Aasinsiltaa kielestä toiseen

Eräs vanha kaverimme alkaen 70-luvulta asuu sattumalta lähellä meitä. Tämä yhteys uudistettiin tänään vuosikymmenten jälkeen. Hän tuli käymään meillä.

Hänellä oli mukanaan oma vieraansa, sveitsiläinen, joka on vierailulla Suomessa. He ovat olleet kirjeenvaihtokavereita vuodesta 1972 alkaen.

Tutustuin vuosia sitten erääseen kreikkalaiseen, kun olin viettämässä sapattia Ateenan liepeillä. Luulin häntä suomalaiseksi, koska hän puhui suomea niin kuin suomalaiset puhuvat. Hän osaa monia muitakin kieliä, omien sanojensa mukaan sujuvasti lähes kymmentä. Kuulin hänen joskus puhuvan ruotsia. Ihan riikinruotsilta kuulosti.

Sveitsiläisemme tuntuu kuuluvan myös noihin armoitettuihin lahjakkuuksiin. Me keskustelimme suomeksi. Ruotsiakin hän tuntui osaavan. Muitakin kieliä tuntui kuuluvan repertuaariin. Hän on opetellut kieliä aivan vain harrastuksekseen. Hänen äidinkielensä on saksa.

Noilla kielellisesti superlahjakkailla täytyy olla todella hyvä muisti. Luulen, että tarvitaan myös musikaalisuutta, jotta pystyy tavoittamaan aidon aksentin.

Minun olisi pitänyt varmaan altistua jo taaperona muillekin kuin äidinkielelle, jotta voisin päästä niissä lähelle syntyperäisten ääntämystä. Lisäksi minusta tuntuu, että en yksinkertaisesti kuule kaikkea tarvittavaa.

Siirrymme nyt aasinsiltaa pitkin Suomen kielipolitiikkaan.

Suomi on kaksikielinen maa. Poliitikot aikovat kuitenkin käynnistää kokeilun, jossa joillekin koululaisille sallitaan olla opiskelematta ruotsia.

Minä en ole työtehtävissäni tarvinnut juurikaan ruotsia. Toisin olisi kuitenkin voinut käydä. Jos olisin esimerkiksi ollut jonkun ruotsalaisen yrityksen Suomessa toimivan tytäryhtiön palveluksessa, minun olisi todennäköisesti odotettu käyttävän ruotsia yhteydenpidossa ruotsalaisiin.

On aivan aiheellista kysyä, onko reilua, että suomalaisten pitäisi osata ruotsia, mutta ruotsalaisten ei suomea. Ruotsia pitää osata hyvin, jotta voi tuntea olevansa tasaveroinen ruotsinkielisissä liikeneuvotteluissa. Kieltä ei tavallinen taavi opi, jos ei saa harjoitella sitä runsaasti käytännön tilanteissa.

Ruotsinkielen tarpeettomuutta perustellaan sillä, että kielen oppimiseen tarvittava aika menee hukkaan, koska ruotsalaisten kanssa voidaan aivan hyvin käyttää englantia. Tämä on oikein hyvä argumentti. Eikö kannattaisi käyttää tämäkin panos siihen, että oppii englantia vielä paremmin?

Sanotaan myös, että jos oppii ruotsin, oppii muita kieliä helpommin. Tämä on minusta kehno peruste. Jos asian pohtii kunnolla läpi, huomaa, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos haluaa jotakin oppia, on parempi tarttua asiaan suoraan kuin mutkan kautta.

Jos vaaditaan, että kaikkien maiden liikemiesten ja -naisten sekä muiden kansainvälisissä yhteyksissä toimivien olisi osattava sujuvasti viittä kuutta kieltä, ei ehkä mistään tulisi oikein mitään. Järki sanoo, että jos kaikki osaavat erinomaisesti englantia, kaikki sujuu luistavammin.

En tiedä, onko kukaan tutkinut, onko kielellisellä lahjakkuudella yhteyttä vaikuttamistaitoihin, joita poliitikot ja bisnesihmiset tarvitsevat. Jos yhteys on vahva, olisi edullista saada nämä tuplalahjakkuudet kaikenlaisiin kansainvälisiin neuvottelutehtäviin.

Maailma ei kuitenkaan toimi vain kylmän logiikan varassa. Neuvottelukumppanin äidinkielen osaaminen voi vahvistaa suhteita, ehkä avata porttejakin. Suurten kielien puhujat saattavat alitajuisesti olla hieman mahtavia ja odottaa pikkukielten puhujilta oman kielensä hallintaa.

Mitä useampia kieliä osaa, sitä useammasta lähteestä voi asioita selvittää. Suomi on nuori maa. Olimme satoja vuosia osa Ruotsia, Österland. Niinpä vanhat kirkonkirjat ja muut lähteet on saatavilla vain ruotsiksi. Olen kiinnostunut omien esivanhempieni vaiheista. Ilman kouluruotsia en voisi tutkia ruotsinkielisiä aineistoja.

Sukupuussani on pieni määrä säikeitä, jotka johtavat ruotsinkielisille alueille tai Ruotsiin. Olen luullakseni geeneiltäni hyvin suomalainen, mutta siihen, että olen olemassa, on tarvittu nuokin säikeet. Tunnen hienoista pieteettiä ruotsinkieltä kohtaan.

Luulen, että hyvin moni suomalainen voisi löytää samanlaisia ituja, jos kampaisi perusteellisesti kaikkia sukulinjojaan. Tietoisuus tästä voisi kohottaa suomenkielisten sympatiaa ruotsinkieltä kohtaan.

En haluaisi ihan helpolla luopua pakkoruotsista, mutta taloudellisessa mielessä sitä on vaikea perustella. Skandidaaveja emme ole, mutta ruotsinkielentaito luo jonkinlaisen yhteyden muihin pohjoismaihin.

Muuten olen sitä mieltä, suomenkielisten pitäisi saada puhua äidinkieltään pohjoismaisilla foorumeilla.

Maanantaihin. Hyvää viikonloppua!

Runsauden pulaa

On se vaikeaa, kun on vaikka mitä ja pitäisi valita. Ostanko järjestelmäkameran, jolla voi kuvata videota, vai videokameran, jolla saa still-kuvia? Järjestelmäkamera on monipuolinen, mutta iso muhkura mukana kuljetettavaksi. Videokamera on näpsäkän kokoinen, mutta järkkärissä on parempi optiikka.

Sellainen kamera, joka voisi olla aina mukana, olisi kiva.

Kännykän kamera on parhaiten käsillä. Siinä on kuitenkin hankala käyttää erillisiä zoomeja ja digitaalisella zoomilla ei tee mitään.

Yhdessä liikkeessä ehdotettiin Canonin pokkaria G9 X Mark II. Vaikutti laadukkaalta. Kuvaa kuulemma K4-videotakin. Näppärä, mutta olisipa vielä pienempi. Aion kuitenkin tutkia, mitä netti kertoo laitteesta.

Meillä on varsin hyvä videokamera, mutta siinä on vika. Videointinappi ei tahdo toimia. Rajalan kautta huolto ottaisi jo yli satasen siitä, että tutkii. Olisi ympäristöystävällistä korjauttaa vanhaa, mutta kulut voisivat olla aika isot suhteessa uuden hintaan.

Päätimme tänään syödä lounaaksi jauhelihakeiton lopun ja munakkasta. Tein jauhelihakeittomunakkaan.

Tyks:sta keskiaikaan

Tällainen oli oikea silmäni muutama päivä sitten. Hematologi neuvoi edellisellä kerralla olemaan käyttämättä kortisonipitoista voidetta ja vain laittaa ahkerasti tippoja silmiin. Silmä tuntui niin ikävältä, että päätin käyttää sitä ja nyt vaiva on kadonnut. Alaluomi oli turvonnut, mutta nyt sekin on kunnossa.  Erityisen herkästi punastuva paikka tuntuu olevan oikeanpuoleinen ylä- ja alaluomen kohtaamispisteen vieressä oleva alue.

Menimme vaimoni kanssa taas valvontapalaveriin Tyks:an. Ennen sitä hoitaja mittasi painon ja verenpaineen. Pituuden oletettiin pysyneen ennallaan, vaikka olenkin vasta vajaa puolitoistavuotias.
Hoitaja sanoi, että minulla on nuoren miehen syke.

Lääkäri piti tätä erikoisena käänteishyljintäoireena. Se saattaa kadota, kun vieras vereni ja omat kudokseni tottuvat toisiinsa. Se saattaa myös jäädä vaivaamaan minua tappiin asti. Jotakin muutakin voi ilmaantua tai sitten ei.

Hyvin on käynyt, jos ei tämän kummempaa tule. Lääkäri neuvoi käyttämään hydrokortisonia tarpeen mukaan.

Olemme vaimoni kanssa riskeeranneet. Olemme ostaneet molemmille matkaliput noin kolmen kuukauden matkalle Nizzaan. Suunnittelimme, että minä palaan noin kuukauden kuluttua takaisin luuydinnäytettä ynnä muuta tarvittavaa varten, ja palaan Nizzaan loppuajaksi oltuani kunnon siivun kotimaassa. Hematologi ystävällisesti järjesteli asiat siten, että käyn valvontatapaamisessa ennen lähtöä ja uudestaan, kun luuydinnäyte on otettu Suomeen palattuani. Sain luvan lähteä saman tien takaisin, jos haluan. Hematologi suositteli ostamaan hydrokortisonia Ranskaan mukaan.

Sydämeni on ultraäänitutkimuksen perusteella hyvässä kunnossa.

Lähdimme vaimoni kanssa juhlistamaan hyvin onnistunutta palaveria lounaalle Aboa Vetuksen ravintolaan.

Poikkesimme mennessämme keskiajalta juontavalla kadulla. Luostarin välikatu oli Turun pääkatu keskiajalla. Sitä pitkin kuljettiin Kaskenmäellä olleesta dominikaaniluostarista keskustaan ja tuomiokirkolle, sekä päinvastoin.

Tunnelmassa on todella häivähdys keskiaikaa.

Täällä näet kartan, josta näet Turun keskiaikaisten katujen nimet. Luostarin välikatu on pystysuunnassa on aivan numero kymmenen vieressä vasemmalla puolella.

Porkkana ja Hollannin maajoukkue

Turun AMK:n Taideakatemia on entisessä köysitehtaassa

Kiitoksia anonyymille kommentoijalle, joka kertoi, että porkkanat olivat alunperin violetteja ja valkoisia. Juurekset olivat lähtöisin Lähi-Idästä. Porkkanoiden oranssiin väriin liittyy tarina.

Kun violetit ja valkoiset porkkanat risteytettiin, saatiin oranssin värinen lajike, josta on tullut valtavirtaa ainakin länsimaissa. Jalostaminen tapahtui Hollannissa, jonka kuninkaallinen suku on Orania-Nassau. Oranssi sattui olemaan aikoinaan kyseisen suvun lempiväri. Hollannin maajoukkueet käyttävät oranssin värisiä peliasuja, vaikka väriä ei ole maan lipussa. On lipussa sekin väri ollut, mutta kun se haalistui nopeasti, se vaihdettiin punaiseen.

Lempivärikö vain?

Ranskan Provencessa on Orange-niminen kaupunki ja aikoinaan siellä oli myös samanniminen ruhtinaskunta (Orange/Orania). Sekä Orania että Nassau kuuluivat Oranian ruhtinaskunnan prinssisukuihin. Paikan alkuperäinen roomalaisaikainen nimi oli Arausia, mikä viittaa johonkin roomalaisten jumaluuteen.  Nimi ilmeisesti muovautui Orangeksi, koska paikan kautta kuljetettiin pohjoisranskalaisia appelsiineja Marseillen satamaan.

Oranian/Orangen prinssi otti oranssin tunnusvärikseen. Ranskan uskonsodissa katoliset ja protestanttiset hugenotit taistelivat toisiaan vastaan 1500-luvulla. Oranian suku oli hugenottien puolella. Näin oranssi väri sai protestanttisen leiman.

Vilhelm I Oranialainen johti alankomaalaisia, jotka olivat enimmäkseen kalvinistiprotestantteja, kapinassa katolilaisia espanjalaisia vallanpitäjiä vastaan. Seitsemän maakuntaa itsenäistyi Utrechtin liitossa Yhdistyneiksi provinsseiksi.

Hugenotit saivat uskonvapauden Nantesin ediktissä, mutta seuraavalla vuosisadalla Aurinkokuningas peruutti sen. Noin 250.000 hugenottia pakeni maasta, osa heistä Hollantiin.

Sittemmin Yhdistyneistä provinsseista tuli tasavalta. Espanja tunnusti sen itsenäisyyden vasta 30-vuotisen sodan päättävässä Westfalenin rauhassa vuonna 1648. Myöhemmin Ranska nielaisi Hollannin, mutta Wienin tanssivassa kongressissa muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, johon kuului jonkin aikaan myös Belgia, ja kas kummaa, hallitsijaksi valittiin Orania-Nassau-suvun Wilhelm I.

Alankomaiden nykyinen kuningas Willem-Aleksander muuten kantoi  ainakin vielä kruunuprinssinä Oranian prinssin arvonimeä.

Näin saimme yhdistetyksi eteläranskalaisen kaupungin, porkkanan, protestantismin, appelsiinit ja Hollannin maajoukkueiden kilpa-asut toisiinsa.

Rakennustyömaan estetiikkaa

Hessupappa muuttuvassa maailmassa

Elämäni aikana on tapahtunut monia isoja muutoksia. Hevosia ei näe enää teillä. Heinäseipäät ovat muuttuneet valkoisiksi pillereiksi. Melkein jokaisella vauvasta vaariin on puhelin taskussaan. Pankista ei tarvitse käydä hakemassa käteistä. Ruokakaupoissa on tarjolla runsaudenpula.

Lidlissä huomioni kiinnitti pussi, jossa oli eri värisiä porkkanoita. Pitihän se ostaa. Eivät olleet sekundaporkkanoita, koska pussin kyljessä lukee värimix.

Miten porkkana voi olla punajuuren värinen? Onko tämä jotakin geenimuuntelua?

Kaiken kukkuraksi punajuuren värisen porkkanan sisällä oli tavallinen oranssi porkkana. Ihan ne samaa porkkanaa kuitenkin tuntuivat olevan.

Minusta tuntui kuin pintakerros olisi hieman maistunut punajuurelta, mutta saattoi olla kuvittelua.

Keltaisen porkkanan sisällä oli sitä samaa keltaista.

Keltainen maistui aika miedolta, mutta saattaa olla luontaista vaihtelua.

Mitähän seuraavaksi saan ihmetellä? Ehkä jossakin on jo myynnissä vesimeloneja, jotka ovat päältä punaisia ja sisältä vihreitä.


Meillä oli vilkas viikonloppu. Vaimoni oli oli houkutellut kymmenen elämäkerran kirjoittajaa kadun toisella puolella olevaan roomalaiskatoliseen luostariin. Saivat majoittua sinne ja siellä kurssikin pidettiin.

Nuoremman tyttäreni perhe sattui vierailulle samana viikonloppuna. Olihan eilen isänpäiväkin. Meidät oli kutsuttu kuopuksemme perheeseen sunnuntai-iltapäiväksi. Asuvat Turun Kärsämäessä - vai onko se Kaerlaa vai kenties Takakirvestä. Toki loviisalaiset mukaan, kun täällä ovat.

Vanhin poikamme soitti lauantaina Helsingistä. Hän oli aikeissa tulla perheineen sunnuntaina vierailulle. Sovittiin niin, että tulevat meille lounaalle ja jatkamme sitten yhdessä kuopuksen huusholliin.

Kuopuksen huumoria

Elämäkerturit vierailivat luonamme lauantai-iltana. Oikein mukavaa porukkaa olivat.

Naantalilainenkin sukuhaaramme oli saanut mahtumaan sunnuntai-iltapäivän ohjelmaansa visiittiajan ja tapasimme heidätkin kuopukselassa.

Eilisestä muovautui lähes puoli-improvisoitu sukukokous. Olisipa ketjureaktio käynnistynyt aikaisemmin, niin ehkä olisimme saaneet vielä yhden perheen mukaan.

Olipa säpinäinen mutta antoisa viikonloppu.

Minulla ei ole sydän paikallaan

Kävin eilen Tyks:ssa. Ensin oli verikoe ja sitten menin sydämen ultraäänitutkimukseen, jollaista minulle ei oltu ennen tehty. Oli vaikuttavaa seurata oman sydämen sykkimistä ruudulla. En voinut olla ihmettelemättä, että tuo elimeni on jaksanut uurastaa tauotta yli 63 vuotta. Jos se olisi ihmisen tekemä laite, se olisi hajonnut aikoja sitten. Lääkäri kertoi, että sydän osaa korjata itseään.

Monelle ultraäänitutkimus on tuttu toimenpide. Iholle levitetään jotakin geeliä, lääkäri liikuttaa anturia kohteen kohdalla ja käyttää laitteen ohjauspöytää. Kohteen toiminta näkyy reaaliajassa ruudulla. Siinä se pumppuni jumputti ja läppäni heilahteli. Läppä näytti kuvassa repaleiselta, mutta kai se kunnossa on. Veren virtaukset näkyivät värillisinä, punaisena tuonnepäin ja sinisenä takaisinpäin.

Tutkimusta tekevä lääkäri selitti auliisti erilaisia sydämeen liittyviä asioita. En tiennyt, että sydän ei pysy paikallaan. Se pomppii noin sentin verran keuhkojen välissä. Lääkäri puhui joistakin purjeista. Jokin niistä pumppaa verta keuhkoihin.

Kovin vähän tiedän tuosta välttämättömästä elimestä. Olen tainnut olla muissa maailmoissa, kun asia on ollut esillä muinoin biologian tunnilla.

Kun silmäilin Wikipediatietoja sydämestä, ymmärsin, että purje tarkoittaa tietynlaista läppää. Olin kuvitellut, että sydämessä on yksi läppä, mutta niitä onkin useita, kaikkiaan neljä. Taidanpa paneutua sydämen asiaan hieman perusteellisemmin.

Lääkäri kertoi, että sydämessäni on kalkkia. Kun ukkini oli yli seitsemänkymppinen 60-luvulla, puhuttiin verisuonten kalkkeutumisesta. Se kuulostaa keittiölääketieteeltä, mutta kysymys on ihan asiallisesta asiasta. Jos minulla on kalkkia sydämessäni, sitä on varmaan myös suonissani,

Ihan kohtuullisessa kunnossa pumppuni kuulosti olevan.

Kysyin lääkäriltä, aiheuttavatko syöpäjutut sydämen rasittumista. Näin kuuluu olevan, mutta se on tilapäistä. Elimistö on hyvä palautumaan.

Tämän tutkimukseni syy lienee kolesterolitasoni, joka on viiden ja puolen tietämissä. Minusta se ei ole paljon, mutta ilmeisesti syöpähistoriani vuoksi asialla on merkitystä. Minulla on ensi viikolla taas tapaaminen, joten voin pian kysyä tarkennusta asiasta. Käänteishyljintälääkitykseni on päättynyt. Nyt seurataan, miten se vaikuttaa tilanteeseeni.

Ainakin silmäni oireilevat. Täkäläinen hematologi ei pitänyt kortisonipitoisen voiteen käyttämistä tarpeellisena. Se on tehonnut hyvin silmänympärysoireisiin. Tippoja on syytä tiputella ahkerasti. Tämä on pientä kokonaisuuteen nähden.

Osakkeenomistajat, plebeijit eikä muita?

A-studiossa keskusteltiin paratiisi-papereista, jotka paljastavat uusia offshore-järjestelyjä. Yritykset kierrättävät voittojaan kevyesti verotettuihin maihin. Suomalaisetkaan eivät ole jättäytyneet syrjään näistä kisoista.

Keskusteluun osallistunut valtiovarainministeriön kansainvälisen yksikön päällikkö tuntui jotenkin  innottomalta edistämään vero-optimoinnin sääntelyä EU-tasolla. On kuulemma niin hankalaa ja Suomi pieni tekijä. Viittasi kilpailukykyyn. En muista hallituksenkaan erityisemmin julkisesti korostaneen asian korjaustarvetta. Onkohan olemassa jokin hiljainen sopimus siitä, että asialla ei elämöidä.

Yritykselle edullisen verokannan mahdollistaminen ei ole vain eksoottisten pikkuvaltioiden pahe. A-studion keskustelussa kerrottiin, että Hollanti ja Irlantikin syyllistyvät siihen. Syynä on tietenkin oma etu.

Suomen osakeyhtiölain mukaan "Osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä." ja  "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin." Osakeyhtiö lienee useimmissa maissa samankaltainen juridinen olio.

Suomen perustuslaissa vahvistettu valtiosääntö "turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa".  "Suomi on täysivaltainen tasavalta." "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." "Suomi osallistuu kansainävliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi." 

Ei kuulosta bisnekseltä. 

Suuret yritykset alkavat olla valtioihin verrattavia toimijoita voimiltaan. Ne työllistävät valtavasti ihmisiä, mutta ne eivät ole työntekijöitään varten. Niiden tehtävänä on tuottaa voittoa osakkailleen. Eräässä toisessa A-studion sessiossa oli paikalla Björn Wahlroos. Hän tuntui pitävän veroja rahana, joka kuuluisi osakkeenomistajille, jonkinlainen haitta siis. Kun kysyttiin, onko hän iloinen veronmaksaja, hän katsoi olevansa sen perusteella, että on maksanut veroja niin paljon. 

Talous tuntuu olevan Suomen hallituksen toiminnan keskiössä. Ei sen merkitystä pidä tietenkään väheksyä, mutta olisi virkistävää kuulla raikkaita näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseksi "meidän on pakko sitä tai tätä" -puheen sijaan. 

Onko maailma menetetty yrityksille? Raha kulkee nykyään liukkaasti rajojen yli ja etsii itselleen miellyttävämpää ympäristöä. 

Valtiot kilpailevat viihtyisien asuinsijojen luomisessa rahalle. Raha luo dynamiikkaa, ei käy kieltäminen. Mutta kuitenkin ...

On hankalaa, kun yritykset kilpailevat keskenään ja samaa tekevät valtiot keskenään. Olisi kohtuullista, että valtiot loisivat yhteistyössä kaikkia koskevat oikeudenmukaiset säädökset, joiden puitteissa yritykset voisivat toimia kilpailutilanteessa, mutta ilman mahdollisuutta ohjata tulostaan verotettavaksi Caymansaarille ja vastaaviin. 

Aihe on ajankohtainen siksikin, että monet yritykset toimivat Afrikan maissa, mutta eivät maksa kohtuullisia veroja noihin maihin. Kyse on kaikkien maiden kansalaisten tasa-arvosta toisiinsa nähden. 

Ekonomisti Thomas Pikketty pelkää, että omaisuus kasautuu harvoille ja siirtyy perintönä polvesta polveen. Keskiluokka saattaa kadota. Olisi 

Tarvitsisimme Martin Luther Kingin kaltaisen karismaattisen henkilön nostamaan tämä asia pinnalle tasa-arvon näkökulmasta: ""I have a dream ..."  

Koukuttava skene

Joku asia voi viedä mennessään niin, että melkein koko elämä kuluu sen parissa. Yrittäjä on melkein aina töissä, ainakin tavoitettavissa. Viulisti saa leipänsä musiikista, mutta seurustelee usein myös vapaa-aikanaan muiden muusikkojen kanssa. Jos hän perustaa perheen, lapset viedään soittotunneille heti, kun kynnelle kykenevät.

Joku uppoutuu pelien maailmaan niin, että tarvitsee apua päästäkseen sieltä ihmisten ilmoille. Nykykulttuuri on äärimmäisen monimuotoinen. Ihmiset ilmaisevat pukeutumisellaan mihin ryhmiin kuuluvat. Hipsteri seuraa muotia ja tavis pukeutuu kuten taviksen kuuluukin pukeutua.

Internet antaa mahdollisuuden erilaisten ryhmittymien jäsenten tiiviiseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön. Eri puolilla asuvat voivat uppoutua laajoihinkin yhteisprojekteihin netin välityksellä, mitä ilmiötä on alettu kutsua joukkoistamiseksi.

Tässä on tullut esiin useita asioita, joissa on yhteisiä piirteitä. Jotakin voidaan kutsua alakulttuuriksi, toista skeneksi, kolmatta joukkoistamisprojektiksi ja niin edelleen.

Sukututkimusta on harrastettu Suomessa kymmeniä vuosia ja täällä onkin siihen hyvät edellytykset, koska papit ovart täyttäneet tunnollisesti kirkonkirjoja usean vuosisadan ajan. Varhaisimmat sukututkijat vaivasivat kirkkoherranvirastoja saadakseen tietoja menneistä polvista ja viettivät pitkiä rupeamia erilaisissa arkistoissa.

Hämmästyttävä tekninen kehitys on mahdollistanut sukututkimusharrastuksen varsinaiseksi skeneksi tai alakulttuuriksi. Alan valtava lähdeaines on käytettävissä kotona tai missä vain verkon avulla. Eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset voivat rakentaa laajoja yhteisiä sukuverkostoja käyttämällä Genin, Geneanetin ja muiden vastaavien palveluja hyväkseen.

Kirjoitin äskettäin tekstin Sjöbergien arvoitus 1, jossa pohdiskelin mummoni toisen isovanhempiparin alkuperää. Linkitin sen Facebookin Satakuntalaiset suvut -ryhmään. Kolme alan osaavaa harrastajaa tarttui asiaan ja sain nopeasti kiinnostavaa lisävalaistusta juuriini.

Erääseen Rauman maalaiskunnassa olevaan torppaan saapui Ahvenanmaalta muutaman vuoden aikana useita henkilöitä rengeiksi ja piioiksi. Kaikki näyttävät syntyneen samassa kunnassa. Kollegani mukaan yksi heistä oli Erik Sjöbergin isä. Minua kiinnostaa heti, mikä voi olla syynä tuollaiseen joukkosiirtymään vieraalle kielialueelle. Yritän varmistaa vielä itse rippikirjasta, onko tuo mahdollinen sukulaisuus totta, kunhan opin lukemaan niitä.

Muitakin mahdollisia sukulaisia löytyi. Yhdellä perhekunnalla kuuluu olevan rötöksiäkin kontollaan. Niitä voin tutkia kunhan ilmoittautumiseni Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen jäseneksi on käsitelty ja pääsen seuran sivuston kautta arkistoihin käsiksi.

Tämä on niin kiehtova maailma, että mahdanko joskus tarvita ammattiapua, että pääsen siitä joskus vierailulle takaisin tosielämään.

Suomalaisten muinaisuskosta

Kävin eilen kirjastossa. Sattumalta paikalla oli pian alkamassa dosentti Risto Pulkkisen luento suomalaisesta muinaisuskosta ja kristinuskon tulosta. Päätin istua kuuntelemaan. Esitelmöijä oli vaihtanut otsikon yllämainitusta. Se taisi olla sama kuin hänen aiheesta kirjoittamansa teoksen nimi: Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin.

Olipa mielenkiintoista. Kalevala ja muu vanha kansanrunous tuntuu olevan linjassa sen kanssa, mitä tieteen piirissä ajatellaan muinaisista uskomuksista.

Sampo ei ole alunperin tarkoittanut kuljetettavaa esinettä Gallen-Kallelan maalauksissa Sammon puolustus ja Sammon ryöstö esitetyn tapaan. Se oli valtava näkymätön pylväs, jonka on ajateltu kannattavan taivaankantta. Kalevalassa Sampoa kuljetetaan, joten merkitys on jo sen runojen syntyaikoina muuttunut.

Sana "väki" on tarkoittanut voimaa. Tuonpuoleisesta on voitu saada sitä avuksi jonkin asian aikaansaamiseksi jonkin kuolemaan liittyvän esineen avulla. Jos poika mielitteli vaimokseen neitoa, joka ei sopinut vanhempien suunnitelmiin, saatettiin välit viilentää kuljettamalla kuolleen pesussa käytetty saippua nuorten välistä.

Muinoin ajateltiin, että esimerkiksi peltojen antimien kokonaismäärä oli jollakin tavoin rajattu. Jos viljelijä halusi saada satonsa määrän suurenemaan, hänen piti saada naapurin viljatuotos vähenemään. Tämä onnistui, jos viljelija laittoi naapurin viljan siemeniä hauen sisään ja hautasi tämän mahalleen naapurin peltoon. Hauen ajateltiin liittyvän jollakintavoin kuolemaan.

Naapuri saattoi palauttaa pelitilanteen ennalleen laittamalla siemeniä hauen sisään, kuljettamalla sen kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään peltonsa ympäri ja hautaamalla sen sitten peltoonsa selälleen.

Vihamiestä on yritetty jopa vielä 1920-luvulla vahingoittaa kiinnittämällä tätä esittävä puunukke männyn kylkeen ja ampumalla sitä jousella tai pyssyllä. Mänty liittyi jollakin tavoin kuolemaan.

Kristinuskon leviämisen aikoihin vanhat uskomukset kulkivat pitkään uuden uskon oppien rinnalla. Niitä yritettiin myös sovittaa toisiinsa.

Etiäisistä puhutaan vielä tänäkin päivänä. Usko niihin juontaa hyvin kaukaa menneestä.

Voisihan tuon Pulkkisen kirjan joskus lainata.

Sjöbergien arvoitus 1

Kävimme viemässä kaksi kynttilää Naantalin hautausmaalle pyhäinpäivänä. Paikka on tunnelmallinen, aivan kirkon vieressä. Luostarikin on sijainnut aikoinaan samalla alueella. Tutkailimme samalla vanhoja hautoja, josko löytäisimme mummoni isoisän Eric Sjöbergin maallisen tomumajan paikan.

Erik syntyi Randalassa Rauman maalaiskunnassa vuonna 1829. Rauman maalaiskunta ja Rauma yhdistettiin vuonna 1993. Jo sulautumista ennen kunnilla oli yhteinen kaupunki ja maaseurakunta. Maalaiskunnalla ei ollut omaa kirkkoa ja kunnantalokin oli Raumalla. Entisen maalaiskunnan alueella ei ole Randala-nimistä kylää, tuskin on ollutkaan. Ehkä kyseessä on talonnimi. Ehkä Erikin vanhemmat olivat renkinä ja piikana jossakin talossa, jonka nimen pappi kirjoitti muotoon Randala. Hieman ennen syntymääni on Rauman maalaiskunnan Unajassa lohkottu Rantala-niminen tila. Sellainen on siis olemassa tai on ainakin ollut.

Kuinkas sattuikaan. Erikin vaimo Juliana (o.s. Birgstedt) on syntynyt Unajassa. Olisikohan Taivassalosta kotoisin oleva Julianan isä Esaias löytänyt vaimonsa Unajasta. Lovisa on syntynyt Rauman maalaiskunnassa. Esaiaksen sukunimi on ollut alunperin Rask, mikä on tyypillinen sotilasnimi. Ennen vanhaan mies saattoi ottaa uuden sukunimen, kun lähti vanhempiensa luota. Mistähän tuo Birgstedt on saatu?

Erik teki elämäntyöstään suurimman osan turkishattujen tekijänä Naantalissa, näin suvussamme tiedetään. Emme löytäneet hänen hautaansa tällä käynnillä. Oli jo pimeää, eikä kaikkia tekstejä voinut lukea. Voi olla, että oikea hakupaikka olisi Rauman hautausmaa. En tiedä edes Ericin kuolinvuotta.

Erikimme ammatiksi on kahdella rippikirjasivulla merkitty "form." Ehkä se on lyhenne sanasta formare, jolle Ruotsin akatemian sanakirja antaa merkitykset "arbetare som värkställer formningen (av tegel, papper m. m.); gjutare; person som förfärdigar gjutformar" ja "värktyg, apparat l. maskin(del) varmed (till-) formningen av ngt sker l. som meddelar ngt en viss avsedd form". Eivät nuo tunnu viittaavan turkishattujen tekemiseen. Tuskinpa noihin aikoihin käytettiin suomenkielessä sanaa muotoilija. Olisikohan hattumaakreilla ollut joitakin pään kokoisia kupoleja, joiden avulla voitaisiin tehdä eri kokoisia hattuja. Kupolintekijä = formare?

Sain nuo rippikirjasivut nähtäville MyHeritagen avulla. Sen viitelehdellä Erikin ammatiksi on merkitty Snichare Mästaren. Siis puuseppämestari? Jos pääkupoleja on käytetty, puusta ne on varmaan tehty. 

Rippikirjaan on merkitty Erikille ja Julianalle kolme poikaa: Johan Gustaf (s. 1852), Fratz Victor (s. 1853) ja Carl Robert (s. 1855). Äitini isoisä Aksel on syntynyt myöhemmin (1861), joten häntä ei näy näillä sivuilla. Viitesivulla on asuinpaikaksi merkitty (1854-1860) Koongare, Naantali. Koongare, mikä se semmoinen on? Tosin jälkimmäisen sivun yläreunassa lukee Koongaren sijaan Randakari.

Saatan löytää sukulaisia nykynaantalilaisista, jos jaksan etsiä noiden Erikin poikien jälkeläisiä.  

Löysin eräältä hautausmaasivustolta (haudat.genealogia.fi) pitkän luettelon Sjöbergien haudoista. Niitä on eri puolilla Suomea. Löysin yhden Sjöbergien haudan Naantalin kirkkomaalta. Oli oikein kuvakin. Etunimet Harald, Frej ja Helmi kuulostavat epätodennäköisiltä sukulaisilta. Erik on varmaan ollut suomenkielinen, ainakin hänen poikansa Aksel, äitini isoisä, oli. Raumalla on kaksi Sjöbergien hautaa, mutta Ericiä niissä ei ole. Ehkä niiden taustoja selvittämällä voisin löytää joitakin johtolankoja Sjöbergien alkuperän arvoitukseen.

Eric oli käsityöläinen. Niin oli hänen poikansakin, suutari Aksel Sjöberg. Käsityöläisyys saattoi kulkea suvussa. Turkislakkien ja kenkien tekeminen ovat sukua toisilleen, kun kummassakin raaka-aineena käytetään nahkaa. Ericin isä ja isoisäkin ovat saattaneet olla suutareita tai hattumaakareita.

J.W. Ruuthin Björneborgs stads historia antaa johtolangan. Kirjan lopussa on luettelo eri ammattikuntien kiltojen vanhimmista. Suutarien killan luettelossa mainitaan ensimmäisenä Erik Sjöberg, joka on toiminut vanhimpana vuosina 1764, 1769, 1774, 1776 ja 1778. Rauman maalaiskunta on varsin lähellä Poria. Olisiko joku mahdollisista jälkeläisistä asettunut Rauman tienoille ja antanut pojalleen suvun isälinjassa kulkevan etunimen?

Sjöberg kuulostaa tavalliselta nimeltä, mutta se on vasta kuudennensadan tienoilla sukunimien yleisyyslistauksessa. Viime sotien aikaan ja niiden jälkeen Sjöbergejä näyttää asuneen ainakin Pohjan- ja Suomenlahden rannikoilla. Sjöbergejä on nykyään Suomessa noin 1400. Ruotsissa nimi on luonnollisesti huomattavasti yleisempi.

Sjöberg kuuluu myös romanien sukunimistöön, joskaan se ei ole niistä tavallisimpia. Löytyisikö tästä selitys äitini suvun tummatukkaisuuteen?

Ylimmässä kuvassa on Naantalin hautausmaalla oleva hattumaakarimestari Johan Hacklinin hautaristi.  Johan oli syntynyt vuonna 1824. Hän on hieman Ericiä vanhempi, mutta aikalaisia he ovat olleet, ehkä kilpailijoita. Ainakin heidän on täytynyt tuntea toisensa. Käsityöläisilläkin on näköjään saattanut oll varaa metalliseen hautaristiin

Leipurimestari Karlsson on myös Ericin aikalainen. Liekö Erik tai Erikin rouva Juliana ostanut häneltä leipää ja joskus herkkujakin.

Otapa näistä selvää

Kuudennusmies Carl Gunnas on edellisiä herroja vanhempaa polvea, syntynyt vuonna 1783. Näinkin vanhoja hautoja voi löytyä. Kuudennusmiehet olivat seurakuntien tärkeitä luottamusmiehiä. Herra Carl on saanut hautansakin aivan kirkon seinän vierestä.

Menipä tunteja tällaiseen. Ajatelkaa, että joku käyttää aikaansa näin. Minkäs voin, kun kiinnostaa.
Mikä on Sjöbergien alkuperän arvoituksen ratkaisu?

Muurahaiskeko?

Turun kaupungintalon edessä olevassa pienessä puistossa on tällainen rakennelma. Ei tuo varmaan sateensuojaksi ole tarkoitettu. Vieressä on tosin pysäkki, mutta sillä on tavanomainen odottajien katos.

En nähnyt mitään kylttiä, joka olisi kertonut, mistä on kysymys. Kuvista huomaan, että maassa on  pari pientä pyöreää metallikantta.  Liittyvätköhän jotenkin asiaan.

Luultavasti rakennelma on taideteos. Taidan kysyä asiasta Turku sanoin ja kuvin -ryhmässä Facebookissa.

Minusta tämä puukupla sopii paikkaansa. Ilmava muurahaiskeko. Rakennelmassa onkin jotakin muurahaismaista. Ehkä se on murkkujen kiipeilyteline.

Tässä vielä pari kuvaa tämänpäiväiseltä paluumatkaltani taidekurssilta.

Kaukana tuomiokirkko ja oikealla Martin kirkko

Föriä odotellaan

Aurajoen varsi on viihtyisää aluetta. Tunnelma tuo paikoin mieleen keskieurooppalaiset vanhat kaupungit.

Luin tänään Turun Sanomista, että täkäläisen kauppatorin alle aletaan rakentaa parkkihallia ja samassa yhteydessä tehdään arkeologisia kaivauksia. Tulee olemaan kiinnostavaa kuulla, mitä paikalta löytyy.


Hyvää pyhäinpäiväviikoloppua kaikille. Maanantaihin!

Uusi teos vireillä

Tässä on pari otosta teoksesta, joka on minulla työn alla. Näkymä on Etelä-Ranskasta. Rakennukset ovat kuin orgaanisesti kasvaneet rinteelle. Niiden rytmi kiehtoo. Olen nyt lyijykynävaiheessa. Tulen käyttämään tähän myös akvarelleja ja mahdollisesti öljypastilleja. Paperin koko on noin 70 x 86 cm.

Internet-nostalgiaa

Internet on loistava keksintö, joka on muuttanut maailmaa peruuttamattomasti. Muistatko milloin kuulit siitä ensimmäisen kerran? Minä kuulin joko vuonna 1993 tai 1994 Freenetistä, jota tarjottiin koululaisille, heidän vanhemmilleen ja opettajille sisältö- ja sähköpostipalveluksi. Auskultoin tuona lukuvuonna opettajaksi, ja luultavasti kuulin asiasta toiselta ohjaajaltamme. En ymmärtänyt asian merkityksen vallankumouksellisuutta, vaikka olin toiminut 70-luvun lopussa ja 80-luvulla tietotekniikka-alalla.

Itse asiassa minä myin 80-luvulla työkseni verkkopalvelua yrityksille. Olin suuren amerikkalaisen  Control Data Corporationin Suomen tytäryhtiön palveluksessa. Käyttämämme verkko ei ollut internet vaan yhtiön oma Cybernet.  Yhtiö valmisti hyvin tehokkaita Cyber-tietokoneita ja Cybernet-verkon prosessointi tapahtui tietenkin Cybereissa.

Minulla oli asiakaskäynneillä mukanani matkakirjoituskoneen kokoinen päätelaite, jossa oli kupit puhelinluurin mikrofoni- ja kaiutinpäähän. Kun työnsin luurin päät kuppeihin ja otettiin puhelu Lauttasaaressa olevaan solmuun, saatoin käyttää yhtiön Rijswijkissä Hollannissa olevaa konetta ja näin demonstroida järjestelmän käyttöä. Yhteys oli vuorovaikutteinen. Kaupungin nimi muuten lausutaan "räisväik". Järjestelmä oli merkkipohjainen. Laite tuotti tekstit lämpöpaperille.

Tuo muistutti jo internetin käyttöä nykyaikaisella läppärillä. Päätelaitteeni oli kuitenkin täysin tyhmä. Kaikki prosessointi tapahtui Rijswijkin koneessa, jossa oli käytettävissä erilaisia sovellusohjelmia. IFPS (Interactive Financial Planning System) oli taulukkolaskentaohjelmien tapainen taloussuunnittelusovellus. IPF oli järjestelmä, jolla saattoi rakentaa erilaisia sovelluksia yritysten käyttöön.

Meillä oli Cybernetissä sähköpostijärjestelma, mutta sitä sai käyttää vain yhtiön sisäiseen viestintään. Sen avulla saatoin pyytää neuvoja Yhdysvalloista. Kun lähetin viestin iltapäivällä tai illalla, saattoi vastaus odottaa minua seuraavana aamuna, kun tulin taas töihin. Teknisesti vastauksen olisi voinut saada nopeastikin, mutta toisessa päässä ei ollut yöllä kukaan vastaamassa.

Kuvaavaa noille ajoille oli, että lainsäädäntö laahasi teknisen kehityksen perässä. Sähköpostipalvelua ei saanut myydä, koska eri maiden posteilla oli yksinoikeuksia rajojen yli tapahtuvaan tekstimuotoiseen viestintään.

Enpä arvannut, millainen vallankumous alkoi 90-luvulla. Mullistava internet perustuu siihen, että kukin viesti hajoitetaan osiin, joissa kussakin on osoite, ja osat kulkevat omia reittejään määränpäähän, jossa ne yhdistyvät. Kuka tahansa voi olla yhteydessä kehen tahansa.

Ostin ensimmäisen internet-yhteyden kotikäyttöön DLC:ltä. Yrityksellä oli hieman nuhjuinen toimisto Mäkelänkadulla, sopivasti kävelymatkan päässä työpaikastani. Yrityksen omistivat Rytsölän veljekset, jotka sitten myivät yrityksen osaksi Saunalahden Serveriä, joka muutti myöhemmin nimensä Jippiiksi. Rytsölät nousuvat otsikoihin, kun kumpikin hankki kalliin Lamborghinin, joita ei oltu juuri nähty Suomen teillä.

Alkuun internetin kotikäyttö oli hieman hankalaa, kun yhteys muodostettiin modemin ja puhelimen avulla, eikä puhelinta voinut silloin käyttää puhumiseen. Varmaan moni muistaa nuo tutut piipitykset, joita kuului, kun yhteys muodostettiin.

Nyt internet on kännyköissä ja kohta pesukoneissa ja ties missä.