Päivittäisiä velvollisuuksia nämäkin

Kuka arvaa, mikä tämä Turussa oleva esine on?

Sairaushistoriani antaa oman leimansa päivittäisiin rutiineihini. Kaadan aamiaisen yhteydessä  dosetista kouraani pillereitä ja heitän ne kielelleni nielaistaviksi, imen pullosta pipettiin yhtä liuosta ja ruiskutan sen suuhuni, otan toisesta pullosta toista liuosta mittalusikkaan ja toimitan senkin samaan osoitteeseen. Sivelen voidetta silmieni ympärille. Otan salvaa muutamana päiväna kerrallaan ja pidän taukoa, kun punotus on asettunut. Lopuksi laitan tipat silmiini.

Olen alkanut huolehtia päivittäisen kolmen litran nestekiintiöni täyttymisestä siten, että juon kuusi puolen litran pullollista vettä vuorokaudessa. Aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen yhteydessä kumoan kussakin yhden. Kaksi muuta juon väliaikoina. Asia sujuu parhaiten siten, että istun vartavasten juomaan annokseni. Litkiminen saattaa tosin unohtua toviksi, koska tietysti luen tai käytän läppäriä samalla. 

Vältän runsasta juomista illalla syystä, jonka arvaattekin. 

Päiväannokseeni kuuluu kaksi kalkkitablettia, jotka ovat makeita. Imeskelen ne "kahvileipänä" samalla, kun juon lounaan jälkeisen kupposeni. 

Rasvaamisesta olen jo kirjoittanut. Teen sen milloin sattuu, mutta päivittäin, vaikka välillä tulen ottaneeksi lomaa. 

Iltapalalla otan yhden pillerin puolikkaan sekä samat liuokset ja silmälääkkeet kuin aamullakin.  

Eläkkeellä ollessa aikominen vie oman aikansa. Pienet puuhat tuntuvat isoilta, kun oikeasti isoja on harvakseltaan.



Kirjoitan taas maanantaina.