Sairaan rakas elämä

Sairaan rakas elämä

Since 2014

perjantai 20. toukokuuta 2022

Ultrassa Uudessakaupungissa

Tänään oli eläkeläisittäin varhainen herätys, kun piti joutua matkalle. Lähdimme mukamas kohtuullisen hyvissä ajoin, mutta viime minuuteilla selvisin Uudenkaupungin Tyksin röntgen-osastolle. 

Lääkäri tutki pattiani ultraäänilaitteella. Hänen mielestään pattini näytti rasvapatilta vai miksi hän sitä nyt nimittikään. Ei siis hätää.

Hematologi soittaa minulle ensi perjantaina. Häneltä varmaan kuulen, pitääkö vielä varmistaa jotakin. 

Hyvältä kuitenkin näyttää. 

Pyöriskelimme sitten jonkin aikaa nuuskimassa Ukin näkymiä. Tässä kuvasatoa:



Taustalla näkyvä sininen talo on Bonk-museo. 





Uusikaupunki on nimestään huolimatta Suomen 2. vanhin kaupunki (perustettu 1617).




Kaupunkikuva on puutalovaltainen. 



Yllä Bonk-talo, joka ei ollut auki. Kuvataiteilija Alvar Gullichsen on luonut kuvitteellisen yhtiön, joka on muka kehittänyt laitteita, joita Gullichsen on sitten valmistanut. Ne eivät toimi. Alla kaksi esimerkkiä museon pihalta.  Täällä voit tutustua Gullichenin taiteelliseen tuotantoon, jonka joukossa Bonk on vain yksi teema. 
 



Yksi Bonk-teos löytyy joen varrelta.


Turkulaisille tuttu Posankka on myös Gullichsenin käsialaa,






Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.59 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 19. toukokuuta 2022

Lätkää ja viulumusiikkia

 

Nyt on mukavaa seurattavaa, kun on lätkän MM-kisat ja Sibelius-viulukilpailut. Lunastin eilen C-Moren ja pääsin Suomen ja Ruotsin matsin ensimmäisen erän lopussa kyytiin. Oli se taas jännittävää. En tiedä, viitsinkö katsoa Suomen otteluita Iso-Britanniaa ja Itävaltaa vastaan. 

Olen seurannut tänään Sibelius-kisan alkueriä. En kaikkia, mutta kuitenkin. Innostuin, kun huomasin miten valtavan hyviä kilpailijat ovat. Nuoria ihmisiä ja sellaisia virtuooseja monet. Hyvin pitänee osata, että edes pääsee mukaan. 

Joidenkin soitto kuulostaa kauniimmalta kuin toisten. Voiko syy olla taidossa vai viulun laadussa? Vaikka en todellakaan ole professionaali, erotan, että jotkut osaavat tulkita paremmin kuin toiset. 

Kuinkahan paljon ulkomusiikilliset tekijät vaikuttavat elämykseen? Jos yksi soittaa kuin leikiten ja toisen kasvot kertovat ponnisteluista, kumpi tuottaa paremman elämyksen, jos soitto kuulostaa samalta? Entä jos yksi soittaa viileän tyynesti ja toinen näkyvästi eläytyen? Pystyvätkö tuomarit arvioimaan steriilisti vain musiikkia? Pitääkö heidän?


Lähettänyt Heikki Honkala klo 21.34 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Musiikki

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Hematologi soitti tänään

 

Kuva falco Pixabaystä

Hän kuunteli pattimurheeni ja ehdotti ultraäänitutkimusta. Sellaiseen siis. 

Myöhemmin hoitaja tai sihteeri soitti ja kertoi, että Turussa ei ole vapaita aikoja lähiviikkoina. Hän kysyi sitten, että kävisikö Uusikaupunki. Sinne pääsisi perjantaina. Toki sitten sinne.  

Kun olin aikoinaan sairastunut imusolmukesyöpään, jota tosin ei vielä tiedetty, työterveyslääkäri lähetti minut ensimmäiseksi ultraäänitutkimukseen. Aika saatiin seuraavalle päivälle. Operaation jälkeen tapasin eri lääkärin. Tilanne oli epätavallinen sikäli, että olimme lähdössä seuraavana päivänä viikoksi Roomaan. Lääkäri mietti, voisinko päästä vielä samana päivänä urologia tapaamaan. Hän sitten keksi, että hänellä on opiskelukaveri Husissa muistaakseni urologian osastolla. Hän soitti ja heti tärppäsi. Saimme ohjeet, että Roomaan voidaan lähteä, mutta sitten leikataan.

Niin kävikin. Poistettu kivekseni lähti patologin tutkittavaksi ja diagnoosi selvisi aikanaan. 

Ylihuomenna teemme siis retken Uuteenkaupunkiin. Matkaa on 70-80 kilometriä. Tutkimus alkaa klo 9.40. Samalla voisimme tutkailla kaupunkia. 

Mitähän tästä seuraa.

Lähettänyt Heikki Honkala klo 20.21 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: lymfooma, Syöpä

maanantai 16. toukokuuta 2022

Maalaus kuin karkkipussi


Tein sitten tällaisen. Teoksessa on 77 abstraktia miniatyyrimaalausta. Tätä voi katsella pitkään. Teosta voi käyttää vaikka pieniin mielentyynnyttelyhetkiin. 

Toivottavasti iloiset värit saavat katsojan hyvälle tuulelle. Jostakin syystä ne vaikuttavat jopa humoristisilta.

Tämä on karkkipussi, josta voi maistella eri laatuja, tosin kaikki ovat yksilöitä. 

Kuvista voi aistia miten kukin väriyhdistelmä soi ja millaista liikettä niissä voi kokea. 

Tekemiseen on käytetty öljy- ja kuivapastelleja, guassi- ja vesivärejä sekä Luminance-kyniä.

Otoksia:













 

Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.54 1 kommentti:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kuvataide, Maalaaminen

perjantai 13. toukokuuta 2022

Lääkärissä


Kuva OpenClipart-VectorsPixabaystä

Kävin eilen tapaamassa lääkäriä Pihlajalinnassa. Eipä tällaisesta tapauksesta tietenkään ihmeitä tullut ilmi pelkässä tapaamisessa. Patti siellä on. Lääkäri laittoi minulle lähetteen Tyksiin kiireellisenä. 

Hän kysyi, onko minulla mahdollisuus soittaa sairaalaan. Onhan minulla lupa olla yhteydessä hematologian poliklinikkaan, jossa olen seurannassa. Lupasin soittaa. 

Hemapolin hoitaja totesi, että lähete on tullut ja että he ottavat kantaa asiaan. Saoittavat tai saan postia. 

Eiköhän tämä tästä.

On varmaan todennäköistä, että möykkyni on hyvälaatuinen, mutta hyvä että pääsin prosessissa eteenpäin, jotta asia saadaan selvitetyksi.

"Hyvinkin voi käydä."



Lähettänyt Heikki Honkala klo 11.09 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: lymfooma, Sairaala, Syöpä

torstai 12. toukokuuta 2022

Umpikuja


Kuva Tumisu, please consider ☕ Thank you! 🤗 Pixabaystä

Toimin kuten eilen neuvottiin. Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen vähän kahdeksan jälkeen. Linja jäi toistamaan ehdotusta soittopyynnön jättämisestä. Painoin ykköstä, millä homma hoidetaan. 

Minulle soitettiin aamupäivän aikana. Minun ei tarvinnut kertoa asiaani, koska eiliseltä oli muistiinpano järjestelmässä. Päivälle ei ollut enää vapaita aikoja. Minua kehotettiin yrittämään huomisaamuna uudestaan. Omalääkärille pääsisi vasta ensi viikolla. 

Kysyin kannattaisiko mennä päivystykseen. Sitä ei suositeltu. 

Entä jos huomenna käy samoin? Asia siirtyy ensi viikolle. Toivoisin saavani ihonalaisesta möykystäni pian selvyyden. Jaetaanko saman päivän aikoja varmasti soittojärjestyksessä? 

Huomenna olisi soitettava tasan kahdeksalta jolloin palvelu avautuu.

Yritän varata ajan yksityiselle. 

Lähettänyt Heikki Honkala klo 12.24 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: lymfooma, Syöpä

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Tuleeko kolmas syöpäkierros?

 

Kuva Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä


Taidan olla hedelmällinen alusta. Minulla on ollut kaksi syöpää - lymfooma ja leukemia. Sormeni ovat sattumalta osuneet lantion vasemman puoleiseen osaan ja tunnistaneet siellä patin, tai oikeastaan möykyn, joka on ihon alla. Se on kova.

Lymfoomani pesi aikoinaan toisessa kiveksessä ja oli ehtinyt myös kehittää etäpesäkkeen (tai -pesäkkeitä) jonnekin vatsaontelon taakse. Onneksi sytostaatit purivat. 

Olisiko lymfooma uusiutunut? Tuleeko kolmas syöpäkierros? Toivottavasti möykky on hyvälaatuinen. 

Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen kymmenen tienoissa. Hoitaja tuntui pitävän asiaa aika kiireellisenä. Hän ei voinut enää antaa aikaa tälle päivälle, mutta teki merkinnän rekisteriin ja kehotti minua soittamaan huomenna kahdeksan aikaan. Ilmeisesti voisin tällä järjestelyllä päästä jo huomenna tapaamaan lääkäriä. 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 14.31 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: lymfooma, Syöpä

maanantai 9. toukokuuta 2022

Maalausaikomuksen toteutus on jatkunut

 

Kerroin aikaisemmin ruututeoksesta (Maalausaikomus alkoi toteutua), jota maalasin akryyliväreillä. 

Olin ajatellut jatkaa työtä jotenkin ryhdistämällä aika vapaalla otteella maalaamiani neliöitä. Kurssiohjaajani tuntui arvostavan rentoa meininkiäni. Jatkoin rentoilua. Työstin neliöitä eteenpäin kuin yksittäisinä maalauksina. 

Teoksesta tuli tällainen:





 

Teos on tavallaan liian kaunis kuvatakseen Ukrainan tilannetta. 

Voi olla, että jatkan vielä tussilla saadakseni teokseen piinallista tunnetta. 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.51 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Maalaaminen, Ukraina

torstai 5. toukokuuta 2022

Negatiivinen maalaus

 



Kehittelin neliöteemaa eteenpäin. Otin pohjaksi pojantyttäreni piirustuksen, jonka väreistä pidän kovasti. Sovelsin toki. 

Tein teoksen mustalle paperille. Tällaista kutsutaan negatiiviseksi maalaamiseksi. Taustan voi toki maalata mustaksi itsekin. Tällainen idea oli pullahtanut mieleeni, tehdä värineliöitä mustalle. Ehkä vähän keinotekoisesti liitin tämänkin Ukrainan tilanteeseen. Voidaan ajatella, että värit kuvaavat elämää Ukrainassa sellaisena kuin se olisi normaalioloissa. Musta symbolisoi  Venäjän yritystä tukahduttaa ukrainalaisten elämää. Myös kaita muoto viittaa samaan asiaan.

Tarkoitukseni oli harmonisoida väriskaalaa siten, että en ota punaisia mukaan. Värikokemus riippuu kuitenkin siitä, mitä värejä on tietyn värin ympärillä (Albersin väriteoria). Kävi niin, että tietty ruskea näyttää tässä ympäristössä punaiselta. Vaalea harmaa puolestaan näyttää tässä taustassa valkoiselta. 

Tukahdutusideaa voisi soveltaa myös tekemällä neliöistä vielä pienempiä. 

Tällaisessa teoksessa on paljon katsomista, jos on nauttii väreistä. Taulusta voi tarkastella esimerkiksi miten vierekkäin tai päällekkäin olevat neljä väriä missäkin kohtaa teosta sointuvat. Ehkäpä tällaista voisi käyttää jopa rentoutumiseen. 

Käytin tämän tekemiseen vanhaa maalarinteippikikkaa. Värit ovat pääasiassa öljypastelleja. 




Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.19 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Maalaaminen, Ukraina

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Requiem for Ukraine, Kristallivirta ja Laulu Djneprille

 

Hesarissa on tänään juttu viulisti Lisa Batiashvilista (Georgialaissyntyinen viulistitähti Lisa Batiashvili ei suostu esiintymään Valeri Gergijevin kanssa: "Ei voi enää sanoa, että hän on 'vain' muusikko", voi olla maksumuurin takana)

Artikkelissa kerrotaan Batiashvilin tilanneen Krimin miehityksen jälkeen georgialaiselta säveltäjä Igor Lobotalta teoksen Requem for Ukraine sooloviululle. Requem eli sielunmessu tarkoittaa katolista jumalanpalvelusta, "jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta". Teos on omistettu Ukrainan konfliktin 2014 uhreille. 

Batiashvilin oma kansa on kokenut - ei kovinkaan kauan sitten - miltä tuntuu olla sodassa Venäjää vastaan (Georgian sota 2008).

Tässä Requem for Ukraine Lisa Batiashvilin esittämänä:



Heti teoksen alussa huomaa, että tämähän on tuttu teema. Sehän on Kristallivirta - hengellinen laulu. 

Tässä Kristallivirta Pasi Kauniston esittämänä:



No mistä tällainen yhteys? Nettiä penkomalla selviää, että Kristallivirran melodia perustuu ukrainalaiseen kansansävelmään Laulu Dnjeprille. Sanat ovat ukrainalaisen taiteilija ja kirjailija Taras Ševtšenkon (1814-1861). Kristallivirtaan on tekstin laatinut Helli Kaikkonen, joka oli kristillinen runoilija ja kirjailija. Liekö idea taivasnäkyisestä kristallisesta virrasta peräisin juuri Dnjepr-joesta. Hänen runoistaan on helluntailainen Ristin Voitto julkaissut kokoelman samalla nimellä Kristallivirta. 


Laulu Dnjeprille on hyvin kaihoisa laulu. Ollaan kai muuttamassa muualle ja luodaan viimeinen katsahdus kyseiselle joelle. Tässä laulu Matti Salmisen tulkitsemana:



Requiem for Ukrainen traagiikka on taas ajankohtaista. Ukrainalaisten suru on suunnaton. Moni joutuu evakkoon, joko vapaaehtoisesti tai venäläisten pakottamana. Laulu Dnjeprille kuvaa ehkä evakkojen tunteita vain surun osalta. 


                            Slava Ukrayini!


Lähettänyt Heikki Honkala klo 15.21 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Essee, Musiikki, Ukraina

maanantai 2. toukokuuta 2022

Erilainen kevät 2016

 

Kuva S. Hermann & F. Richter Pixabaystä

Kuusi vuotta sitten minulla oli jännittävä kevät. Sairastin leukemiaa, ja minun oli määrä saada kantasolusiirre. Olin jo Meilahden Kolmiosairaalassa eristysosastolla. Minun piti jäädä sisään, mutta minulla oli jokin lähes tunnistamaton oire. Tällaisessa operaatiossa sellaista ei saa olla. Tilanteessa piti toimia varman päälle. Palasin kotiin.

Palasin myös kantasolusiirrejonoon odottamaan, josko jonkun muunkin operaatio peruuntuisi. 

Testaustulos osoitti jälkikäteen, että operaation siirtämispäätös oli oikea.  

Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.47 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Leukemia

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Ukrainan sota -teeman kehittelyä

Kerroin äskettäin Ukrainan sota -teemaisesta teoksestani, johon en ollut tyytyväinen (Pastellityö). 

Päätin jatkaa sitä piirtämällä bambutussilla piikkilankamaisia kuvioita vanhojen päälle. Tällainen siitä tuli:



Tein toisen vastaavan, mutta ilman öljypastellikuvioita:



Tulos on siistimpi, mutta teemaa ajatellen ylempään verrattuna kovin säyseä. Ylemmässä on raatelevuutta, alemmassa ei. 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 19.37 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kuvataide, Ukraina

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Nato-päätös ja whataboutismi

 


Kuva 
Nebraska Department of Education Pixabaystä

Elämä on jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Täydellisiä ratkaisuja löytyy kuitenkaan tuskin mihinkään. 

Nyt kun Suomi on tekemässä tulevaisuutensa kannalta hyvin merkityksellistä turvallisuuspäätöstä, saatetaan esittää whataboutistisia vasta-argumentteja. Voidaan viitata esimerkiksi Irakin sotaan. On totta, että Yhdysvallat hyökkäsi maahan heikoin perustein, mutta mutta kyseessä ei ollut Nato-operaatio. 

Saatetaan myös todeta, että esimerkiksi Unkarin, joka kuuluu Natoon, ihmisoikeustilanne on huono. Tämäkin on totta.  

On esitetty, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, lisäisi jännitystä Pohjolassa. Sekin pitää todennäköisesti paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että Natoon ei ole koskaan hyökätty. Kun jännitys lisääntyy, mutta samalla oman maan turvallisuus lisääntyy, on syytä priorisoida oman maan etua. Pohjola eräänlaisena Naton etuvartiona on kuitenkin varsin vahva pidäke Venäjää vastaan. 

Nato-jäsenyyttä harkittaessa pitää miettiä, mitkä seikat ovat olennaisia. Kaiken lähtökohtana on oman maan turvallisuuden varmistaminen. Itänaapurimme käyttäytyy arvaamattomasti, sen aikeita on vaikea järkiperusteisesti ennakoida ja sen puheisiin ei voi luottaa. Ukrainassa tapahtuu hirvittävyyksiä, jollaisia ei ikipäivänä haluaisi omaan maahan. 

Olen syvästi suomettumisen ajan ihminen ja Natoon liittyminen kieltämättä arveluttaa. Hyvät välit itään ovat olleet hyväksi koettu tae turvallisuudesta. Tilanne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. ja mitä ilmeisemmin pitkäaikaisesti. On syytä toimia rohkeasti, kun tilanne sitä vaatii. Aikoinaan Suomi irtautui aika nopeasti YYA-sopimuksesta ja liittyi pian Euroopan Unioniin.  

Keskittykäämme siis olennaiseen. 



Lähettänyt Heikki Honkala klo 16.26 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Nato, Ukraina, Yhteiskunta

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Mistä venäläiset saavat tietoa ja miten he suhtautuvat Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen

 Mistä venäläiset saavat informaatiota? Youtube-kanava "1420" kertoo:



Aika lavea valikoima on. Sanomalehtiä ei lueta. Vain osa seuraa televisiota. Video on ladattu 15.4.2022.


Miten venäläiset suhtautuvat Suomeen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen?



Osa ei ota kantaa. Harva pitää uhkaavana. Jotkut toteavat, että Suomi päättää itse. Video on ladattu 24.4.2022. 

Lähettänyt Heikki Honkala klo 15.04 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Nato, Yhteiskunta

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Mitä mieltä tavan venäläiset ovat valeuutislaista ja sanktioiden vaikutuksista

Meitä mietityttää, mitä tavalliset venäläiset ajattelevat ja tietävät tämän hetken tilanteesta.

Eräs venäläinen nuorimies on perustanut Youtubeen 1420-kanavan, jossa hän julkaisee tavallisten kadunmiesten ja -naisten haastatteluja ajankohtaisista asioista. En tiedä, mitä numero 1420 tarkoittaa enkä tiedä edes mikä on hänen nimensä. Kiva kuitenkin kuulla välittömiä tuntemuksia suoraan Moskovan kaduilta. 

Seuraavassa kysytään, mitä mieltä moskovalaiset ovat uudesta fake news -laista. Monet kertovat yllättävän avoimesti, mitä ajattelevat. Video on ladattu kuukausi sitten. 



Mitä venäläiset ajattelevat sodan 44, päivänä. Nyt ihmiset ovat selvästi käyneet varovaisiksi ja varmaan hyvästä syystä. 



Miten venäläiset kokevat sanktioiden vaikuttavan ja vähän muutakin. Tilanne kahden kuukauden kohdalla sodan alusta. 

(Korjaus 26.4.22: yllä oleva video on itse asiassa Youtube-kanavalla Moscow Streets ja tämä nimenomainen video on kuvattu Vladivostokissa)


Videoissa on englanninkieliset tekstitykset. 

Kirjoittamalla Youtuben hakukenttään 1420, saat esiin muitakin samantapaisia videoita. 

Haastattelut on tehty Moskovassa, joten mielipiteet eivät edusta koko maata. 

Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.27 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ukraina, Yhteiskunta

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Pelottava tilanne Azovstalissa


Kuva 🌞 Myriam 🌞 Dreamer Pixabaystä

Ukrainalaiset siviilit ja taistelijat ovat saarroksissa Azovstalin tehdasalueella Mariupolissa. 

Putinin ja Soigun eilinen hyytävä näytelmäkeskustelu ennusti pahaa. Putin määräsi, ettei kärpänenkään saa päästä pakoon. Aiemmin on jollakin taholla uhkailtu jopa  taistelijoiden eliminoimisesta. 

Mieleen tuli, että nyt aiotaan siviilien ja sotilaiden kuolla nälkään. Toivottavasti näin kauhealta välinäytökseltä vältytään. 

Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut, että siviilit voisivat poistua turvallisesti tehdasalueelta joko Ukrainan tai Venäjän miehittämille alueille. Antautumisen merkkinä olisi klassinen valkoinen loppu. Myös antautuvat sotilaat on luvattu säästää.

Kuulostaako tämä liian hyvältä ollakseen totta? Voiko Venäjään nytkään luottaa? Jos määräys olisikin annettu luvatusti, toimivatko sotilaat todella sen mukaan?

Jos ukrainalaiset suostuisivat ja toimittaisiin kuten on luvattu, toteutuisi kerrankin rehti peli. Mutta mitä tekevät ukrainalaiset? Voivatko he luottaa Venäjän sanaan? 

On varmaan piinallista pohtia vaihtoehtoja.






Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.10 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ukraina

torstai 21. huhtikuuta 2022

Uutistulva Ukrainan sodasta läkähdyttää, mutta tilanteeseen ei saa tottua


Kuva Pam Simon Pixabaystä

En pysty enää ahmimaan kuin kursorisesti tietoja Ukrainan tilanteesta niin kuin jaksoin sodan alkuvaiheessa. Järkyttävyyksiinkin tuntuu tottuvan. Butšan hirvittävät territeot ja muut vastaavat "läpimurrot" ovat aluksi kauhistaneet ja sitten muuttuneet vähemmän säväyttäviksi.

En jaksa enää kuunnella upseerien analyyseja sotatapahtumista. 

Tällaiseen ei saa tottua.

Ukraina ei saa hävitä. 

Ukrainalaisten kohtalo synnytti miltei rakkauden tunnetta kyseistä maata ja sen kansaa kohtaan. Sympatiaa tunnen vieläkin, mutta se on jonkin verran laimentunut. 

Haluan silti kulkea ukrainalaisten rinnalla heidän hirvittävässä kohtalossaan. Mitä voin tehdä? No ainakin tuotan teoksia Ukrainan teemasta. Voisinko myydä niitä Ukrainan hyväksi? Miten verottaja suhtautuisi asiaan. Senkin voi selvittää. 

Tavaroiden lajitteluhommaa Ukrainan pakolaisten hyväksi saattaisi olla tarjolla. En ole kovin käytännöllinen, joten asia mietityttää. Voisin kuitenkin soittaa ja kysyä, josko voisin tehdä jotakin muuta - esimerkiksi kuljettaa pakolaisia majapaikkoihin. 



Yllä olevalla videolla laulavat Ukrainan kansallishymnin luultavasti ukrainalaiset lapset. On siellä jokunen aikuinenkin. Video on ladattu Youtubeen 28.2.2022 eli aivan sodan alussa. En tiedä, milloin hymni on filmattu. 

Mitä näille suloisille lapsille nyt kuuluu?




Lähettänyt Heikki Honkala klo 13.37 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ukraina

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Superuutinen!

 

Kuva Nord-bei-Nordost Pixabaystä

Tulemme kesällä asuneeks jo viisi vuotta Turussa viimeisen muuton jälkeen. Niin se aika kuluu Eskoseni. 

Alkuvaiheessa pohditutti, tilatako Turun Sanomia vai yhä Hesaria vai molempia. Paikallinen aviisi osoittautui kuitenkin kovin mitättömäksi vanhaan tuttuun verrattuna. Olemme sitten tilanneet Hesaria, vaikka olemmekin jääneet paitsi useimmista paikallisuutisista. Olen koukussa Hesarin laajaan sisältöön. Molempia lehtiä en raski tilata. 

Eilen luin todella ilahduttavan uutisen (voi olla maksumuurin takana) Hesarista. Kun kyseisellä lehdellä on ollut vain yksi toimittaja Turussa, nyt on toimeen tarttumassa entisen toimittajan lisäksi viisi henkilöä. 

”Olemme palkanneet todella ammattitaitoisen tiimin, jossa on kovaa journalistista osaamista ja visuaalista ammattilaisuutta. Tällainen iskuryhmä pystyy tarttumaan tapahtumauutisointiin ja kiinnostaviin paikallisilmiöihin sekä tekemään syventävää ja tutkivaa journalismia. HS Turku peilaa Hesarin toimitusta pienoiskoossa”

Kyllä nyt kelpaa!

Lähettänyt Heikki Honkala klo 14.24 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Turku

torstai 14. huhtikuuta 2022

Pastellityö

 



Kirjoitin äskettäin KONSTassa aloittamastani teoksesta, jota tein akryyliväreillä (Maalausaikomus alkoi toteutua).

Tein kotona vastaavan teoksen kuiva- ja öljypastelleilla. Tein ruudukon kuivilla, ruiskutin fiksatiivin ja jatkoin öljyisillä. 




Kuivapastellit ovat sotkuisa medium, mutta ainakin käyttämäni Sennelierin setin liidut ovat hyvin värikylläisiä. 

Sotkuisuus on toisaalta tehokeino. 




Tein kurinalaisen ruudukon päälle vapaalla kädellä orgaaneja kuvioita öljypastelleilla. Ajattelin, että näin saisin aikaan toimivan kontrastin. Käytin suunnilleen ruudukon väriskaalaa.

Yllä olevassa vaiheessa kuviot painottuvat oikeaan yläkulmaan ja muualla ne karttavat reunoja.




Jatkoin kuvioita laveammalle. Osa väreissä näkyy selvästi ja osa uppoaa osin taustaan. Vaikutelma on kolmiulotteinen. 

Alkuperäisen aiheen ideana oli Ukrainan sota. Värikonstellaatio näytti liian kiltiltä. Lisäsin kontrastiksi pieniä pilkahduksia punaista. Ajattelin saavani näin teokseen jännitettä. Nyt tuntuu siltä, että punaista on lisättävä. Pienet pilkut uppoavat kokonaisuuteen. 


Osakuva


En ole täysin tyytyväinen tulokseen. Päällä olevat kuviot toimisivat varmaan paremmin, jos neliöiden värit olisivat puhtaat.

Musta tussi saattaisi toimia päällä paremmin.


Lähettänyt Heikki Honkala klo 12.40 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kuvataide, Maalaaminen, Ukraina

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Iso pyrkijä Venäjä ja pieni pyrkijä Suomi

Venäjä yrittää saada haltuunsa ainakin osan Ukrainan maa-alueesta. Putin on onnistunut sumuttamalla saamaan kansan kannatuksen asialleen. Sotilaat eivät ainakaan alkuun ilmeisesti tienneet, mihin ovat menossa, kun heitä vietiin rintamalle. Heille on syötetty mielikuva vihollisista natseina, mistä on seurannut siviilien brutaalia kohtelua. Ainakin alkuun vaikutti, että Venäjä pyrkii määrätietoisesti tavoitteeseensa. Tosin sotilaat eivät taida olla kovin motivoituneita. Sotakoneisto kuitenkin toimii. Suomikin toimii hyvin määrätietoisesti pyrkiessään saamaan turvatakuut hankalaan asemaansa Venäjän naapurina. Maan johto toimii hyvin taitavasti antaessaan kansanedustajien punnita kantaansa tuoreen selontekopäivityksen pohjalta. Yksityisen tahon tekemien mielipidetutkimusten perusteella Nato-hankkeella on kansan enemmistön kannatus. Projekti hoidetaan perusteellisesti, mutta ripeästi. Nato-juna tuntuu puksuttavan hyvässä vauhdissa. Venäjän sanotaan aikojen kuluessa tottuneen valtion päämiehen ehdottomaan valtaan. Tsaaria vastaan ei ole tapana ryppyillä. Maassa on totuttu ajattelemaan omaa elämistä vihamielisten naapureiden ympäröimänä. Nyt ajatusta on vahvistettu propagandalla. Kaksi kansaa pyrkii päättäväisesti tavoitteeseensa, mutta isomman hanke perustuu valheeseen. Pienempi hakee suojaa demokraattisin keinoin. Iso väittää tuntevansa uhkaa, vaikka sitä ei oikeasti ole. Pieni tuntee sitä ihan perustellusti. Voimme seurata sekä vapaan että autokraattisen valtion pyrkimyksiä. Voiko olla kyllin kiitollinen siitä, että saa elää rajan tällä puolella. PS: Päivitin Macbookiini uuden käyttöjärjestelmän. Ilmeisesti siitä johtuen en pysty liittäämään kuvia Blogger-postauksiini (tai sitten en ole hoksannut jotakin). Toivottavasti asia korjaantuu mahdollisimman pian.
Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.07 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ukraina, Yhteiskunta

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Anna Ahmatova, Nikolai Gogol ja Sergei Prokofjev - venäläisiä vai ukrainalaisia?



Nikolai Gogol
Kuva press 👍 and ⭐ Pixabaystä

Muutamat venäläisinä tunnetut kuuluisuudet ovat itse asiassa ukrainalaisia tai heillä on ainakin jokin kytkös ukrainaan. 

Miltä kuulostavat nimet: Anna Ahmatova, Nikolai Gogol ja Sergei Prokofjev.

Tunnettuja venäläisiä taiteilijoita?

Anna Ahmatova (1889-1966, alk. Gorenko) oli syntynyt Odessassa, siis Ukrainassa. Hän tosin muutti vuoden ikäisenä perheensä mukana Pietarin liepeille. Vanhemmat  erosivat vuonna. Vuonna 1905 äiti ja tytär muuttivat Krimille ja sieltä Kiovaan, jossa Anna kävi koulun loppuun ja aloitti lain opiskelut. Suurimman osan elämästään hän vietti Venäjällä.


Ahmatovan isä oli ukrainalaista kasakkasukua, mutta hänen äitinsä oli ymmärtääkseni venäläinen. Anna oli myös Ahmat-kaanin jälkeläinen, mihin hänen kirjailijanimensä Ahmatova viittaa. Kun Annan isä kuuli tämän kirjoittavan runoja, hän totesi, että tytär pilaa hänen nimensä. Anna rupesi Ahmatovaksi, ainakin runoilijana. Päätös oli erikoinen, koska nimi ei todellakaan ole venäläinen ja saattoi siten aiheuttaa väheksymistä.  

Nikolai Gogol (1809-1852) oli syntynyt ukrainalaiskasakkalaisessa Sorochyntsissä Pultavan kuvernoraatissa Ukrainassa. Hänen isänsä olikin oletettavasti kasakkasukua. Hänen äitinsä polveutui Pultavan Lubnyssä palvelleesta upseerista. Vuonna 1928 Gogol muutti Pietariin ja vietti suuren osan loppuelämästään nykyisellä Venäjällä. Ainakin Nikolain isä osasi ainakin kirjoittaa sekä ukrainaa että venäjää. 

Sergei Prokofjev (1891-1953) oli syntynyt Sontsovkan kylässä nykyisen Ukrainan itäosassa, joka on käsittääkseni perinteisesti voimakkaan venäjänkielistä aluetta. Erään lähteen mukaan hänen isänsä oli kotoisin Moskovasta ja äitinsä Pietarista. Saman lähteen mukaan Prokofjev piti itseään venäläisenä säveltäjänä. 

Näiden taiteilijoiden kansalaisuuden tai etnisyyden määrittäminen on hankalaa. Heidän syntyessään Ukraina kuului Venäjän keisarikuntaan. Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi vahvistua 1840-luvulla, mutta sitä alettiin tukahduttaa 1870-luvulla. Kuulostaa tutulta. Sama kohtalo täälläkin. Myöhemmin Ukrainasta tuli neuvostotasavalta. 

Minulla ei ole tietoa, ketkä heistä jos kukaan, puhui ukrainaa. Venäjää heidän kaikkien on täytynyt osata. Voisin kuvitella, että Ahmatova on ainakin tiedostanut ukrainalaiset juurensa. 

Gogolin on täytynyt syntyperänsä vuoksi tiedostaa etnisen taustansa. Hän kuitenkin tunsi suurta kiintymystä tavallista venäläistä kansaa kohtaan. Ehkä hän piti Putinin tavoin ukrainalaisuutta lähes samana asiana. Hänen elinaikanaan venäläiset eivät vielä olleet ehtineet tukahduttaa ukrainalaisuutta. 

Prokofjev olisi saattanut kummeksua, jos häntä olisi sanottu ukrainalaiseksi. 

Ukrainan kansallislaulu päättyy sanoihin (epävirallinen käännös): 

Annamme henkemme ja ruumiimme vapautemme vuoksi                                                           Ja näytämme, että me, veljet, olemme kasakkojen kansaa.

Noiden loppusäkeiden eetos totisesti elää nyt Ukrainassa. 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.34 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kirjallisuus, Ukraina

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Maalausaikomus alkoi toteutua

Eilen kuvaamani idea on alkanut toteutua, mutta kuten toisinaan käy, prosessi on alkanut viedä hanketta toiseen suuntaan. 

Ajattelin toteuttaa sinisen ja keltaisen osuuden neliöinä ja tehdä päälle mustalla jotakin Ukrainan kriisiä ilmentävää. Neliöt olisivat sinisen ja keltaisen eri sävyjä. 

Olin tänään KONSTassa ja tein ensin värikynillä pari luonnosta. Päätin lisätä värien moninaisuutta ottamalla väriskaalaan mukaan vihreän, joka on sinisen ja keltaisen seos. 

Löysin eilen netistä kuvan maalauksesta, josta sain inspiraatiota mustaan osuuteen. Sovelsin hyvin väljästi kuvioita ruututeeman päälle. Muodot kuvaavat sitä, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu. 



Mieleeni tuli, että voisinkin yhdistää Ukrainan lipun väreihin Venäjän lipusta valkoisen ja punaisen. Näistä voisi hahmotella harmonisen kokonaisuuden, joka ilmentäisi näiden maiden suhteita sellaisina kuin niiden pitäisi olla. 



Luonnosta tehdessäni harmonisen värisommitelman luominen alkoi tuntua kovin haasteelliselta ja idea Ukrainan lipun väreistä tuntui pakenevan. Venäjän lipun valkoinen taitaa olla jonkinlainen "maalarin valkoinen", mikä ei ehkä näyttäisi hyvältä. Ehkä siihen voisi kuitenkin löytyä jokin toimiva sävy.

Päätin pitäytyä sinisessä, keltaisessa ja vihreässä. 

Aloin toteuttaa teosta akryyliväreillä, jotka kuivuvat nopeasti. Orgaaniset kuviot voisin tehdä joko tussilla tai mustalla akryylivärillä. 

Jotta saisin neliöihin huokoisuutta ja elävyyttä, päätin maalata keltaisten alusmaaliksi sinistä ja  ja sinisten keltaista sekä vihreiden alle erilaista vihreätä. 

Otin käyttööni kutakin väriä kaksi erilaista. 

Ruudukon voisi tehdä hyvin tarkasti maalarinteippiä käyttämällä, mutta se olisi aika vaivalloista. Olisi myös aika steriilin näköistä, mutta sopisi sinänsä orgaanisiin kuvioihin.

Venäjän agressiota voisi myös symboloida z-kirjaimella tai t-, s-,e- ja a-kirjaimilla.


Päätin maalata neliöt suurpiirteisesti.




Tulos alkoi näyttää teokselta tällaisenaan, joten saatankin viritellä tätä vain säätämällä värejä ja niiden voimakkuuksia. Ainakin oikeassa yläkulmassa on tungosta. 

Kukin neliö voisi olla kuin teos teoksessa. Väriskaalaa voisi vielä rikastaa.

Voisin toteuttaa alkuperäisen idean erikseen. 

Seuraava sessio on kahden viikon päästä, joten tämä raakile voi kypsyä mielessäni sinne asti. 




                            Slava Ukrayini!






Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.56 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kuvataide, Maalaaminen, Ukraina

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Maalausaikomus

 

Kuva Igor2008 Pixabaystä

Olen saanut KONSTasta tehtäväksi abstractin teoksen, joka ilmentää jotakin tunnetta. 

En tahdo saada ajatuksiani irti Ukrainan tilanteesta. Tunteeni ovat, kuten epäilemättä monilla muilla, Ukrainan puolella. 

Ukrainan lipun värit kuvaavat tietääkseni sinistä taivasta ja keltaista peltoa. Olen ajatellut käyttää työssäni kyseisiä värejä eri sävyinä ja lisäksi ehkä mustaa. Sininen ja keltainen ovat yhdessä iloinen väriyhdistelmä. Ne kuvatkoon Ukrainaa itsessään ja sen tulevaisuutta, miksei myös myötäsukaista tunnettani kyseistä maata ja sen kansaa kohtaan nykyisessä tilanteessa.

Musta kuvatkoon maata raatelevaa sotaa.

Nähtäväksi jää, mitä syntyy. 



 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 17.11 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Kuvataide, Maalaaminen, Ukraina

torstai 7. huhtikuuta 2022

Voi Ukraina, minkä teit!

 


Kuva 
mohamed Hassan Pixabaystä

Olemme saaneet suruksemme lukea, että Ukrainan puolella on syyllistytty sotavankien teloittamiseen. Se on sotarikos. Vaikka asialla ovat ilmeisesti olleet georgialaiset vapaaehtoiset, Ukrainan joukoista on kysymys.

Mielikuva sodan osapuolista on polarisoitunut. Venäjä on paha ja Ukraina hyvä. Hyvän puoleen on nyt tullut särö. 

Luultavasti tällaista ei täysin voida estää, koska liikkeillä on paljon aseistettuja sotilaita. Joku tai jotkut yksittäiset sotilaat voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tapahtunutta ei voi mitenkään puolustella. Pahempaa on, jos tällaista tapahtuu esimiesten luvalla.

Ukrainan kannattaisi nyt tutkia tapahtunut läpikotaisin, julkistaa tulokset ja vähintään pahoitella asiaa. Sen olisi myös kerrottava, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tällaisen ehkäisemiseksi sekä mitä seuraamuksia teoista on niihin syyllistyneille. 

 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 14.49 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ukraina

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Miksi sotilas voi raiskata ja tappaa siviilejä?


Kuva Alfred Grupstra Pixabaystä

Tämä on synkkää tekstiä. Älä lue, jos arvelet ahdistuvasi. 

Yritän kaivautua kauheuksiin syyllistyvän sotilaan pään sisään.

Tiedämme, että toisen maailmansodan aikana tavalliset saksalaiset perheenisät syyllistyivät siviilien tappamiseen. Tästä voi päätellä, että ainakin osassa meistä on jonkinlainen sisäänrakennettu pahan potentiaali, joka tietyissä olosuhteissa saa ihmisen toimimaan hirviömäisesti. Voisiko sellainen löytyä meistä kaikista, sitä en tiedä. Tuskin me suomalaiset olemme saksalaisia kummempia. 

Stalin halusi toisessa maailmansodassa ehtiä Berliiniin ennen muita liittoutuneita. Raiskaaminen oli virallisesti kielletty, mutta Stalin halusi palkita sotilaitaan ja aiheuttaa terroria. Berliinissä joutui raiskauksen uhriksi ehkä 100.000-200.000 naista, jokainen keskimäärin 12 kertaa. Uhrien keski-ikä oli 16,7 vuotta. Arviolta 10.000 kuoli raiskauksen seurauksiin. 

Muistelen kuulleeni, että yksi raiskaamisen motiivi on häpäiseminen. Näin voidaan näyttää kohdemaan miehille, että nämä eivät voineet suojella läheisiään. 

Minulla on sellainen käsitys, että väkivaltaisuus voi liittyä seksuaalisuuteen. Kun joku soturi saa hallintaansa jonkun siviilin tai siviilejä, hän ehkä nauttii siitä, että nämä ovat hänen armoillaan. Luulen, että käsien sitominen ja kiduttaminen voivat liittyä siihen. Ehkä raiskaamiseen ja tappamiseen voi sisältyä jonkinlainen täydellisen vallan mahdollistama nautinto. 

Isossa joukossa on luultavasti jokunen sadomasokistikin. 

Taistelujen sotkuisissa tilanteissa voi tulla sellainen tunne, että sotarikokset eivät tule ilmi, joten mitä väliä? Haastavissa tilanteissa voi ehkä itsekontrolli pettää. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa sotarikoksiin. Jos taistelukumppanitkin syyllistyvät vastaaviin tekoihin, ei sana luultavasti leviä, mikä antaa tilaa julmuuksille. Jotkut tosin saattavat haluta rehvastella kauhistuttavilla teoilla. 

Eversti evp. Martti J. Karin mukaan Venäjän strategiseen kulttuuriin kuuluu väkivalta. Hän sanoo tämän juontuvan mongolien ajalta ja Iivana Julmallakin lienee osuutta asiassa. Butšan tapahtumia hän selittää silläkin, että kyseisen yksikön joukot eivät olleet slaaveja Olivat kotoisin kai idästä. Tämä teki väkivallasta helpompaa. Venäjän joukot olivat hävinneet maahanlaskuoperaation. Hänen mukaansa sotilaat saattoivat olla sen vuoksi turhautuneita ja he ehkä halusivat kostaa.

Kun ajattelemme millaisia kauheuksia on tapahtunut vaikkapa japanilaisten aikaansaamina toisessa maailmansodassa tai mitä tapahtui Vietnamin sodassa tai mitä punaiset khmerit saivat aikoinaan aikaan, Venäjän toimet eivät ehkä ole aivan poikkeuksellisia. Ehkä väkivallan kulttuuria on muillakin kansoilla. 

Viha varmasti edesauttaa kauhistuttaviin tekoihin syyllistymistä. Vastapuolen menestyminen synnyttää vihaa. Kun viholliset leimataan natseiksi tai ukronatseiksi, sotarikosten tekeminen ehkä tuntuu oikeutetulta. Mitä enemmän tapetaan, sitä vähemmän syntyy uusia natseja.  

Kun saksalaisille sotilaille annettiin toisessa maailmansodassa tehtäväksi surmata systemaattisesti siviilejä, joku saattoi kieltäytyä. Toverit saattoivat kuitenkin kokea, että joutuvat tekemään hänenkin työnsä. Tällaisessa syntyy ryhmäpainetta.

Mika Aaltola puhuu hullun miehen strategiasta, mikä tarkoittaa toiminnan tuntumista sattumanvaraiselta. Tällainen aiheuttaa kauhua. Putin kenraaleineen saattaa toteuttaa tietoisesti tällaista lähestymistapaa, mutta myös yksittäiset sotilaat tai ryhmät voinevat toimia samoin. Geneven sopimuksen sääntöjen rikkominen saattaa olla osa hullun miehen sotastrategiaa. 

Sympatiamme on ukrainalaisten puolella. Karin mukaan voi olla, että viha saa myös heidät syyllistymään sotarikoksiin. Kaikkien sotarikollisten pitää joutua tilille tekemisistään, puolesta riippumatta. 

Kun sota pitkittyy, se raaistuu. Siksikin sen olisi syytä loppua pian. 










S

Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.52 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Essee, Ukraina

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Onko tässä ratkaisu Ukrainan sotaan?

Kuva HalasSwiatel Pixabaystä

Ukrainan tilanne on äärimmäisen hankala. Tuntuu siltä, että neuvotteluratkaisu ei ole enää mahdollinen, koska toinen osapuoli on osoittanut olevansa läpeensä epäluotettava. Miten sellaisen kanssa voisi sopia mistään mitään. 

Mikä avuksi?

Kultainen sääntö kehottaa tekemään toiselle sitä, mitä toivoisit hänen tekevän sinulle. Valtioilla ei valitettavasti ole kuitenkaan tapana noudattaa sitä. Toimille halutaan vastinetta. Länsi on aseistanut Ukrainaa ja säätänyt tuntuvia pakotteita Venäjää vastaan. Vastineeksi Ukraina sotii meidänkin puolesta. He suostuvat siihen, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. 

Luultavasti harva on enää huolissaan Putinin kasvojen menetyksestä. Ovat jo menneet, paitsi Venäjällä. 

Jos Venäjä saa lopullisesti osan Ukrainaa ja muutakin haluamaansa, se toteaa konstinsa toimivan, ja haluaa todennäköisesti lisää. Ainakin lännen on otettava se laskelmissa huomioon. 

Onko muuta vaihtoehtoa kuin panna kovan kovaa vastaan? Se merkitsisi mitä ilmeisemmin lännen asettumista etulinjaan Ukrainan rinnalle. Riskit tiedetään.

Venäjä käyttää länttä hyväkseen. Se tuntuu kokeilevan, kuinka pitkälle voi mennä ilman, että sota laajenee. Voi myös olla niin, että jos etulinjassa ajatellaan, ettei millään ole enää mitään väliä, Kremlissä saatetaan suhtautua jo samoin. . 

Sodan peto on irti.

Miten se saadaan takaisin häkkiin? Vikuroivalle lapselle on laitettava rajat. Muuten hän voi  aiheuttaa vahinkoa itselleenkin. 

Voisiko luova ratkaisu toimia? Nato voisi ottaa "yhdessä yössä" Ukrainan, Suomen ja Ruotsin jäsenikseen, mutta pidättäytyä alkuvaiheessa viemästä Ukrainan ulkopuolisia joukkoja Ukrainaan. Venäjä saisi mahtavan vihollisen, joka kuitenkin antaisi sille vielä mahdollisuuden vetäytyä. Sen olisi otettava huomioon, että uudella vastapuolella on myös ydinaseet. 

Tarvittaessa voidaan käyttää Venäjän omia konsteja. Voitaisiin tuoda muutaman sadan tuhannen sotilaan armeija kaikkine sotakoneineen Venäjän Euroopan puoleisille rajoille. Venäjällä olisi myös Suomen raja huolenaan. 

Berliinissä oltiin kova kovaa vastaan vuonna 1961. Checkpoint Charliella tankkien putket osoittivat toisiaan. Tilanne oli äärimmäisen vaarallinen ja kumpikin puoli tiedosti sen. Molemmat vetäytyivät. 

Tällä strategialla ei luultavasti saataisi sotarikollisia Haagiin, mutta syntyisi ehkä kylmän sodan kaltainen tilanne. Se voisi kestää kauan, mutta vähitellen tilanne voisi rauhanomaistua. Jos Venäjä muuttaa tapojaan, pakotteita voitaisiin vähentää ja pikku hiljaa aloittaa keskinäinen liiketoiminta. Kansalaisten keskinäinen yhteydenpito voisi alkaa ehkä piankin. 

Venäjän oman kehityksen avaimia ovat sensuurin poistaminen ja vapaat vaalit. 




Lähettänyt Heikki Honkala klo 19.25 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Etiikkka ja moraali, Ukraina, Yhteiskunta

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Mitä tulemme vielä näkemään? Keskitysleirejä?

Kuva Stefan Keller Pixabaystä 

Sota on peto, sanoo Mika Aaltola. Miten muuten voidaan selittää näitä kauhistuttavan pahuuden kuvia, joita nyt näemme. Onko niin, että kun sotilas on aivopesty, hänen kuvansa vihollisista on natsifioitu, hän on itse kokenut vaaraa ja nähnyt toveriensa kuolevan, hän päästää kontrollin irti ja antaa itselleen luvan teurastaa siviilejä ja mitä kaikkea? Ehkä jotkut saavat ihmisen tappamisesta nautintoa. Kun jotkut aloittavat, toisten itsekuri ehkä turtuu ja pahuuden tauti leviää. Sotilas on tekemisistään vastuussa ja niin on Putinkin. Soturin on täytynyt tuntea, että hän ei joudu tilille tekemästään. Siksi hänen esimiehensäkin ovat vastuussa. Jos sotilaat tekevät kauheuksia kurittomuuttaan eikä sanktioita tule, on sotimisjärjestelmä mätä. 

Mitä tulemme vielä näkemään? Keskitysleirejä? Mitä tapahtuu Mariupolin siviileille? Samaa? Osa heistä on viety Venäjälle. Heidät pidetään varmasti erossa venäläisistä, jotta nämä eivät kuule, mitä Ukrainassa oikeasti tapahtuu. 

Siviilit ovat jo joutuneet hautaamaan sodan uhreja joukkohautoihin. Nyt on löydetty joukkohauta, johon mitä ilmeisimmin viholliset ovat haudanneet tappamiaan siviilejä, kaiketi salatakseen tapahtuneen. 

Kuka tietää myöhemmin keitä missäkin joukkohaudassa on?

Jotta uhrit ja heidän läheisensä saisivat oikeutta, Ukrainan pitäisi voittaa sota, mutta on vaikea uskoa, että syylliset saataisiin joskus Haagiin. 

Jokin valtava vastavoima tarvittaisiin laittamaan Putin ja muut tapahtumiin syypäät kuriin. Onko lännelle eettisesti oikein olla eskalaation pelossa puuttumatta asiaan? Kuinka suuri on eskalaation riski? Todennäköisesti suuri. 

Jos tilannetta arvioidaan seuraamuseettisesti, on syytä pidättäytyä, koska kuolemaa ja kärsimystä seuraisi paljon enemmän. Velvollisuusetiikan näkökulmasta tuntuisi, että jos joku tekee pahaa, siihen pitää puuttua. 

Olemme sodan sumussa. 

Maailmasta puuttuu organisaatio, joka voisi koota riittävän suuren kansanvälisen tilapäisarmeijan Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi. Armeijan tehtävänä olisi työntää venäläiset pois Ukrainasta ja kenties vartioida operaation jälkeen maan Venäjän vastaisia rajoja. Voisiko tällainen armeija toimia ilman, että alkaa kolmas maailmansota. En tiedä. Tuskin kukaan tietää.

YK on valitettavast rampa ankka Ukrainan tilanteessa. Tarvittava päätöslauselmaehdotus pitäisi tulla tämänkaltaiseen operaatioon YK:n turvallisuusneuvostolta, jossa Venäjä on pysyvänä jäsenenä ja jolla on veto-oikeus. 

Ukrainan sota pitäisi ratkaista oikeudenmukaisesti, mikä ei tietäisi Venäjälle hyvää. Maailma valitettavasti toimii harvoin oikeudenmukaisesti. Voima puhuu.

Mitä meillä on edessä?

Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.45 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Etiikkka ja moraali, Ukraina, Yhteiskunta

perjantai 1. huhtikuuta 2022

Hajamielisyyttä

Vein eilen tyttärentyttäreni autolla lauluharjoituksiin. Kun myöhemmin lähdin hakemaan häntä takaisin, huomasin pysäköineeni auton oman numero kahdeksan ruutuni (numero kahdeksan) sijasta numero kymmeneen. 

Tällä kertaa tällaista. 

Kuva StephanieAnn Pixabaystä

Matkalla huomasin tuulilasin ja pyyhkijän välissä kuitin näköisen paperin. Sakkolappu? 

En viitsinyt pysäyttää tarkistaakseni asian. Olen saanut kerran sakon pihapiiristämme, kun minulta puuttui pysäköintilappu näkyvistä. Me maksamme kyseisestä ruudusta, joten parkkiyhtiö tuli vastaan ja muistaakseni puolitti summan. 

Voisiko tämänkertaisesta erehdyksestäni sakottaa?

Kun pääsin perille, tarkistin paperin. Se oli St1:n kuitti. 

Vastapuolella luki: TÄMÄ PAIKKA ON VARATTU JA MAKSETTU!

Asia selvä.

En tiedä, kenen ruutu on kyseessä. Jos näen siinä auton, saatan laittaa pahoitteluviestin tuulilasiin. 


Lähettänyt Heikki Honkala klo 18.19 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Lukijat

Yleistä

Sivut

  • Etusivu
  • Galleria Honkala

Blogiarkisto

  • ▼  2026 (120)
    • ▼  syyskuuta (10)
      • Toyota Avensis 1.8 Valvematic Wagon Multidrive S -...
      • Kohtaamani huijauksen anatomia
      • Venäläisten rynnäkkö isovihan aikana synnytti suku...
      • Mersulle etsitään seuraajaa
      • Saara ja Heikki silmälasiostoksilla
      • Ei se piirteeni ollutkaan mitään erityistä
      • Pyysin Metan tekoälyä kirjoittamaan olostamme Trev...
      • Pääsimme Taivaaseen
      • Onko hyvinvointivaltio sosialismia?
      • Hajamielisyyskohtaus
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (9)
    • ►  kesäkuuta (12)
    • ►  toukokuuta (15)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (12)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2025 (206)
    • ►  joulukuuta (16)
    • ►  marraskuuta (21)
    • ►  lokakuuta (18)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (14)
    • ►  kesäkuuta (13)
    • ►  toukokuuta (18)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (15)
    • ►  helmikuuta (22)
    • ►  tammikuuta (24)
  • ►  2024 (188)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (14)
    • ►  syyskuuta (13)
    • ►  elokuuta (12)
    • ►  heinäkuuta (14)
    • ►  kesäkuuta (14)
    • ►  toukokuuta (16)
    • ►  huhtikuuta (14)
    • ►  maaliskuuta (18)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2023 (270)
    • ►  joulukuuta (22)
    • ►  marraskuuta (22)
    • ►  lokakuuta (22)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (21)
    • ►  heinäkuuta (21)
    • ►  kesäkuuta (19)
    • ►  toukokuuta (22)
    • ►  huhtikuuta (20)
    • ►  maaliskuuta (24)
    • ►  helmikuuta (25)
    • ►  tammikuuta (32)
  • ►  2022 (167)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (15)
    • ►  lokakuuta (14)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (17)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (11)
    • ►  toukokuuta (15)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (15)
    • ►  helmikuuta (7)
    • ►  tammikuuta (11)
  • ►  2021 (338)
    • ►  joulukuuta (11)
    • ►  marraskuuta (11)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (22)
    • ►  elokuuta (213)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (16)
    • ►  toukokuuta (13)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (12)
  • ►  2020 (228)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (30)
    • ►  lokakuuta (19)
    • ►  syyskuuta (24)
    • ►  elokuuta (21)
    • ►  heinäkuuta (15)
    • ►  kesäkuuta (17)
    • ►  toukokuuta (19)
    • ►  huhtikuuta (28)
    • ►  maaliskuuta (17)
    • ►  helmikuuta (9)
    • ►  tammikuuta (19)
  • ►  2019 (219)
    • ►  joulukuuta (13)
    • ►  marraskuuta (9)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (23)
    • ►  elokuuta (20)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (22)
    • ►  toukokuuta (20)
    • ►  huhtikuuta (18)
    • ►  maaliskuuta (22)
    • ►  helmikuuta (17)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2018 (253)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (22)
    • ►  lokakuuta (23)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (23)
    • ►  heinäkuuta (17)
    • ►  kesäkuuta (21)
    • ►  toukokuuta (22)
    • ►  huhtikuuta (21)
    • ►  maaliskuuta (22)
    • ►  helmikuuta (20)
    • ►  tammikuuta (23)
  • ►  2017 (326)
    • ►  joulukuuta (20)
    • ►  marraskuuta (23)
    • ►  lokakuuta (22)
    • ►  syyskuuta (23)
    • ►  elokuuta (30)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (27)
    • ►  toukokuuta (32)
    • ►  huhtikuuta (29)
    • ►  maaliskuuta (32)
    • ►  helmikuuta (33)
    • ►  tammikuuta (32)
  • ►  2016 (727)
    • ►  joulukuuta (30)
    • ►  marraskuuta (37)
    • ►  lokakuuta (30)
    • ►  syyskuuta (52)
    • ►  elokuuta (80)
    • ►  heinäkuuta (52)
    • ►  kesäkuuta (64)
    • ►  toukokuuta (62)
    • ►  huhtikuuta (93)
    • ►  maaliskuuta (77)
    • ►  helmikuuta (75)
    • ►  tammikuuta (75)
  • ►  2015 (733)
    • ►  joulukuuta (71)
    • ►  marraskuuta (57)
    • ►  lokakuuta (51)
    • ►  syyskuuta (59)
    • ►  elokuuta (62)
    • ►  heinäkuuta (82)
    • ►  kesäkuuta (56)
    • ►  toukokuuta (57)
    • ►  huhtikuuta (63)
    • ►  maaliskuuta (71)
    • ►  helmikuuta (50)
    • ►  tammikuuta (54)
  • ►  2014 (367)
    • ►  joulukuuta (57)
    • ►  marraskuuta (36)
    • ►  lokakuuta (32)
    • ►  syyskuuta (43)
    • ►  elokuuta (33)
    • ►  heinäkuuta (31)
    • ►  kesäkuuta (31)
    • ►  toukokuuta (37)
    • ►  huhtikuuta (38)
    • ►  maaliskuuta (29)

Sivun näyttöjä yhteensä

Sivut

  • Etusivu
  • Galleria Honkala

Tunnisteet

  • 1917-1918
  • Aforismi
  • Ahvenanmaa
  • Airbnb
  • Antibes
  • Arkkitehtuuri
  • Asuntokauppa
  • Auto
  • Birgstedt
  • Brändi
  • Brändö
  • Cagnes-sur-Mer
  • Caint-Laurent-du-Var
  • Dieetti
  • DNA
  • Downshiftaus
  • Downshifting
  • Eeuroopan unioni
  • Elli Forssell–Rozentāle
  • Eläkeläisyys
  • Eläkkeelle jääminen
  • Empatia
  • Eric/Erik Sjöman
  • Essee
  • Etiikka ja moraali
  • Etiikkka ja moraali
  • Galleria Honkala
  • Haaveiden haaksirikko Elli Forssell-Rozentālen elämä
  • Haiku
  • Hajamielisyys
  • Helsinki
  • Herttoniemen taivasnäyt
  • Hessun dieetti
  • Historia
  • Homeopatia
  • Huumori
  • Huumori Komiikka
  • Ihastus
  • Ihmissuhteet
  • Ikääntyminen
  • Ilmastonmuutos
  • Jalkapallo
  • Jatkosota
  • Juuret
  • Karjala
  • Kestävä kehitys
  • Kielet
  • Kiina
  • Kirjailijaksi?
  • Kirjallisuus
  • Kirjat
  • Kirjoittaminen
  • Kohtaaminen
  • Kohtuullistaminen
  • Kokemuskertomus
  • Kolumni
  • Komediamaisuus
  • Koronavirus
  • Krohn
  • Kukkia
  • Kukkojen suku
  • Kunto
  • Kuntoilu
  • Kuvakertomus
  • Kuvat
  • Kuvataide
  • Kökar
  • Leppoistaminen
  • Leukemia
  • Lilliehöök
  • Linnut
  • Love story
  • lymfooma
  • Lymfooma Syöpä
  • Maalaaminen
  • Magdalena Henricsdotter
  • Marjastus
  • Masennus
  • Matkailu
  • Media
  • media vanh
  • Mediakriittisyys
  • Mikronovelli
  • Muistisairaus
  • Musiikki
  • Muutto
  • Nato
  • Nizza
  • Noitavainot
  • Novelli
  • Nukkuminen
  • Obsessive-compulsive disorder
  • OCD
  • Optimistiklubi
  • Pakko-oirein häiriö
  • Pakolaiset
  • Perimä
  • Pilakuva
  • Politiikka
  • Praha
  • Psykiatri
  • Päiväkirjat
  • Päiväkävely
  • Päivämies
  • Päivän pieni ilo
  • Ranska
  • Ranskan kieli
  • Rasismi
  • Riviera
  • Runo
  • Ruoka
  • Ruotsi
  • Ruotsin kieli
  • Ruuanlaitto
  • Sairaala
  • Salaliittoteoria
  • Sanat
  • Sarjakuva
  • Satu
  • Seikkailu
  • Seniori Looks
  • Seniorilooks
  • Seriori Looks
  • Sienet
  • Sjöberg
  • Slow life
  • Sota
  • Sote
  • suku
  • Sukujuttu
  • Suomettuminen
  • Sytostaatit
  • Syöpä
  • Syöpäosasto
  • Syöpätautien klinikka
  • Taidehistora
  • Taidehistoria
  • Taidehistoriaa ja muutakin havinaa
  • Talous
  • Talvisota
  • Tekoäly
  • Terveydenhuolto
  • Tietotekniikka
  • Tilastot
  • Traumasta toipuminen
  • Tulehtunut sappirakko
  • Tuntipiirustuksia
  • Turku
  • Turun historia
  • Ukraina
  • Unettomuus
  • Urheilu
  • Usko
  • Uusintakierros
  • Vaativa persoonallisuus
  • Vanhemmuus
  • Vanheneminen
  • Vanhoillislestadiolaisuus
  • Venäjä
  • Verikoe
  • Video
  • Villa Lavari
  • Villeneuve-Loubet
  • Yhteiskunta
  • Yrjö Jylhäsaari

Sähköpostiosoite:

heikki.honkala(se merkki)icloud.com

Motot

"Hyvinkin voi käydä"

Translate

Tilaa

Tekstit
Atom
Tekstit
Kaikki kommentit
Atom
Kaikki kommentit

Blogiarkisto

  • ▼  2026 (120)
    • ▼  syyskuuta (10)
      • Toyota Avensis 1.8 Valvematic Wagon Multidrive S -...
      • Kohtaamani huijauksen anatomia
      • Venäläisten rynnäkkö isovihan aikana synnytti suku...
      • Mersulle etsitään seuraajaa
      • Saara ja Heikki silmälasiostoksilla
      • Ei se piirteeni ollutkaan mitään erityistä
      • Pyysin Metan tekoälyä kirjoittamaan olostamme Trev...
      • Pääsimme Taivaaseen
      • Onko hyvinvointivaltio sosialismia?
      • Hajamielisyyskohtaus
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (9)
    • ►  kesäkuuta (12)
    • ►  toukokuuta (15)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (12)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2025 (206)
    • ►  joulukuuta (16)
    • ►  marraskuuta (21)
    • ►  lokakuuta (18)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (14)
    • ►  kesäkuuta (13)
    • ►  toukokuuta (18)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (15)
    • ►  helmikuuta (22)
    • ►  tammikuuta (24)
  • ►  2024 (188)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (14)
    • ►  syyskuuta (13)
    • ►  elokuuta (12)
    • ►  heinäkuuta (14)
    • ►  kesäkuuta (14)
    • ►  toukokuuta (16)
    • ►  huhtikuuta (14)
    • ►  maaliskuuta (18)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2023 (270)
    • ►  joulukuuta (22)
    • ►  marraskuuta (22)
    • ►  lokakuuta (22)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (21)
    • ►  heinäkuuta (21)
    • ►  kesäkuuta (19)
    • ►  toukokuuta (22)
    • ►  huhtikuuta (20)
    • ►  maaliskuuta (24)
    • ►  helmikuuta (25)
    • ►  tammikuuta (32)
  • ►  2022 (167)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (15)
    • ►  lokakuuta (14)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (17)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (11)
    • ►  toukokuuta (15)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (15)
    • ►  helmikuuta (7)
    • ►  tammikuuta (11)
  • ►  2021 (338)
    • ►  joulukuuta (11)
    • ►  marraskuuta (11)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (22)
    • ►  elokuuta (213)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (16)
    • ►  toukokuuta (13)
    • ►  huhtikuuta (17)
    • ►  maaliskuuta (12)
  • ►  2020 (228)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (30)
    • ►  lokakuuta (19)
    • ►  syyskuuta (24)
    • ►  elokuuta (21)
    • ►  heinäkuuta (15)
    • ►  kesäkuuta (17)
    • ►  toukokuuta (19)
    • ►  huhtikuuta (28)
    • ►  maaliskuuta (17)
    • ►  helmikuuta (9)
    • ►  tammikuuta (19)
  • ►  2019 (219)
    • ►  joulukuuta (13)
    • ►  marraskuuta (9)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (23)
    • ►  elokuuta (20)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (22)
    • ►  toukokuuta (20)
    • ►  huhtikuuta (18)
    • ►  maaliskuuta (22)
    • ►  helmikuuta (17)
    • ►  tammikuuta (21)
  • ►  2018 (253)
    • ►  joulukuuta (19)
    • ►  marraskuuta (22)
    • ►  lokakuuta (23)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (23)
    • ►  heinäkuuta (17)
    • ►  kesäkuuta (21)
    • ►  toukokuuta (22)
    • ►  huhtikuuta (21)
    • ►  maaliskuuta (22)
    • ►  helmikuuta (20)
    • ►  tammikuuta (23)
  • ►  2017 (326)
    • ►  joulukuuta (20)
    • ►  marraskuuta (23)
    • ►  lokakuuta (22)
    • ►  syyskuuta (23)
    • ►  elokuuta (30)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (27)
    • ►  toukokuuta (32)
    • ►  huhtikuuta (29)
    • ►  maaliskuuta (32)
    • ►  helmikuuta (33)
    • ►  tammikuuta (32)
  • ►  2016 (727)
    • ►  joulukuuta (30)
    • ►  marraskuuta (37)
    • ►  lokakuuta (30)
    • ►  syyskuuta (52)
    • ►  elokuuta (80)
    • ►  heinäkuuta (52)
    • ►  kesäkuuta (64)
    • ►  toukokuuta (62)
    • ►  huhtikuuta (93)
    • ►  maaliskuuta (77)
    • ►  helmikuuta (75)
    • ►  tammikuuta (75)
  • ►  2015 (733)
    • ►  joulukuuta (71)
    • ►  marraskuuta (57)
    • ►  lokakuuta (51)
    • ►  syyskuuta (59)
    • ►  elokuuta (62)
    • ►  heinäkuuta (82)
    • ►  kesäkuuta (56)
    • ►  toukokuuta (57)
    • ►  huhtikuuta (63)
    • ►  maaliskuuta (71)
    • ►  helmikuuta (50)
    • ►  tammikuuta (54)
  • ►  2014 (367)
    • ►  joulukuuta (57)
    • ►  marraskuuta (36)
    • ►  lokakuuta (32)
    • ►  syyskuuta (43)
    • ►  elokuuta (33)
    • ►  heinäkuuta (31)
    • ►  kesäkuuta (31)
    • ►  toukokuuta (37)
    • ►  huhtikuuta (38)
    • ►  maaliskuuta (29)

Statcounter

Teema: Yksinkertainen. Teeman kuvien tekijä: chuwy. Sisällön tarjoaa Blogger.