Aasinsiltaa kielestä toiseen

Eräs vanha kaverimme alkaen 70-luvulta asuu sattumalta lähellä meitä. Tämä yhteys uudistettiin tänään vuosikymmenten jälkeen. Hän tuli käymään meillä.

Hänellä oli mukanaan oma vieraansa, sveitsiläinen, joka on vierailulla Suomessa. He ovat olleet kirjeenvaihtokavereita vuodesta 1972 alkaen.

Tutustuin vuosia sitten erääseen kreikkalaiseen, kun olin viettämässä sapattia Ateenan liepeillä. Luulin häntä suomalaiseksi, koska hän puhui suomea niin kuin suomalaiset puhuvat. Hän osaa monia muitakin kieliä, omien sanojensa mukaan sujuvasti lähes kymmentä. Kuulin hänen joskus puhuvan ruotsia. Ihan riikinruotsilta kuulosti.

Sveitsiläisemme tuntuu kuuluvan myös noihin armoitettuihin lahjakkuuksiin. Me keskustelimme suomeksi. Ruotsiakin hän tuntui osaavan. Muitakin kieliä tuntui kuuluvan repertuaariin. Hän on opetellut kieliä aivan vain harrastuksekseen. Hänen äidinkielensä on saksa.

Noilla kielellisesti superlahjakkailla täytyy olla todella hyvä muisti. Luulen, että tarvitaan myös musikaalisuutta, jotta pystyy tavoittamaan aidon aksentin.

Minun olisi pitänyt varmaan altistua jo taaperona muillekin kuin äidinkielelle, jotta voisin päästä niissä lähelle syntyperäisten ääntämystä. Lisäksi minusta tuntuu, että en yksinkertaisesti kuule kaikkea tarvittavaa.

Siirrymme nyt aasinsiltaa pitkin Suomen kielipolitiikkaan.

Suomi on kaksikielinen maa. Poliitikot aikovat kuitenkin käynnistää kokeilun, jossa joillekin koululaisille sallitaan olla opiskelematta ruotsia.

Minä en ole työtehtävissäni tarvinnut juurikaan ruotsia. Toisin olisi kuitenkin voinut käydä. Jos olisin esimerkiksi ollut jonkun ruotsalaisen yrityksen Suomessa toimivan tytäryhtiön palveluksessa, minun olisi todennäköisesti odotettu käyttävän ruotsia yhteydenpidossa ruotsalaisiin.

On aivan aiheellista kysyä, onko reilua, että suomalaisten pitäisi osata ruotsia, mutta ruotsalaisten ei suomea. Ruotsia pitää osata hyvin, jotta voi tuntea olevansa tasaveroinen ruotsinkielisissä liikeneuvotteluissa. Kieltä ei tavallinen taavi opi, jos ei saa harjoitella sitä runsaasti käytännön tilanteissa.

Ruotsinkielen tarpeettomuutta perustellaan sillä, että kielen oppimiseen tarvittava aika menee hukkaan, koska ruotsalaisten kanssa voidaan aivan hyvin käyttää englantia. Tämä on oikein hyvä argumentti. Eikö kannattaisi käyttää tämäkin panos siihen, että oppii englantia vielä paremmin?

Sanotaan myös, että jos oppii ruotsin, oppii muita kieliä helpommin. Tämä on minusta kehno peruste. Jos asian pohtii kunnolla läpi, huomaa, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos haluaa jotakin oppia, on parempi tarttua asiaan suoraan kuin mutkan kautta.

Jos vaaditaan, että kaikkien maiden liikemiesten ja -naisten sekä muiden kansainvälisissä yhteyksissä toimivien olisi osattava sujuvasti viittä kuutta kieltä, ei ehkä mistään tulisi oikein mitään. Järki sanoo, että jos kaikki osaavat erinomaisesti englantia, kaikki sujuu luistavammin.

En tiedä, onko kukaan tutkinut, onko kielellisellä lahjakkuudella yhteyttä vaikuttamistaitoihin, joita poliitikot ja bisnesihmiset tarvitsevat. Jos yhteys on vahva, olisi edullista saada nämä tuplalahjakkuudet kaikenlaisiin kansainvälisiin neuvottelutehtäviin.

Maailma ei kuitenkaan toimi vain kylmän logiikan varassa. Neuvottelukumppanin äidinkielen osaaminen voi vahvistaa suhteita, ehkä avata porttejakin. Suurten kielien puhujat saattavat alitajuisesti olla hieman mahtavia ja odottaa pikkukielten puhujilta oman kielensä hallintaa.

Mitä useampia kieliä osaa, sitä useammasta lähteestä voi asioita selvittää. Suomi on nuori maa. Olimme satoja vuosia osa Ruotsia, Österland. Niinpä vanhat kirkonkirjat ja muut lähteet on saatavilla vain ruotsiksi. Olen kiinnostunut omien esivanhempieni vaiheista. Ilman kouluruotsia en voisi tutkia ruotsinkielisiä aineistoja.

Sukupuussani on pieni määrä säikeitä, jotka johtavat ruotsinkielisille alueille tai Ruotsiin. Olen luullakseni geeneiltäni hyvin suomalainen, mutta siihen, että olen olemassa, on tarvittu nuokin säikeet. Tunnen hienoista pieteettiä ruotsinkieltä kohtaan.

Luulen, että hyvin moni suomalainen voisi löytää samanlaisia ituja, jos kampaisi perusteellisesti kaikkia sukulinjojaan. Tietoisuus tästä voisi kohottaa suomenkielisten sympatiaa ruotsinkieltä kohtaan.

En haluaisi ihan helpolla luopua pakkoruotsista, mutta taloudellisessa mielessä sitä on vaikea perustella. Skandidaaveja emme ole, mutta ruotsinkielentaito luo jonkinlaisen yhteyden muihin pohjoismaihin.

Muuten olen sitä mieltä, suomenkielisten pitäisi saada puhua äidinkieltään pohjoismaisilla foorumeilla.

Maanantaihin. Hyvää viikonloppua!