivä

Ylen Areenan verkkopalvelu toimii surkeasti. Katsoin illan matsista Argentiina-Hollanti ensimmäisen erän, mutta jätän loput suosisti aamuksi. Yhteys pätkii ja kaatuilee. Puoliväriottelujen viimeinen kamppailu. Ei ihme, että on väkeä langoilla.  Onneksi ottelujännityksenkin voi siirtää aamuun, kunhan vain varoo katsomasta/kuuntelemasta uutisia ja vierailemasta lehtien verkkosivuilla.

Tänään oli oikein kiva päivä. Sääkin suosi, sillä hellettä oli.

Kävimme ensin katsomassa juhlapaikan tilat Etu-Töölössä. Paikka on tuttu, mutta tarkistimme tilat nyt juhlanjärjestäjän ominaisuudessa.

Sitten menimme retkelle Tammisaareen, jossa en ole varsinaisesti turistina käynyt, olenkohan ollenkaan. Idyllinen paikka. Tein yhden lyijykynä/akvarelliteoksen.

Laitan kuvia huomenna.

Horjuvia rimppakinttuja treenattava. Remmit hiostavat

En jaksa lakata hämmästelemästä jalkojeni lihasten surkastumista. Totta se vain on. Minä olen makoillut monta kuukautta ja biologiystävämme kertoi, että lihakset surkastuvat jo viikossa. Löysin netistä artikkelin, jonka mukaan viikon makaaminen pedissä aiheuttaa 30 %:n kutistumisen. Astronauteilla on ollut kävelyvaikeuksia jo viikon avaruusmatkan jälkeen. Onkohan minulla kahtakymmentä prosenttiakaan jäljellä?

Lihasten surkastuminen voi johtua myös lihasatrofiasta, joka on perinnöllinen sairaus. 

Näin minä horjun honteloilla säärilläni ja vähän kuin opettelen uudelleen kävelemään. Olen aikoinaan pyöräillyt paljon ja kävellytkin jonkin verran. Kaikki treenaus on kadonnut tuhkana tuuleen? Ei ihan, koska lihakset palautuvat harjoittamalla nopeammin alkuperäiseen kokoonsa kuin niiden kasvaminen on alun perin kestänyt.

En huomaa silmämääräisesti käsivarsieni surkastuneen. Maatessa jalat ovat levossa, mutta käsiä kuitenkin käytetään. Normaalia vähäisempää sekin lienee. Jotain asiasta saattaa kertoa se, että minulla on vaikeuksia saada tiukkoja purkin kansia auki. Vaimoltakin välillä pyydän apua. Kai pitää treenata kämmen- ja sormilihaksiakin.

Kuntoharjoittelu ja erityisesti lihaskuntoharjoittelu edistävät syövästä toipumista. Eipä auta kuin aloitella treenaus. Pieni käveleminen, kevyiden punttien nostelu, kevyt kuntopyöräily ja sen sellainen varmaan riittävät alkuun enkä muuhun pystyisikään.

Nostelin eilen jalkojani sata kertaa. Päivän vähäisen kävelyponnistuksen lisänä sekin tuntui jaloissa.

On havahduttavaa, että 30 prosenttia syöpäkuolemista johtuu lihasten surkastumisesta (cachexia). 

Koska olen ikämies, osa lihasteni surkastumisesta menee sarkopenian piikkiin. Iän karttuessa lihasmassa vain kutistuu.


Kun hoidot loppuvat, tukka alkaa kasvaa. Minun pitää sitten päättää, jatkanko kaljukampauksen kanssa vai annanko tukan kasvaa. Tukan puolesta puhuu se, että kun käytin uniapnealaitettani viime yönä, sen snorkkelin remmit hiostivat kaljulla iholla.

Miksi käännämme kylkeä? CPAP -laite käyttöön

Olen ihmetellyt, että minkälainen mekanismi liittyy siihen, että käännämme kylkeä nukkuessamme. Kun googlailin asiaa, kävi ilmi, että siitä ei tiedetä paljoa. Löysin kuitenkin artikkelin, jossa jotakin asiasta sanotaan.

Kyseessä voi olla mukavuuden tunne, mutta ilmeisesti ihminen kääntää kylkeä suojellakseen itseään. Jos paine kohdistuu pitkään samalle alueelle, tämän veren verenkierto vähenee, mikä ei liene hyvä asia. Samassa asennossa nukkuminen voi myös jäykistää niveliä.

Ilmeisesti mekanismi toimii niin, että paine kipureseptoreissa stimuloi meitä kääntämään kylkeä. Tätä tapahtuu nukkuessa ja hereillä ollessa. Istuessammekin vaihdamme välillä asentoa. Ilmiö lienee samantapainen kuin nukkuessa.

Syvimmässä unessa REM-vaiheessa olemme puolihalvaantuneita ja vain silmät liikkuvat. Tämäkin vaihe keskeytyy 6-8 minuutin välein siten, että tietoisuutemme vahvistuu. Näihin keskeytyksiin voi liittyä liikehtimistä.

Sitä ihmettelen, että miksi minulla on jo nukkumaan mennessä jonkinlainen heikko tunne siitä, kummalla kyljellä aloitan nukkumisen. Tosin jos valitussa asennossa näkyy häiritsevää valoa, voin helposti kääntää kylkeä.

Grillatessakin pitää muistaa kääntää kylkeä. Muutoin se palaa. 


Tunnen itseni nyt aika energiseksi paitsi kävelemisen suhteen. Olen tänään puuhaillut erään äidin puolen sukuseuran sukukirjapäivitysten parissa. Tuleepa tuokin asia hoidetuksi. Toivottavasti tämä tietää hyvää ja miksei tietäisi.

Olen ajatellut tänään mennä pihaan istuskelemaan ja piirtelemään. Voisin vähän jalkojanikin vaivata. 

Voisin alkaa taas käyttämään uniapnean hoitoon liittyvää CPAP -laitettani. En ole viitsinyt käyttää sitä aikoihin, kun elämä on ollut muutoinkin aika vaivalloista välillä ja nukkuminenkaan ei ole aina luistanut. Senkin pitäisi antaa puhtia elämään, kun hengityskatkot vähenevät.

Huiluääni miehellä. Nostalgiamatkailua. Kunnianosoitus eräälle Vekalle.

Sytostaatit tai hoitoihin liittyvä muu lääkitys vaikuttaa välillä puheääneeni. Tällä hetkellä se lienee aika normaali, mutta juhannuksena Suomenlinnassa otetulla videolla kuulen sen selvemmin sellaisena hauraan huilumaisena vanhan miehen äänenä kuin se välillä omiinkin korviin kuulostaa puhuessani.

Tunnen harvoin voimakasta pahoinvointia, mutta viime yönä kuvotti ennen nukkumista niin, että otin stydimpää pahoinvointilääkettä, mikä auttoikin.

Yömatsi Hollanti - Costa Rica meni lisäajalle ja rankkarikisaan. Niitä en jaksanut yöllä katsoa, mutta aamulla ne näki kätevästi netistä.

Ystävämme lähti kuskiksi meille tänään. Kävimme sukuloimassa Hyvinkäällä. Oli mukava loikoilla sisäpihan patiolla lämpimässä säässä. Pihan toisella puolella on mukavasti isoja mäntyjä, joiden varjoihin saattoi makuualustaa aina siirtää, kun aurinko alkoi häiritä. Välillä nautimme talon tarjoamia herkkuja.

Isäntäväki oli melekin kokonaisuudessaan lähdössä uimaan Nurmijärven Sääksijärvelle, jossa minäkin olen tainnut oppia uimaan 60-luvulla. Paikka on varsinainen helmi. Järvi on oikeastaan iso lähde, joten vesi on kirkas. Järven länsipäädyssä on pitkä hieno hiekkaranta.

Halusin lähteä piipahtamaan Sääksissä, jossa olen viimeksi käynyt ehkä 70-luvulla. Niin teimme. Ranta oli pitkälti ennallaan. Sama vanha pukuhuonerakennus ja kahvila. Ulkorakennuskin oli tutunnäköinen. Tunnelma oli entinen. Käväisin miesten pukuhuoneessa ja se oli tismalleen samanlainen kuin ennenkin.

Rantaan oli tehty keskelle kivettyjä kävelyuria. Laiturit oli uusittu ponttooneilla kelluviksi, mutta olivat samassa paikassa kuin entisetkin puupölkyille rakennetut. Vasemman laiturin päässä oli ennen kaksi harmaata puurakenteista hyppytornia. Matalampi oli kolme metriä korkea ja isommasta saattoi hypätä viidestä ja seitsemästä metristä. Näiden tilalla on nyt metallirakenteinen torni, jonka korkeus on ehkä kolme metriä.

Akateeminen uimarin urani on jäänyt uimakandidaatin tasolle, koska en tutkintovaiheessa uskaltanut hypätä kolmea metriä korkeammalta. Myöhemmin olen hypännyt vitosestakin.

Onkohan rantaveteen tuotu runsaasti lisää hienoa hiekkaa. Näytti niin matalalta. Ikääntymiseen varmaan liittyy se, hiekkaranta kokonaisuudessaan näytti lyhyemmältä kuin ennen.

Kävimme myös läheisessä niemessä, jossa on Nurmijärven seurakunnan leirikeskus. Sinne on tehty uusi, tiilinen aika iso rakennus, joka ei näytä yhtä tunnelmalliselta eikä maastoon istuvalta kuin muistikuvani vanha rakennus näytti. Siellä on toinenkin uusi rakennus. Yksi vanhakin siellä on, mutta en ole varma, onko sama mitä muistelen.

Sääksijärven lähettyvillä on muitakin järviä, pienempiä. Niillä kuten muissakin maisemissa me Nurmijärven pojat kuljimme retkeilemässä erään Vekan kanssa. Hän oli aikuinen mies, joka nautti siitä, että sai kulkea metsissä nuorten kanssa ja opettaa erätaitoja. Kun yövyimme laavulla, oli kipinämikkovuorojen toimittava. Muistan kerran, kun Veka hyökkäsi sammuttamaan syttynyttä makuupussiani vai mikä peite se nyt olikaan. Veka vei meitä kaksi kertaa pitkälle pyöräretkelle. Kävimme ensin Kotkassa ja sen edustalla olevassa Kaunissaaressa. Toisen retken teimme Jyväskylään, josta tulimme Suomi-laivalla lahteen ja jatkoimme sieltä pyörillä.

Olen hyvin kiitollinen Vekalle hänen toiminnastaan kanssamme. Kun kerran kiittelin häntä jälkeen päin, hän korosti, että sai itse siitä niin paljon. Mistä saisimme lisää tällaisia Vekoja.

Paluumatkalla poikkesimme tapaamassa äitiäni Nurmijärven kirkonkylässä Onninkodissa.

Olipa mukava päivä!

Pillereitä piisaa

Kun on ollut hoitoja äsken, syödään lääkkeitä. Eilen jäi kortisonit ottamatta. Olin vähän sekaisin pillereistä. Meillä oli ennestään Dexametasonia, mutta hoitaja oli laittanut listalle Prednisonia, jota tulimme ostaneeksi. Aiemmin otetut kortisonit tuntuvat haittaavan yöunia. Heräsin noin kuuden aikaan ja uni oli hakusissa. Jatkoin Mandelan elämäkerran lukemista. Tyynyliina oli lähtenyt irti. Ihmettelin, että toimiiko se niinkuin pöytäliina, kun on niin koristeellinen eikä tuntunut löytyvän aukkoa, mistä työntää tyynyn sisään. Pidetään vain irtonaisena tyynyn päällä. Aukko löytyi sitten. Oli pidemmällä sivulla.

Tosin jalkapallokin haittaa nukkumista. Tosin yömatsin Brasilia-Kolumbia aikaan nukahtelin. Säälittää Neymarin kohtalo. Sai selkäänsä iskun, jonka takia välilevy vaurioitui ja tähti on loppukisat sivussa. Hänen peliään oli mukava katsoa. Mitenkähän Brasilian käy loppupeleissä ilman häntä.

Otin kortisonin lisäksi Somacia, joka suojaa vatsaa. Hoitaja mainitsi jostakin muusta vatsansuojalääkettä, jota voisi ottaa Somacin lisäksi.

Primperania otin pahoinvoinnin ehkäisemiseen ja otan vielä kaksi lisää, päivällä ja illalla. Jos ei riitä, varastossa on stydimpää kamaa Granisetron Stadaa.

Mycostatinia, joka on nestemäistä, pitäisi saada otetuksi neljä kertaa päivässä. Sitä laitetaan kielen päälle ja annetaan levitä suuhun, jota sen on tarkoitus suojata.

Vaimon mukaan on syytä ottaa maitohappobakteeritabletteja eli probiootteja. Otan siin Precosan -kapseleita pari päivässä.

Tahtoo olla minulla haastavaa näiden kaikkien muistaminen.  

Tänään on aika pistää Neulasta-piikki.

Olen ajatellellut aloittaa isomman sekatekniikkayön purjeveneaiheesta, josta tein lyijykynätyön.

Mereltä on noussut sankkaa merisumua tänä aamuna.

Illalla tulee ystäviä kylään. Ei ole nähty pitkään aikaan. Kivaa. Futistakin on luvassa.

Mihin hammasmukia tarvitaan? Lyijykynätyö "Purjeveneitä Hietalahdessa"

Purjeveneitä Hietalahdessa

Join keittiön pöydän ääressä mielestäni puhdasta vettä hampaidenpesumukista eilen. Minua opetettiin, ettei siitä pidä ryypätä. Aikaisemmin minulle on sanottu, ettei hampaidenpesumukiin saa sylkeä hampaidenpesuvettä vaan se syljetään vaikkapa toiseen vesilasiin. Nyt kysymykseni kuuluu: Mihin hampaidenpesumukia käytetään?

Joku ehkä muistaa seinään liimattavat opastussarjakuvat 60-luvulla. Oli niissä kuvissa hampaita! Ei niissä kuitenkaan minusta hammasmukin tiskaamisesta mitään puhuttu.

Juhlapaikan varaus on varmistunut. Iloinen yllätys oli se, että saliin mahtuun 80 henkeä. Juhlat pideltään lauantaina 9. elokuutta 2014 klo 15.00 Olaus Petri församlingenin tiloissa Etu-Töölössä Helsingissä. Olemme tänään soitelleet ja viestitelleet selvittääksemme mahdollisten vieraiden pääsyä. Monelle aika ei sovi, joten noilla tiloilla pärjäämme. Jos jostakusta tuntuu, että jotain on jäänyt tekemättä, laita vinkki.

Olen piirrellyt lyijykynätyön, jonka näette ohessa. Koko on noin 20 x 29 cm.

Vointini on pysynyt aika hyvänä. Toivottavasti jatkuu näin. 

Kuudennet myrkyt saatu

Kuudennen kierroksen myrkyt on saatu. Tänään piti houkutella suonia esiin lämpöpusseilla kuten eilenkin. Kanyyli saatin sitten paikalleen.

Veriarvot ovat jo sellaiset, että voisi pikkuisen kävelläkin, jos heikot sääret kestäisivät.

Nyrkkisääntö toipumislomaan on kuulemma kolme kuukautta. Sen mukaisesti pääsisin lokakuussa takaisin töihin.

Lattiakone vääntää aika hyvin videoeditointia Premiere Prolla. Johtunee siitä, että kyseinen ohjelma luo linkit uudesta videosta alkuperäiseen videomateriaaliin ja siksi sen ei tarvinne niitä niin pyritellä ja homma joutuu. Fiksua. Hiirien kanssa kuitenkin ongelmia. Lattiakoneen hiirellä oli oito vamma. Se ei millään tahtonut siirtää kursoria vasempaan ruudulla. Kaivoin laatikosta vanhoja hiiriä ja löysin pari. Uusvanha hiiri kyllä siirtyy joka joka suuntaan, mutta siinä on kai jokin vanha ja hidas USB-liitäntä tai ohjelma, se pysähtelee jatkuvasti ja plinkuttaa ikävästi. Täytyy kokeilla vielä kolmatta.

Yksi Facebook -kaveri pyysi kutsua juhliin. Käyhän se näinkin. Toki lähetän. Tervetuloa vain!

Sytostaatteja, jalkapalloa, henki kulkee, tietokoneen kapasiteettitarve, juhlapaikan valintaa ja juhlavieraspähkäilyä

Kävin saamassa ensimmäisen erän kuudennen hoitosyklin sytostaateista. Verisuonet olivat hukassa, kun kanyylille etsittiin paikkaa. Otettiin lämpöpussit avuksi ja sitten löytyi. Katselin kännykästä viime öisen matsin Belgia-USA loppuun, jonka olin jaksanut yöllä seurata vain varsinaisen peliajan loppuun. Jännä ilmiö, että näissä pudotuspeleissä pitään kovasti yritetään maalia ja tulee "läheltä piti"-tilanteita, mutta oikeita maaleja syntyy vasta kun on ihan pakko. Erikoista sekin, että jos toinen joukkue saa maalin pari minuuttia ennen jatkoajan loppua ja tilanne on 1-0, vastapuoli saa vielä loppuajalla aikaan melkein maalin, vaikka aikaa on niin vähän. Jostakin se energia löytyy. Nyt pitäisi selvitä pari päivää ilman jalkapalloa. Onneksi ei tarvitse valvoa. Ostin terapiaksi pari MM-jalkapallopitoista lehteä. Ottelun jälkeen nukuin sairaalassa.

Olen nyt varsin hyvässä kunnossa. Sääret ova heikot, mutta en hengästy niin helposti kuin vähän aikaa sitten. Johtuu veriarvoista, jotka ovat nyt (1.7.2014):

Hemoglobini 115: 134-167
Erytrosyytit 3.7: 4.25-5.7
Leukosyytit 5.5: 3.4-8.2
Trombosyytit 404: 150-360
CRP <3: <3

Tuttuun tapaan oikeassa reunassa ovat veriarvojen viitearvot.

Valkosolut ja tulehdusarvo ovat siellä missä pitääkin. Hemoglobini ja punasoluarvo ovat nousseet eivätkä ole hirveän kaukana viitearvoalueelta. Näin ollen saan happea enkä hengästy yhtä helposti kuin ennen. Verihiutalearvo on jonkin verran viitealueen yläpuolella, mutta ei kovin paljoa.

Hyvin menee, mutta kyynisesti sanoen, kohta hymy hyytyy.



Sain Adobeb Creative Cloudin Premiere Pron asennettua lattiakoneeseen, jossa on keskusmuistia vain 4 gigaa. Tiedostojen käsittely on ollut hidasta, mikä ei lupaa hyvää. Kokeilen vielä miten varsinainen videoiden editointi sujuu. Tarvitsen todennäköisesti sähäkämmän koneen.


Juhlatilapaikaksi on valikoitumassa Rikssvenska Olaus Petri-församlingenin seurakuntatila, jos se on varmasti vapaa ajateltuna aikana eli siellä ei ole silloin kuoroharjoituksia. Paikka on Töölössä ja seurakunta on nimensä mukaisesti tarkoitettu riikinruotsalaisille. Niitäkin asuu Suomessa. Käytännössä kirkkovieraat taitavat enimmäkseen olla suomenruotsalaisia. Kirkkoherrana toimii ruotsinsuomalainen Timo Viinikka. Tilaa on koeteltu, sillä siellä järjestettiin talvikaudella kolminkertaiset viisikymmenvuotisjuhlat, joihin osallistuimme.

Seurakuntatilaan mahtuu 60 henkeä, mikä on ongelma. Oma lähisuku ja lapset perheineen tilan jo melkein vievät. Kaikki kutsutut eivät pääse. Kutsuvierasluettelon laatiminen on hankalaa. Nuo asuvat niin kaukana, että eivät varmaankaan tule. Jos kuitenkin innostuvat? Jos kutsu sittenkin. Noita taas ei ole nähty pitkään aikaan. Nyt olisi kuitenkin tilaisuus tavata. Nuo eivät kutsuneet omiin juhliinsa. Ei tämä nyt vaihtokauppaakaan ole.

Jos joku ei ole saanut kutsua, mutta haluaa osallistua juhlaamme, on lämpimästi tervetullut.

Vaikea raakata. Toisaalta jos liikaa tunteilee, hommasta ei tule mitään. Ehkä lähisuku on kutsuttava erikseen. Se juhla voisi olla kotona. 

Blogilista, lisää syöpäblogeja, läppärihanke, luovia ohjelmia ja sopivan juhlapaikan valintaa

Sanomakonsernin Blogilistalle voi kirjata oman bloginsa ja saada sitä kautta lukijoita. Palvelu on ilmainen. Kun kirjoittaja julkaisee uuden postauksen, se näkyy Blogilistan päivittyneiden blogien virrassa. Jos lukija kiinnostuu, hän voi poimia blogin luettavakseen. Lukijat voivat myös ilmoittautua blogien tilaajiksi. He saavat tiedon blogien päivittymisestä ja voivat näin lukea tuoreita tekstejä kiinnostavista aiheista.

Blogilistalta voi etsiä kiinnostavia blogeja alkukirjainten ja hakusanojen avulla.

Blogilista mittaa eri tavoin kirjoittajien sivustojen suosiota. Yksi mittari on sijoitus Luetuimmat-listalla, jossa sijoitukseen vaikuttaa luonnollisesi lukijamäärä. Minun blogini "Sairaan rakas elämä" sijoitus listalla on tällä hetkellä 446, mitä pidän aika hyvänä, kun muistamme, että blogeja palvelun piirissä on kaikkiaan 54.956. Olen siis suosituimman kymmenen prosentin joukossa. Parhaimmillaan sijoituslukuni on alkanut kolmosella. Kymmenen luetuimman blogin aiheissa korostuvat muoti, vaatteet ja tyyli. Niissä kirjoitetaan myös kaikenlaisesta muusta elämään liittyvästä ilmeisesti aika avoimestikin. Varsin suosittuja ovat olleet myöskin ompeluaiheiset sivustot. Niissä on julkaistu paljon kuvia omien käsien tuotoksista. Top-listalla sijoitus riippuu siitä, kuinka moni on ilmoittautunut blogin tilaajaksi. Kuumalla listalla pärjätään sivuston tuoreuden, päivitysten, tilaajien, lukijoiden ja linkkien perusteella.  


Hain Blogilistalta blogeja hakusanalla "syöpä" ja löysin aika monta, jotka ovat tällä hetkellä aktiivisia. "Äidin ja minun tauti" on aika uusi sivusto. Se on perustettu kesäkuussa. Siinä on erityistä se, että äidin elämistä syöpää sairastaen tarkastellaan tyttären näkökulmasta.

"Taistelutahto" tarjoaa erilaisen näkökulman syövän jälkeiseen elämään. Kirjoittaja pyrkii välttämään syövän uusiutumisen vaihtoehtoisten elämäntapojen avulla kuten elävän ravinnon syömisen avulla. Rohkea vaihtoehto. En itse ehkä uskaltaisi. Ruuat korostuvat aiheina blogin kirjoituksissa.

"The Little Things" kirjoittaa paljon muustakin kuin Hodginin taudista (lymfooma), muun muassa kosmetiikasta, vaatteista ja lomailusta. Ehkä siitä johtuen blogi on erittäin suosittu Luetuimmat-listalla. Sijoitus on peräti 138. Suosio näkyy siinä, että sivustolla on runsaasti mainoksia. 


Minun tekee mieleni ostaa kunnon läppäri, jolla voisin tehdä videoeditointeja ja sen sellaista. Tehoa tarvitaan - sanoisinko - riittävästi. Olen ajatellut helpottaa elokuussa - jos onnistuu - pidettävien virallisten juhlien vieraiden osaa (jos haluavat muistaa jotenkin) mainitsemalla kutsussa unelmastani. Mitenkähän tuon voisi ilmaista tahdikkaasti? Tehokas MacBook olisi kuin Ferrari, mutta maksaa. Voi olla pitää tyytyä johonkin edullisempaan Puuceehen, kuten yksi pojistani kutsuu Windows -koneita. Tosin tarkemmin ottaen tarkoittanee pöytä- ja lattiakoneita. Haluan kuitenkin mieluummin läppärin.

Olin surrut, että Adoben luovat ohjelmat - kuten Photoshop ja Premiere Pro -videoeditointiohjelma - ovat hirvittävän kalliita. Onneksi huomasin, että niitä voi vuokrata käyttöönsä edullisella opiskelija/opettaja-hinnalla. Opettajan saan koko Adobe Creative Cloud -kokonaisuuden, joka sisältää kaikki ohjelmat, käyttööni kuukausihinnalla 19.99 €. Ei kuulosta minusta pahalta.

Adoben ohjelmia voi kokeilla ilmaiseksi kuukauden ajan. Yritin asentaa paria vaimon läppärille, mutta ohjelmat eivät tue sen Windows Vista -käyttöjärjestelmää. Ärsyttävää. Onneksi vanhalle lattiakoneelle, jossa on Winows seiska, tuntuu onnistuvan. Voin kokeilla, jaksaako 4 gigan keskusyksikkö vääntää raskaita videotidostoja Premiere Prolla. Saan tuntumaa läppärin tarvittavaan kapasiteettiin.


Olemme miettineet Kulosaaren ja Mustikkamaan mustikkamaan välissä olevaa Honkaluotoa elokuun juhlapaikaksi, mutta käytettävissä oleva sisätila on aivan liian pieni tarpeisiimme. Seurakuntien tilat ja vastaavat eivät ole yhtä rentoja juhlaympäristöjä. Saapa nähdä, löydämmekö vielä jotakin elokuulle.


Nelivuotiaan tyttärentyttären suusta: "Daniela sanoi, että maailman vaikeimmat sanat ovat anteeksi ja kiitos".

Uusia juomia, rillivarkaita, muita syöpäblogeja ja paperisotaa

Toivat minulle Lidlistä lisää juomavaihtoehtoja. Kyseisen liikkeen alkoholiton olut Finkbräu maistuu aivan samalta kuin Buckler. Tuoteseloste on samansisältöinen ja pitoisuuskin sama (< 0,5%). Haiskahtaa siltä, että Lidl väkevan vahvana ostajana hankkii tavaran tiukasti tingittynä Bucklerilta ja myy edullisesti omalla brändillään.

Toinen Lidlin juoma on Pataya Ice Tea, joka on ihan kelvollinen vaihtoehto. Maistuu aika makealta, mutta sokeripitoisuus ei kuitenkaan vaikuta suurelta.

Kälyni lähetti Tyrnävältä lehtileikkeen, jossa kerrottiin oululaisesta syöpäsairaasta, Nannasta, joka kirjoittaa blogia "Yksi onneton tarina". Nanna kirjoittaa oikein sujuvan lennokkaasti omista kokemuksistaan. Hänellä on erilainen syöpä kuin minulla. Hän saa elokuussa kantasoluja joltakin luovuttajalta. Nanna ihmettelee etteivät vanhemmat ojenna lapsiaan, kun nämä haukkuvat häntä kaljupääksi. Aikamoista.

Googlasin sanoilla "syöpä" ja "blogi". Löysin lisää syöpäaiheisia kokemussivuja. Lily kirjoittaa blogia, jonka nimi on "viiskyt piste neljäyks". Hän kertoo, että on saamassa kolmevitosena vaihdevuodet, kun hänen oma estrogeenituotantonsa ajetaan alas. Lily pohdiskelee myös sairauden uusiutumismahdollisuutta ja kertoo tunnoistaan kuoleman mahdollisuuden edessä.

Olen miettinyt hiukan, mitä teen blogilleni, kun tämä savotta on ohi ja olen parantunut kuten toivon. Löysin Madratioksen blogin, jonka nimi on "Se on syöpä nyt". Siitä saan osviittaa syövänjälkeisestä elämästä ja mahdollisesta kirjoittamisen jatkamisesta . Madratioksen hoidot ovat loppuneet vuosi sitten. Hän kirjoittaa jälkikontrolleista ja on huolestunut syövän uusiutumisesta.

Niin on yhtä monta tarinaa kuin on syöpätapaustakin.

Muistelin, että terveydenhuollon pitäisi vahvistaa jollakin tavoin sairaslomani heinäkuussa, jotta saan silloinkin sairauspäivärahaa. Soitin sairaalaan ja sieltä soitti myöhemmin sosiaalihoitaja. Kyse olikin siitä, että työterveyden pitää kuvata Kelalle työhönpaluumahdollisuuksiani. Olen meilaillut asiasta pomoni kanssa ja olin tänään yhteyhenkilöömme Aavassa, joka tarjoaa tänään viimeistä päivää työnantajan järjestämää työterveyspalvelua meille. Se kilpailutus. Siirrymme nyt Terveystaloon. Asiani on hoidossa. Pomoni on lähettänyt tarvittavia lääkärilausuntoja ja työterveyslääkärimme hoitaa asian tänään loppuun.

Minulla on täällä pieniä rillivarkaita seuranani. Loviisan tyttärentyttäret jäivät tänne seurakseni, kun heidän äitinsä lähti vaimoni kanssa viemään yövierastamme satamaan. Lähtee Italiaan lomailemaan. Tyttöjen suurta hupia on ollut kiusata minua pöllimällä lukulasini ja piilottamalla ne jonnekin. Oikeastaan vanhempi on ollut varsinainen varas. Nuorempi on enimmäkseen vain nauraen uhonnut, mutta ei ole tohtinut ruveta tositoimiin. Ihanat tyttöset! Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Miten saan juotua tarpeeksi?

Minun painoni putosi viime sairaalareissulla osittan ripulin vuoksi. Siksi minun pitäisi saada juotua nesteitä 2,5 litraa päivässä. Pelkkää vettä on tylsä lipittää moista määrää. Siksi yritän nauttia erilaisia juomia. Pelkkiä limsoja ja mehuja en viitsi juoda, koska niiden makeus tökkii.

Saatan juoda jonkin verran Jaffaa ja LidlinVitafit-appelsiinimehua, mutta Jaffan makeuden vuoksi en juo sitä paljon ja Lidlin mehun makuun kyllästyy, vaikka se sinällään hyvää onkin. Coca Cola Zero menee paremmin, vaikka sekin on makeaa. Johtuisiko siitä, että siinä ei makeutusaineena ei käytetä sokeria? Olen myös juonut Pepsi Maxia, joka ei sisällä sokeria. Luulen, että colajuomien maku sopii muiden limsojen vastaavaa paremmin suuhuni. Olen kokeillut myös Lidlin Freeway-colajuomaa.

Hyvä vaihtoehto on perinteinen Pommac, jonka mainoslausekin kuuluu "Ei niin makea". Olen huomannut, että sen maku kestää lievän laimentamisen vedellä.

Erilaisen maun tarjoaa alkoholiton olut Buckler. Sitä en voi juoda kovin paljoa, koska se tuntuu aiheuttavan närästystä. Se ei kuitenkaan ole makeaa. Vaimo toi eilen kokeeksi puolen litran tölkin Radleria, joka on jonkinlainen vähäalkoholisen oluen ja limsan yhdistelmä. Maistuu limsalta, joka ei ole niin niin makeaa kuin varsinaiset limsat. Sen pitoisuus on noin kaupan Perhekaljan luokkaa.  Voisiha tuota vaarinkaljaakin kokeilla. Siinä lienee kuitenkin aika paljon sokeria, joten kohtuus kaikessa.

Täysin toisenlainen juoma on Alpro, joka on kaakaon makuista soijavalmistetta. Ei ole makeaa, mutta ei sitäkään määräänsä enempää viitsi juoda.

Jogurttijuomat ovat aika imeliä, samoin monet proteiinijuomat, joita saa muun muassa apteekista. Valiolta on tarjolla Gefilus-mehumaitoja, aika makeita nekin.

Osa juomista sisältää aika paljon energiaa. Se on syytä pitää mielessä, ettei maha kasva tolkuttomasti.

Nestettä saa myös keittoruuistia. Päivän lukemaan, jota tosin en viitsi laskea, voi lukea viilit ja osan hedelmistäkin kuten appelsiinin.



Tämän blogini sivunlatauslukema on ohittanut sadantuhannen (tarkka lukema 104,972) rajan. Nettisaittini on hämmästyttävän suosittu. Olen julkaissut 135 postausta. Yhtä kirjoitusta kohden tulee näin 778 latausta. Kiitoksia teille kaikki lukijat ja kommentoijat! Aktiivisuutenne kannustaa ja velvoittaa minua kirjoittamaan.