Kakola 1

Tuskin kenellekään on epäselvää, mikä on Kakola. Vankilahan se on, tsaarinajoilta alkaen. Paitsi että ei ole enää, mutta siitä myöhemmin.

Kävin eilen kävelyllä Kakolanmäellä. Sinne ei ollut asiaa opiskeluaikoinani, ja onneksi ei minua myöskään viety sinne väkisin.

Kakolaan tullaan pohjoissuunnasta Turun kahdeksannesta kaupunginosasta eli Portsasta tai Port Arthurista. Tämä hyvin säilynyt matalarakenteinen puutalokaupunki alue oli ennen työläisten kaupunginosa. Nykyään se on hyvin haluttu asuinalue. Port Arthur nimitys on peräisin kaukana idässä olevasta satamakaupungista, jonka Venäjä (johon Suomikin kuului) menetti sodassa japanilaisille. Joku muurari oli heittänyt työmaalla rakentavansa uutta Port Arthuria.

Täällä näet Portsaa ylhäältäpäin.

Kakolan pohjoiseen portaikkoon pääsee tietenkin Kakolankadulta.

Vankilan ovessa kuuluu olla tirkistysaukko.

Alueella on tuon synkän tiililinnan lisäksi muitakin rakennuksia. Täältä näet Kakolan ilmasta käsin.

Mitähän rakenteita nämä ovat? Onko vankeja käytetty katsomassa maisemia?

Nimi Kakola ei tiettävästi johdu vangeista. Sen arvellaan juontuvan mäen lähellä olleen sairaalan mielisairaista potilaista. Paikkaa on aikaisemmin kutsuttu Tallinmäeksi ja sitten Linnanmäeksi tai -vuoreksi.

Vankilatoiminnot siirtyivät uuteen Saramäen vankilaan vuonna 2007.

Minulta loppui eilen virta kännykästä kesken, joten tarina jatkuu.

Lykkyä Kekäläisille!

Juontaja  Mikko Kekäläinen Kristiina-vaimoineen ovat aloittaneet uuden elämän. He kokeilevat, miten espoolainen lapsiperhe selviää ilman autoa. He ovat aloittaneet projektin mainion positiivisella otteella ja kertovat kokemuksistaan blogissaan Carless Whisper. Käykääpä katsomassa.

On hienoa, että Kekäläiset tekevät lapsiperheen autottoman perheen elämän näkyväksi. Aiheesta kerrotaan myös Ylen sivuilla artikkelissa Mikko Kekäläinen: Olemme nyt espoolainen lapsiperhe ilman autoa ja se on mahtavaa!.

Tällaista tulee varmaan kokeilleeksi helpommin, jos tulee jokin kimmoke. Kekäläisten auto petti lomamatkalla kaukana kotoa ja se riitti. Olivat tosin jo aikaisemmin kypsytelleet ajatusta autosta luopumista.

Meidän pitkäaikainen autottomuutemme alkoi siitä, kun menetin työni ja samalla työsuhdeautoni lama-aikana vuonna 1993. Päätimme vaimoni kanssa kokeilla, miten autoton elämä sujuu. Minäkin olin jo ehtinyt jonkin verran pohdiskella autottomuutta. Nyt avautui tilaisuus. Kokeilumme venähti tälle vuosikymmenelle. Annoimme periksi, kun ikää karttui ja vaimoni polvi alkoi vaivata. Ensin meillä oli kimppa-auto vanhimman poikamme perheen kanssa ja nyt kokonaan oma.

Aloitimme kokeilumme espoolaisina kuten Kekäläisetkin. Kaikki viisi lastamme olivat vielä kotona. Asuimme omakotitalossa Laaksolahdessa.

Kekäläiset ajattelevat tekevänsä palveluksen lapsilleen, kun nämä oppivat kulkemaan itsenäisesti ilman kyydityksiä. Meidänkin lapset oppivat, joten varmasti Kekäläistenkin, jos kokeilu muuttuu elämäntavaksi.

Kekäläisten lapset ovat nuorempia kuin meidän alottaessamme. Kuopuksemme täytti yhdeksän myöhemmin samana vuonna, esikoisemme 16 hieman sen jälkeen, kun olimme astuneet uuteen arkeen. Neljä- ja seitsenvuotiaiden kanssa on työläämpää liikkua julkisilla ja muutoinkin.

Hatunnosto Kekäläisille ja onnea matkaan!

Do dii!

Olen jaksanut viime päivinä  touhuilla aika kivasti. Tänään sain järjestetyksi itselleni lisää tekemistä.  Toivotaan että siitä tulee hyvä kierre.

Olen tutkaillut muuttoruljanssin aikana täkäläisiä mahdollisuuksia osallistua taiteen tekemisen kursseille. Turun Sunnuntaimaalareilla on tarjolla monenlaista, muulloinkin kuin sunnuntaisin. Yhdistys on perustettu vuonna 1978.

Olen löytänut kursseja myös paikallisesta työväenopistosta. Kakskerrassa olevalla Paasikiviopistollakin on alan tarjontaa, eikä matka keskustasta ole ylivoimainen.

En ole saanut aikaiseksi ilmoittautua mihinkään, paitsi että nyt olen. Ei ole sytyttänyt. Olen ajatellut keskittyä omaan tekemiseen. Sitoutuminen on emmityttänyt, kun kun minulla toipilaan voimat.  

Kävin kevätlukukaudella TaiKin avoimessa piirustuskurssilla, jonka tämänsyksyinen osuus on jo alkanut. Mietin, jaksaisinko käydä täältä käsin. Tuntui liian raskaalta.

Olen tutkinut myös paikallisen ammattikorkeakoulun tarjontaan. Heillä on aika paljon avoimen korkeakoulun kursseja, mutta ne jakautuvat hyvin monille aloille. Löysin aika myöhään tiedon, että heillä onkin tänä syksynä kaksi tutkinto-opiskelijoille järjestettävää piirustuskurssia, ykkönen ja kakkonen, joille muutkin voivat osallistua avoimen kautta.

Asia jäi siihen. Toissapäivänä kuitenkin ryhdistäydyin ja soitin, mutta en saanut yhteyshenkilöitä langan päähän. Laitoin sähköpostiviestin ja eilen tuli vastaus, jossa kehotettiin ottamaan tiettyyn henkilöön, varmaankin kurssin opettajaan. Soitin ja jätin hänelle viestin. Sain häneltä puhelun tänään, kun olimme ostoksilla Lidlissä.

Mahdun vielä mukaan. Kurssikonsepti kuulosti joustavalta.  Hienoa, että minulla on nyt jotakin, joka laittaa minut hommiin. Luulen jaksavani. Tekeminen saattaa myös energisoida.    


Palaan kanavalle maanantaina.

TYKS

Tyks on kantakaupungin itäisessä osassa. Minun oli luovuttava eilisestä uhostani käydä kävellen Tyksin pääkallonpaikan labrassa. Matka on kolmisen kilometriä yhteen suuntaan ja olin hituroinut "aamupuuhissa".

Mieleeni tuli, että voisin mennä bussilla ja palata kävellen. Yritin saada verkosta selvää linjoista, mutta aikaa alkoi palaa ja luovutin. Jälkeenpäin sain todeta, että Fölin sivuilla olisi ollut reittiopas. Osa matkasta olisi jäänyt käveltäväksi, mutta ei kovin paljoa. Turun seudun joukkoliikennettä kutsutaan paikallisen kotoisasti Föliksi.

Bussireittiä etsiessäni tuli mieleeni myös kysymys, voiko matkan maksaa kuljettajalle.

Menin autolla ja selvisin perille puolen päivän jälkeen. Ajoin auton parkkiin U-sairaalan pääoven lähelle. Kävin kysymässä neuvonnasta, missä labra on. Reitti neuvottiin kartan avulla. Labra on A-sairaalassa, joka on jonkin matkaa U:sta etelään. Täällä voit tutustua alueen karttaan.

Menin A:n etelänpuoleista luiskaa ylös ja päädyin ovelle, jossa luki gastroenterologian jotakin. Se kuulosti minusta ikäihmisten lääketieteeltä, joka alkaakin olla ajankohtaista minulle, mutta ei se sitä ole. Tuskin se gastronimiaankaan liittyy.

Kysyvä ei tieltä eksy. Sisällä minua ohjattiin eteenpäin ja aikani törppöiltyäni löysin perille. Jossakin vaiheessa muistin, ettei minulla ollut kelakorttia mukana kuten ei eilenkään.

Pääsin aika pian kupattavaksi. Henkilötunnus riitti. Oikeasta kyynärtaipeesta ei tullut mitään, mutta vasemmasta alkoi valua jonkun vieraan miehen verta. Jakamistaloutta tämäkin. Minulta otettiin vain yksi verinäyte, koska muut otetaan sitten, kun minusta porataan luuydinnestettä. Tällä mitataan siklosporiinia.

Lähdin toimenpiteen jälkeen kiertämään sairaala-alueen ympäri.

Alueen kaakkoiskulmassa on entinen Kupittaan juna-asema, tuttu paikka minulle vuosikymmenten takaa. Lieköhän Tyksin käytössä nykyään? Ainakin pihan parkkipaikat ovat.

Nykyinen Helsingin valtatie tuo autoilijan Tyksin vanhan alueen viereen, muuttuu siinä Helsinginkaduksi, ja tuota pikaa tulija huomaa olevansa linja-autoaseman luona keskustassa. Sairaala-alue on laajentunut valtatien itäpuolelle.

Kupittaan uusi asema on kadun toisella puolella vanhasta etelään.

Alla olevasta kuvasta näet, miten  uutta ja vanhaa puolta rakennetaan yhteen radan ja valtatien yli. Näkymä on Kupittaansillalta, jota pääsee valtatien itäpuolelle.

Tässä alla samaa näkymää vinksin vonksin eli panoraamakuvana kaiteesta takaisin kaiteeseen.

Tässä on näkymä Kupittaansillalta etelään. Keskellä uusi asema.

Tuohon Helsinginkadun ja radan päälle pitäisi tulla kahdeksan kerrosta sairaalaa, mutta ei se minusta siltä näytä. Tehdäänköhän kahdessa vaiheessa? Onko todetut betoniongelmat muuttaneet suunnitelmia?

Uusi päivystys uudella alueella

Alla olevassa kuvassa näkyy uusi T-sairaala, jossa on hematologian poliklinikka ja jossa siten tulen pian vierailemaan.

.
Klikkaa tästä niin pääset näkemään, miten massiivinen uuden puolen rakennuskanta on verrattuna vanhan puolen vastaavaan.

Tutun näköistä miljöötä. Kuin Meikussa. 

Ymmärsin, että tunneleita pitkin pääsee jo vanhalta uudelle puolelle.

Jätin nostalgiavierailun kauppakorkeakoululle toiseen kertaan.

Jotakin kertoo elämästä se, että aikoinaan opiskelin Hämeentien pohjoispuolella olevassa opinahjossa ja nyt visiteeraan naapurissa tien eteläpuolella olevalla sairaala-alueella.

Tää on niin tätä

Toimerruin liian myöhään etsimään Tykslabin verkkosivuilta vapaata labra-aikaa tälle päivälle. Varauksia oli tehtävissä vasta ensi viikolle. Piti soittaa. Lähin toimipiste oli täynnä, mutta Turun kaupunginsairaalasta löytyi aika.

Sinne sitten tänään. Päätin mennä kävellen. Sairaala on siellä puolen jokea, josta katsoen kotimme on "tois puol jokke". Sataa tihuutti, mutta ei se mitään, sateenvarjo oli mukana.

Olin etuajassa. Minut kutsuttiin sisään suunnilleen silloin kuin pitikin. Hoitaja tutki tietoja ja kysyi onko siklosporiini tuttu. Sanoin käyttäväni sitä päivittäin. Sandimmun on juuri sitä.

Voi ei! En olisi tänä aamunasaanut ottaa siklosporiinia verikokeen vuoksi, mutta olin unohtanut ohjeen.

Verinäytteistä olisi voitu ottaa vain yksi. Hoitaja ei halunnut pistää minua vain sen vuoksi. Hän kertoi minulle, että voin mennä huomenna Kantasairaalan ilman varausta. Olen jo täkäläisen erikoissairaahoidon kirjoilla ja näin voidaan menetellä.

Kuvasin paluumatkalla rakennusta, jossa kaikki tosi turkulaiset ovat syntyneet, ja Neitsytkadun päässä olevaa nikkarijugend-taloa.

Tulipa kävellyksi. Taidan mennä huomennakin apostolinkyydillä. Hoitaja sanoi, että tulokset pitäisi olla puoli kahdelta (muistaakseni) osastolla käytettävissä, ja kehotti minun käymään kokeessa puolen päivän aikoihin. En tiedä, tarkoittiko hän Helsingin vai Turun hemapolia. Saattavat haluta jo täälläkin nähdä tulokset.

Minun ei ole muutamaan viikkoon tarvinnut käydä verikokeessa. Olin tyystin unohtanut tuon Sandimmun-jutun. Tää on niin tätä.


Päätin eilen, selvittyäni jaloilleni puolenpäivän tienoissa, vain ryhtyä hoitamaan asioita ja jaksoinkin ihan hyvin. Myös blogipäivityksen kirjoittaminen on asia. Puuhailin iltaan saakka. Kun sitten tuli unen aika, olin liian virittynyt. Yksi unipilleri ei riittänyt, mutta lisäpuolikas vei minut höyhensaarille. Tänään nousin vasta hieman ennen kahtatoista.

Huomenna minun on selvittävä lyhyemmillä unilla, jotta ehdin kävellä puolille päivin itäiseen kantakaupunkiin. Ehkä piipahdan samalla Tyksin naapurissa olevassa muinaisessa opinahjossani.

Miellyttävä yllätys

Minulla oli ongelma, jota ei sitten ollutkaan. Minulla on käytössäni HUS:n omistama CPAP-laite todetun uniapneani vuoksi. Tällaisia vaivoja hoidetaan HUS:n iho- ja allergiasairaalan unipoliklinikalla.

Kysyin taannoin puhelimitse, mitä tapahtuu, jos/kun muutamme. Minulle neuvottiin, että voin ottaa laitteen mukaan, mutta minun pitää ilmoittaa uusi osoite.

Olen yrittänyt tehdä työtä käskettyä. Hankaluus on siinä, että asian voi hoitaa puhelimitse vain klo 12.30-13.30 maanantaista perjantaihin. Noin rajattu aika lipsahtaa helposti ohi. Yritin eilen soittaa monta monituista kertaa. Puhelin oli jatkuvasti varattu eikä jonottaa voinut. Puoli kahdelta alkoi pyöriä nauha.

Mietin toki, että osoite on mahdollisesti jo päivittynyt myös unipoliklinikalle, koska hematologian poliklinikalla on mielestäni uudet tiedot.

En löytänyt sähköpostiosoitetta, jolla olisin voinut panna asian päiväjärjestykseen. Jos olisin muistanut jonkun nimen osastolta, olisin toki osannut viestin lähettää. En löytänyt nimiä verkostakaan. Olin jo aikaisemmin tiedustellut sähköpostiosoitetta tähän tarkoitukseen HUS:n vaihteesta, mutta ilman onnea.

Mieleeni tuli, että voisin ilmoittaa nimen palautetoiminnon avulla. Sairaalan sivuilta löytyi siihen mahdollisuus. Annoin uuden osoitteeni, ja pyysin kuittaamaan sähköpostiin, kun osoite on muutettu järjestelmään. Ehdotin samalla, että verkkoon tulisi mahdollisuus hoitaa tällainen.

Yllätyksekseni sain nopeasti samana päivänä ystävällisen ja perusteellisen viestin keuhkosairauksien ylilääkäriltä. Hän kertoi osoitteen jo päivittyneen väestörekisterin kautta, koska olemme tehneet muuttoilmoituksen. Tämä olikin käynyt mielessäni, mutta halusin varmistaa asian. Digiloikalle hymähdellään, ja itsekin siihen syyllistyn, mutta asioissa on puolensa.

Kuulin, että HUS:n tietohallinto ohjeistaa olemaan käyttämättä sähköpostia potilastietojen välittämiseen. Aivan aiheesta, uskon. Tosin unipoliklinikan osastosihteerin yhteystiedot olisivat olleet löydettävissä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa parempaan suuntaan. Virtuaalisairaala/terveyskylä on kehitteillä.

Ylilääkäri kertoi kirjaavansa asian Turkuun keuhkoyksikköön lähteviin potilasteksteihini.

On hienoa, että julkisen sektorin sairaalalla on näin aktiivinen palvelujen laadun toiminnallisen ulottuvuuden kehittämisote. Siitä olen ennestään vakuuttunut, että lääketieteellisesti erikoissairaanhoito on korkeatasoista.

Olen aiemmin huomannut, että Meikun iho- ja allergiasairaalan prosesseja kehitetään ennakkoluulottomasti. Olen saanut joskus kutsuja kyseiseen sairaalaan näyttämään CPAP-laitettani. Puhkukoneen tarkistaminen on organisoitu tapahtumaan sairaalan neuvonnassa. Rutiiniasian hoitamiseen ei minusta tarvitakaan alan koulutusta saaneita toimihenkilöitä. Tämä on varmaan sitä "toisin tekemistä" kustannuksien säästämiseksi.

Erikoissairaaloiden välisessä tietojenvaihdossa lienee vielä kuitenkin kehittämistä. Meilahden hemapoli on kirjannut minulle verikokeen Tykslabiin huomiselle. Soitin siirrehoitajalle ja kysyin, tarvitseeko minun vaivautua, koska minut on kutsuttu lähiaikoina valvontakäynneille Tyksin Kantasairaalaan. Kehotettiin käymään. Kysyin ovatko Meikun hemapolilla saaneet tietoja näistä Turun toimista. Eivät ole.

Erikoissairaanhoito on Suomessa erittäin laadukasta. Kehittämisen täytyy kuitenkin jatkua ja niin näyttää tapahtuvan.

Lisää toivoa leukemiapotilaille

Sain viime vuonna kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Olen kiitollinen ensinnäkin siitä, että luovuttaja ylipäänsä löytyi. Toinen syy kiittää on se, että saamani kantasolut ovat mitä ilmeisimmin henkilöltä, jonka kudokset ovat hyvin yhteensopivat omieni kanssa. Päättelen tämän siitä, että minulla on toistaiseksi ollut hyvin vähän käänteishyljintäoireita. Jotakin kitkaa kuitenkin lienee  koska immuunijärjestelmäni ilmeisesti käy kierroksilla ja aiheuttaa väsymystä. Väsymys on kuitenkin helppo vaiva verrattuna niihin, mitä voisi olla.

Olen etuoikeutettu myös sen vuoksi, että olin riittävän "nuori" ja hyväkuntoinen, jotta minulle voitiin antaa siirre. Kantasolusiirron sanotaan olevan elinsiirroista vaativin.

Kun luovuttajaa aletaan etsiä, tutkitaan ensin potilaan sisarukset. Ei ole itsestään selvää, että sisaruksista löydetään luovuttaja. Tämä johtuu siitä, että sisarukset ovat perimältään erilaisia seoksia vanhemmistaan. Joku sisaruksista voi kuitenkin olla sopiva. Myös mahdollisen sisarusluovuttajan terveyshistoria voi olla este.

Minun tapauksessani etsintää jatkettiin kantasolurekisteristä.

Ylen artikkeli "Uusi hoitomuoto voi mullistaa leukemiahoidon - kantasolusiirtoihin enemmän mahdollisuuksia"esitelty menetelmä antaa toivoa niille, joille ei löydy luovuttajaa edes rekisteristä.

Uutta menetelmää kutsutaan haploidenttiseksi kantasolusiirroksi. Hoitoprosessissa poistetaan siirteestä haitalliset solut joko ennen siirtoa tai sen jälkeen. Siirteen luovuttaa joko joku sisaruksista tai toinen vanhemmista. Riittää että kudokset vastaavat puoliksi toisiaan. Tällä menetelmällä saadaan paremmat tulokset kuin 9/10-sopivalla rekisterin avulla löydettyä siirrettä käytettäessä. Jos epäsopivia soluja ei poisteta, seurauksena voi olla vaikeita käänteishyljintäoireita.

Haploidenttisiä siirtoja on tehty jo Suomessakin.

Eläkeläisen työrytmi

Yritän opetella vanhuuseläkeläisen elämänhallintaa.

Aion nukkua sen verran kuin tunnen unta tarvitsevani. Otan käyttööni työssäkäyvän viikkorytmin. Hoidan kuntoani työpäivinä eli lepään siitä tehtävästä viikonloppuisin.Voisin kävellä/polkea kuntopyörää ja voimistella vuoropäivinä maanantaista perjantaihin.

Vapautan itseni tämän blogini päivittämisestä lauantaisin ja sunnuntaisin.

Pyrin hoitamaan nämä hommat ja muut asialliset asiat iltapäivisin. Aamupäivän ohjelmani tiedättekin. Iltaisin voisin lukea tai rauhoittua muuten yötä varten.

Näin voin alkaa rytmittää "töitäni" eläkeläisenä.

Maanantaihin!

Yritän ryhdistäytyä

Olen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Näin nuoret nukkuvat paljon. Nuorena nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, sanotaan. Kun herään aamupäivällä, saatan tuntea väsymystä. Auttaa, kun nukun lisää.

Mitä muuta voi väsymyksen hyväksi tehdä, kun nukkua ja liikkua? Nämä lienevät ensisijaiset keinot.  Olen oppinut, ettei haittaa vaikka en saisi unta, kun yritän nukkua lisää, koska lepääminenkin tuntuu auttavan. Kun olin lapsi, äitini neuvoi että myös lepääminen on hyvä asia, jos uni ei tule. Muistaakseni en oikein uskonut. Näyttää pätevän tässä elämän vaiheessa.

Olin vielä kevättalvella hyvässä liikkumisen ja voimistelun vauhdissa. Kun sitten väsähdin, kunnosta huolehtiminen on vähentynyt.

On erittäin tärkeää myös etsiä väsymyksen syitä. Ensimmäinen epäilyksen alainen on minun tapauksessani saamani syöpähoito. Väsymys voi olla seurauksena pitkäaikainen. Syyllisiä voi olla muitakin, erityisesti käyttämäni lääkkeet.

Muistan tunteneeni itseni hyvin voimaantuneeksi viime syksynä. Jaksoin vaikka mitä. Sekin oli kantasolusiirron jälkeistä aikaa kuten tämä päivä. Miksei tilanne siis voisi toistua? Taidan ottaa aiheen esiin, kun tapaan hematologin seuraavan kerran. Voisin tutkia sitä ennen kaikkien käyttämieni lääkkeiden tuoteselosteet ja katsoa mitkä kaikki voivat aiheuttaa väsymystä.

Yritän myös elvyttää ruumiinkulttuurin vaalimista. Taidan taas kävellä tänään kirjastoon. Luin Kadotetun puutarhan loppuun, joten voin hakea uutta luettavaa tilalle.

Voisin myös etsiä kuntopyörälle paikan. Sellaista ei ole luontevasti uudessa kodissamme, mutta käyköön tilapäinen.

Joko väsytte tähän väsymyksestä kirjoittamiseen? "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu."

Omatunto ja suhtautuminen pakolaisiin 3

Parasta olisi, jos maailma olisi sellainen, ettei kenenkään tarvitsisi paeta kotiseudultaan. Sellaisen utopian syntyminen ei ole näköpiirissä. Velvollisuutemme on kuitenkin pyrkiä sitä kohti.

Voimme ajatella, että tässä suhteessa paremman maailman luominen on valtioiden tehtävä. YK tuntuisi sopivalta foorumilta tällaisen asian ajamiseen. Paljon YK on saanutkin aikaan, mutta kovin paljon on myös jäänyt tekemättä. Hädässä olevien ihmisten määrä on valtava.

Voimmeko vain tyytyä toivomaan, että kriisialueille saadaan rauha ja että yhteiskunnat kehittyvät?

Mielestäni tilannetta voidaan verrata palontorjuntaan. On syytä edistää paloturvallisuutta lainsäädännöllä, valistuksella ja ennalta ehkäisevin toimin.

Jos jokin suuri rakennus palaa, emme voi jättää ihmisiä hätään ja tyytyä valittelemaan ennalta ehkäisevien toimien puutteellisuuksia. Pitää auttaa silloin, kun tilanne on päällä. Pelastuslaitokset ovat sitä varten.

Kunnollista koko maailman kattavaa pelastusjärjestelmää ei ole. On toki SPR ja muita järjestöjä. Valtiotkin osallistuvat auttamiseen. Aputoimien määrä on kuitenkin vähäinen verrattuna suunnattomaan tarpeeseen.

Mistä tämä johtuu? Miten voisimme rauhoittaa omaatuntoamme? Yritän käsitellä näitä teemoja myöhemmin.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta

Sain kesällä Meilahden hemapolilla ohjeita muuttomme jälkeisiin kontrollijärjestelyihin. Minua kehotettiin varaamaan Tykslabista aika 20. syyskuuta verikokeen ottamista varten. Tulokset katsottaisiin Meilahdessa. Teen tietysti niin kuin käskettiin.

Minulle kerrottiin, että Tyks tulee ottamaan minuun yhteyttä ja jos niin ei käy viimeistään lokakuussa, minun tulee ilmoittaa Meilahteen. Hemapoli haluaa varmistaa, että valvonnan siirtyminen Turkuun onnistuu hyvin. Potilashistoriani tunnetaan Meilahdessa ja siksi saattokäsi on pitkä.

Kuulin myös, että puolitoistavuotistarkastus tullaan tekemään joulukuussa Meikussa. Sain jo ajankohdatkin tiedokseni. Minulta otettaisiin silloin seuraava luuydinnäyte.

Sain tänään postia Tyksin Kantasairaalasta. Laitoksen nimi kuulosti hyvältä, että oikein oma kantasiirtosairaala. Tarkistin asian verkosta ja jouduin toteamaan, että nimi tarkoittaakin ilmeisesti Tyksin alkuperäisiä osia. Siihen kuuluvat A-, U- ja T-sairaala, mitä nuo kirjaimet sitten tarkoittavatkin.

Minut kutsutaan tämän kuun 29. päiväksi veri- ja luuydinnäytteeseen hematologian laboratorioon T-sairaalaan sekä lokakuun 10. päiväksi käynnille hematologian poliklinikalle A-sairaalaan, mahdollisesti tapaamaan hematologia tai ainakin sairaanhoitajaa.

Tyks ei ole minulle erityisen tuttu laitos, mutta Kantasairaalan paikka on, sillä taannoinen opinahjoni, Turun kauppakorkeakoulu, sijaitsee vastapäätä Hämeenkadun toisella puolella.

Tuntuu hyvältä. Tyks haluaakin ottaa minulta luuydinnäytteen aikaisemmin kuin Hus on suunnitellut. Haluavat ilmeisesti tutustua perusteellisesti tilanteeseeni. Saapa nähdä, siirtyykö puolitoistavuotistarkastuskin tänne. Tuskin sairaalat kuitenkaan minusta riitelemään alkavat.

Yksi Turkuun muuttomme perusteista oli se, että tämä on toinen niistä kahdesta paikasta, joissa Suomessa tehdään kantasolusiirtoja. Vointiani varmaan seurattaisiin asiantuntevasti. Tänään saamani kutsut vahvistavat uskoani siihen, että niin tulee käymään.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta.

Väsymyksen anatomia

Yritän eritellä oman väsymykseni luonnetta. Koin olevani väsynyt noustuani jalkeille tänään. Päätin olla jäämättä makaamaan tuntemuksiini ja aloin hoitaa askareita. Sain erään keskeneräisen asian hoidetuksi. Kävin kävellen kirjastossa.

Maalauspöytä

Nytkin väsyttää, mutta olen kuitenkin kyennyt olemaan hieman toimelias. En ole varma, että aivan pelkkä lepääminen auttaa.

Koen jaksavani hoitaa arkisia asioita, mutta tunnen, etteivät aivoni jaksa vääntää. Paneutuminen mutkikkaisiin asioihin tuntuu vaikealta. Tänään valmiiksi saamani askare on vienyt valtavasti aikaa asian merkitykseen nähden. Kun aivot eivät jaksa ajatella rennosti, asian hoitaminen menee näpertelyksi. Asia tulee hoidetuksi liian perusteellisesti.

Duodecimin artikkelissa luetellaan monia syitä väsymykseen. Yksi sellainen on syöpä. Tuttu juttu minulle. Kummankin syöpäni toteamista edelsi väsymys. Nyt kyseessä saattaa olla syövän hoidoista johtuva väsymys.

Myös uniapnea, anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta voivat aiheuttaa väsymystä. Uniapnea minulla on. Yritän käyttää CPAP-laitettani säännöllisesti. Nukun yöni norsuna. Välillä kärsäni äänet häiritsevät vaimoani. Laitteen pitäisi vähentää ratkaisevasti väsymystä aiheuttavia hengityskatkoja.

Anemiaa minulla tuskin on, ellei veressäni ole tapahtunut äkillistä muutosta.

Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja minulla on jatkuva lääkitys. Asian pitäisi olla kunnossa.

Väsymyksen syynä voi olla myös masennus. Olen ollutkin viime aikoina alakuloinen. Luulen, että syy siihen on se, että olen tullut tietoiseksi voimattomuuteni todennäköisestä pitkäaikaisuudesta. Syöpäväsymys ja alakulo ruokkivat toisiaan.

Alakulo synnyttää haluttomuutta, jonka kokeminen tuntuu sekoittuvan väsymykseen. Kumpi oli ensiksi, muna vai kana? Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin kana.

Ajattelen, että minun on hyvä yrittää olla toimelias jaksamiseni puitteissa. Isoja urakoita minun ei kannata ottaa, mutta kohtuullinen tekeminen varmaan ajan mittaan kohottaa mielialaa.

Tunnistan tylsien asioiden kierteen olemassaolon. Kun jokin rutiiniasian hoitaminen on vaivalloista, sitä ei ole mukava jatkaa. Asia hidastuu entisestään sen vuoksi, että se sujuu hitaasti.

Olisi piristävää siirtyä mukavampiin hommiin. Muutto on aiheutunut asioita, jotka on syytä hoitaa. Nysvääminenkin saattaa masentaa.

Onneksi minulla on nyt uusi maalauspöytä. Voin yrittää virittäytyä tekemään sekä mieluisia että epämieluisia puuhia. Toivottavasti into syttyy.

Hyvinkin voi käydä

Pienestä tulee iso

Näkymä sisäpihaan Kaskentieltä

Olen jumittunut tekemättömyyteen. Saattaa olla eläkeläiselle tyypillistä, että pienet asiat tuntuvat isoilta. To do -listan tekeminen tuntuu kuitenkin stressaavalta ajatukselta. Aika pienikin odottava juttu tuntuu kuormittavan.

Kun saa jonkin pienen mielessä olevan asian hoidetuksi, tuntuu, että onhan tässä jotakin saatu aikaan. Vilkkaissa elämänvaiheissa tällaiset asiat hoidettiin kaiken muun kiireen ohessa. Kun aikaa on, sitä myös menee.

Ehkä minun pitää ajatella, että nukkuminenkin on työtäni tällä hetkellä. No ei nyt sentään. Oikeaa työtä ei enää ole. Kun lepään riittävästi, minusta ehkä tulee puuhakkaampi, ainakin lyhyeksi aikaa. Ei minulta tosin juuri kukaan kovin kummoisia arkitouhuja odotakaan. On kuitenkin mukavaa, että blogitekstejäni odotetaan. Tosin siitäkin syntyy stressiä, mutta en minä tämän kirjoittamista lopettaakaan raski.

Ymmärrän, että minun täytyy antaa aikaa itselleni.

Eilen oli vilkas päivä. Heräsin tänään aika varhain, söin aamiaisen ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli kahdentoista tienoissa. Minun pitää levätä, että jaksan sen minkä jaksan. Jaksan minä jotakin väsyneenäkin, mutta sitten tarvitsen palautumisaikaa.

Yksi mahdollinen aktiivisuuden este poistui tänään. Kävimme ostamassa Raisiosta minulle maalauspöydän. Löysin sen Tori.fi:n kautta. Pöytä on oikein hyväkuntoinen ja sen hinta oli aika muodollinen. Netti mahdollistaa tällaisen joustavan kierrätyksen. Kun palveluja käyttää, elämään tulee lyhyitä kohtaamisia. Tavara ja raha vaihdetaan, eikä juuri puhuta kuin käynnin aiheesta. Nimet ovat tiedossa, mutta tapaamiset jäävät aika anonyymeiksi. Vähän kuin kaupassa kävisi.

Ehkä monet muutkin tuoreet eläkeläiset pohtivat tällaisia.

Päivittäisiä velvollisuuksia nämäkin

Kuka arvaa, mikä tämä Turussa oleva esine on?

Sairaushistoriani antaa oman leimansa päivittäisiin rutiineihini. Kaadan aamiaisen yhteydessä  dosetista kouraani pillereitä ja heitän ne kielelleni nielaistaviksi, imen pullosta pipettiin yhtä liuosta ja ruiskutan sen suuhuni, otan toisesta pullosta toista liuosta mittalusikkaan ja toimitan senkin samaan osoitteeseen. Sivelen voidetta silmieni ympärille. Otan salvaa muutamana päiväna kerrallaan ja pidän taukoa, kun punotus on asettunut. Lopuksi laitan tipat silmiini.

Olen alkanut huolehtia päivittäisen kolmen litran nestekiintiöni täyttymisestä siten, että juon kuusi puolen litran pullollista vettä vuorokaudessa. Aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen yhteydessä kumoan kussakin yhden. Kaksi muuta juon väliaikoina. Asia sujuu parhaiten siten, että istun vartavasten juomaan annokseni. Litkiminen saattaa tosin unohtua toviksi, koska tietysti luen tai käytän läppäriä samalla. 

Vältän runsasta juomista illalla syystä, jonka arvaattekin. 

Päiväannokseeni kuuluu kaksi kalkkitablettia, jotka ovat makeita. Imeskelen ne "kahvileipänä" samalla, kun juon lounaan jälkeisen kupposeni. 

Rasvaamisesta olen jo kirjoittanut. Teen sen milloin sattuu, mutta päivittäin, vaikka välillä tulen ottaneeksi lomaa. 

Iltapalalla otan yhden pillerin puolikkaan sekä samat liuokset ja silmälääkkeet kuin aamullakin.  

Eläkkeellä ollessa aikominen vie oman aikansa. Pienet puuhat tuntuvat isoilta, kun oikeasti isoja on harvakseltaan.



Kirjoitan taas maanantaina.

Samppalinnanvuorella

Kävin keskiviikkona Samppalinnanvuorella. Tässä kuvasatoa kävelyltäni.

Tykki on omistettu Turun seudun tykkimiehille (1939-1944).

Näkymä Teatterisillalle

Luulin, että tämä betoniruukussa oleva puu oli torilla jo ennen äskeisiä surullisia tapahtumia, mutta se tuotiinkin kai siinä vaiheessa, kun kukat ja kynttilät poistettiin. Kuvittelin, etten vain muistanut sitä. Astia on niin torille kuuluvan näköinen.

Juurella oli aluksi useita kynttilöitä. Ilmeisesti siihen ilmestyvät poistetaan.

Mikä puu tämä on?

Klikkaamalla näet kuvat suurempina.

Väsymyksen syövereissä

Vanhuuseläke suuri onni kaltaiselleni väsyneelle ihmiselle. Voin elää säällisesti uutta elämää,joka minulle on annettu.

Tunnen itseni tänään erityisen väsyneeksi. En tiedä, johtuuko se eilisestä kävely- ja valokuvauslenkistäni Samppalinnaan.

Voi olla, että voimaannun vuosien mittaan, mutta se ei kai ole varmaa. Minulle määrättiin  kolesterolilääkitys joskus kevättalvella tai keväällä. Minulla on kai syövästä tai sen hoidoista johtuva kohonnut alttius sydän- ja verisuonitauteihin.

Ihmettelen, voisiko väsymykseni johtua statiinista. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Väsymys kuuluu haittoihin, joita ilmenee "harvemmalla kuin 1 potilaalla sadasta mutta useammalla kuin 1 potilaalla tuhannesta". 

Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että vieras veri omissa kudoksissani pitää immuunijärjestelmääni normaalia aktiivisempana ja se vie voimia. Toivottavasti vereni ja elimistöni yhteistyö sujuvoituu. 

Olisi mukava viettää aktiivisempaa elämää, mutta parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan. 

Unentarpeeni on koholla. Tarvitsen kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Yritin opettaa itseäni nousemaan varhemmin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Usein kello lähestyy puolta päivää, kun alan olla jotenkin jalkeilla.  

Olisi hyvä, jos olisi jotakin, jonka vuoksi joutuisin lähtemään päivittäin kotoa. Ei ole hyvä jumittua kotiin. On kuitenkin toimittava voimien mukaan. 

Rankka asunnonvaihto- ja muuttovaihe saattavat osaltaan selittää väsymystäni. Yritän levätä ja toivon, että alkaisin piristyä.