Keksin mindfulness -harjoituksen, Kiloklubi kiittää ja pikkuisen taidehistoriaa

Tuli mieleeni uusi Mindfulness -harjoitus, jossa apuna voidaan käyttää yllä olevaa, aika meditatiivista maalausta. Monelle tutussa harjoituksessa käydään läpi oman ruumiin kaikki osat kiinnittäen ajatuksellista huomiota kuhunkin vuorotellen. Yllä olevan teoksen mistä tahansa tassusta pääsee mihin tahansa tassuun varsia pitkin. Harjoitusideani toimii siten, että lähdetään vaikkapa vasemmasta yläkulmasta sopivasta tassusta, tutkitaan millaisia tuntemuksia sen väri herättää omassa mielessä ja miten se soi ympäröivien värien keskellä eikä unohdeta varsiakaan, sitten siirrytään eteenpäin ja kuljetaan vastaavavasti läpi niin pitkälle kuin kyseisellä hetkellä tuntuu hyvältä. Voihan käydä koko teoksen läpi ellei siihen mene kohtuuttomasti aikaa.

En tiedä miten tällaisen visuaalisen havainnoinnin liittäminen harjoitukseen sopii mindfulness -ajatteluun. Kuormittaako visuaalinen havainnointi liikaa aivoja? Pitäisikö värien olla rauhallisempia?Pitääpä kysyä Ceestolta.

Tällainen meditatiivinen teos voisi sopia seinällä vastapäätä mieli-istuinta kotona. Kun haluaa hetken rentoutua, voi istuessaan antaa katseen kulkea sattumanvaraisesti teoksessa tai yllä kuvatun harjoituksen mukaisesti. Kun teoksessa on paljon yksityiskohtia, siinä riittää tutkimista.


Olen saanut liikuttua tällä viikolla siten, että Kiloklubi kiittää. Kulutus-, määrä-, teho- ja vaihteluneliöt ovat kaikki vihreitä. Olen liikkunut yli kaksi tuntia ja kuluttanut yli 900 kilokaloria, mitkä ovat Kiloklubin suosituksia. Liikkuminen on ollut riittävän monipuolista. Olen kävellyt, polkenut kuntopyörää, noussut portaita ja venytellyt. Tänään nostelin hetken käsipunttejakin. Ehkä tämäkin on jonkinlainen etappi syövästä toipumisessa, kun jaksan tehdä terveelle ihmiselle tarkoitetun liikkumisnormin mukaisen määrän. Kaksi tuntia viikossa ei tunnu paljolta, kun se jakautuu usealle päivälle. Parinkymmenen minuutin kävelykin kartuttaa kassaa.

Taidehistoriaa ja muutakin havinaa: Yhteiskunta mullistui 1700-luvulla ja niin myös taide

Taide kehittyi erikoisella tavalla1700-luvulla. Raskaasta ja koristeellisesta barokista siirryttiin kepeästi keimailevan rokokoon kautta jylhän totiseen uusklassismiin ja sitten vielä romantiikkaan.

Varmaankin tuon vuoristoradan muotoutumiseen ovat vaikuttaneet kyseisen vuosisadan suuret yhteiskunnalliset ja aatteelliset mullistukset. Aikakauden kehityksen ydin voidaan puristaa yhteen sanaan, joka on "valistus". Järki, järki ja järki. Aikakauden suuria nimiä ovat muun muassa Voltaire, Immanuel Kant, Adam Smith ja Johann Wolfgang von Goethe.
Kyseisellä vuosisadalla syntyi vapautta korostava aatesuuntaus "liberalismi". Valistuksen aikaa kun elettiin, ensimmäinen tietosanakirja näki päivänvalon.

Vuosisadan loppupuolella tapahtui mullistusten mullistus, kun kansa nousi monarkiaa vastaan. Elettiin vuotta 1789 ja alkoi Ranskan suuri vallankumous. Vaikka oli vapaudesta kysymys, alkoi tapahtua hirveitä.



Rokokoosta puheen ollen Ylen Areenassa on vielä jonkin aikaa nähtävissä kolmiosainen sarja Rokokoon aika. Osat ovat vielä saatavilla tästä päivästä 12.10.2014 lukien 11, 18 ja 25 päivää. 

Auringonlasku, ratkaisu toiseen ongelmaan, teos valmistui - melkein ja miellyttävä käyttökokemus

20.9.2014

Esitin eilen ongelmani Photoshopin käytössä. Olen saanut hyvän neuvon Tikulta Facebookissa. Hän on tuskaillut keväällä Photoshop -kurssilla saman pähkinän parissa. Tehdyt muutokset eivät tahdo tarttua layereihin eli tasoihin, jotka ovat kuin alkuperäisen kuvan päälle laitettavia kalvoja. Kun muutokset tehdään näihin, alkuperäinen kuva säilyy koskemattomana. Tiku kertoi päässeensä sillä ongelmasta, että hän kopio alkuperäistä kuvaa (background) ja teki muutokset näihin. Se onnistui. Kopiothan tulevat myös kuin kalvoiksi alkuperäisen päälle. Olen jo itsekin huomannut, että alkuperäisen kopioon muutokset onnistuvat, joten siinä on ratkaisu tähän hätään.

Tämmöinen tästä tuli. Välillä tuntui, että värkikompositio menee täysin metsään, mutta onneksi kokonaisuus eheytyi maalia kohti tultaessa. Käänsin teoksen nurin päin, koska se vain näyttää paremmalta näin. Toinen ruutu oikealta ylärivissä näyttää siltä, että ei kuulu joukkoon. Hyvä, että sellainen on kontrastia tuomassa, mutta sopii paremmin ylös kuin alas. Jos värisommitelma olisi täydellinen, teosta voisi katsoa miten päin vain ja se näyttäisi hyvältä. Kyseisen ruudun "tassuja" tummeltamalla näin voisi käydä.

Ajatuksenani oli, että valitsen värit kuhunkin ruutuun siten, että niillä on erilainen lämpötila. Lämpimillä väreillä on taipumus näyttää olevan lähempänä katsojaa kuin kylmillä. Tavoitteena oli, että tämä tuo kolmiulotteisuutta työhön. Se olisi vähän kuin patja yhdeltä sivulta nähtynä. Kylmyyden ja lämpimyyden värinen kontrasti on kuitenkin eri vahvuinen eri ruuduissa, mikä taitaa häiritä patjamaisuutta. Tämä tavoite vaatisi myös mustalammasruudun korjaamista. Täytyy harkita. Mitä mieltä olette?

Tekisi mieli leikata ruudut irti ja leikitellä niillä. Kokeilla erilaisia sommitelmia. Ehkä teen sen Photoshopilla. Samalta se ei varmaan tunnu kuin siirrellä fyysisiä lappuja.


Oli muuten mieluisa käyttäjäkokemus, kun kytkin järjestelmäkameramme Macbookiin kokeilleksani, saanko kuvat siirtymään läppäriin. Ruudulle aukesi näkymä, josta saatoin valita painikkeen "Siirrätkö valitsemasi kuvat" vai miten se sanamuoto menikään. Valitsin kaikki ja painoin kuvaketta. Kuvat siirtyivät ja lopuksi kysyttiin, haluanko poistaa kuvat kamerasta ja sen valitsin. Homma oli valmis.  

Päänvaiva loivenee, laiskaa liikuntaa, toinen päänvaiva eli ongelma

Olen selvitellyt hieman osa-aikaeläkeasiaa. Työn osuus voi olla 35-70 prosenttia. Osa-aikaeläke on puolet vakiintuneen palkkatason ja osa-aikaeläkkeellä saatavan palkan erotuksesta.

Minun opetusvelvollisuuteni normaalikuviossa on muistaakseni 18 tuntia viikossa. Tuon verran oppitunteja tai siihen rinnastettavaa ja päälle muut työt. Jos valitsen fifty/fifty -suhteen työn ja eläkkeen välille, se merkitsee ymmärtääkseni yhdeksää oppituntia tai siihen verrattavaa viikossa. Tavallisesti opettajilla on ylitunteja, koska tokihan siten palkka paranee. Niin minullakin on ollut, joskaan ei kovin paljoa viime vuosina. Ne tietysti lisäävät vakiintuneen palkan määrää. Toisaalta 18 tunnin palkka on vähemmän kuin mihin olen tottunut ja osa-aikaeläkkeellä se olisi siitä puolet.

Asiaan liittyy ainakin yksi iso kysymys. Ennen osa-aikaeläkkeelle jäämistä pitää olla ollut vähintään 18 kuukautta töissä. En tiedä vielä, rinnastuuko sairausloma työhön tässä tapauksessa. Jos ei, mahdollisuus siirtyy vuoteen 2016.


Olen onnistunut liikkumaan aika mukavasti tällä viikolla. Kävelyä, kuntopyöräilyä ja portaiden kiipeämistä. Ajatella, että jaksan nousta tänne seitsemänteen asuttuun eli kahdeksanteen kerrokseen portaita. Ei ole kauaa, kun tällainen olisi ollut melekin toivoton urakka. Pitäisi viitsiä nostella käsipuntteja, että yläraajatkin saisivat harjoitusta. Kuntopyöräily on kiva vaihtoehto. Ei tarvitse kuin riisuutua kevyemmälle ja hypätä pukille. Ajaessa voi kuunnella radiota. Ylen Areenasta voisi kaivaa jotakin katsottavaakin. Kun lopettaa, voi mennä suoraan suihkuun. Vähällä lisukevaivalla homma hoidettu. No, pöntöksi tulee, jos ei yhtään mene ulos.


Photoshop -opiskelu on todella kuopantukkoista. Uskomattoman hankalaa. Olen tehnyt ensimmäistä tehtävää ja edennyt kovin hitaasti. Photoshopissa valokuvaeditoinnit tehdään layereille eli tasoille, jotka ovat kuin kalvoja alimpana olevan kuvan päällä. Näin originaali säilyy alkuperäisenä. Ongelmani on, että en millään saa muutoksia tarttumaan tasoihin. Joku temppu pitäisi osata tehdä, mutta mikä ihme. Rankkaa tällainen opiskelu. Tällaiseen tarvittava nokkeluusäly lienee ruostunut iän myötä. Hoksaisiko joku lukijoista, mistä kiikastaa? Pliiiis!

Päänvaivaa

Tiedoksi kaikille, että Kaapelitehtaalla täällä Helsingissä on huomisesta lähtien (10-12.10.) Art Week Helsinki -näyttely. Valtava määrä teoksia eri taiteilijoilta myynnissä. Vapaa pääsy. Aiomme mennä vaimon kanssa.

Minulla oli onnea tässä viimeisessä eläkeuudistuksessa. Me minun ikäiseni olemme viimeinen vuosimalli, joka säästyi muutoksilta. Pääsemme vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina. Vuotta nuoremmat joutuvat jo odottamaan kolme kuukautta pidempään. Tietääkseni osa-aikaeläkkeen ehdot eivät ole muuttuneet - ainakaan vielä. Jos muuttuvat, en usko koskevan minua, koska nykyisten ehtojen mukaan pääsisin jo ensi vuonna. Ymmärtääkseni muutokset tulevat yleensä voimaan siten, ettei ne koske lähellä maalia olevia. Kuten vanhuuseläkeuudistuksessakin tehtiin.

Tämä aiheuttaa päänvaivaa. Ennen pitkää pitää vain päättää. Osa-aikaeläkkeen sanotaan olevan niin edullinen, että jos ei asianomainen ymmärrä itse käyttää tilaisuutta hyväkseen, hänet pitää siihen pakottaa. Veroprogressio toimii myös toisin päin. Tulojen vähentyessä progressio pienenee ja kuittaa näin osan palkan vähenemästä.

Osa-aikaeläketilanteessa työntekijä voi valita työn ja eläkkeen suhteen, joka voi olla esimerkiksi 50/50 tai 60/40 prosenttia. Työosuudesta saa tietenkin täyden palkan. Eläkkeen osuus lasketaan käsittääkseni normaalin eläkkeen tavoin eli lienee 50-60 prosenttia palkasta. En ole varma, mistä palkasta eläkkeen osuus lasketaan.

Osa-aika eläkkeellä ollessa ei saa olla muita tuloja. Minun mielenkiintoani asiaan on tämä seikka vähentänyt. Haluaisin tehdä taidetta ja myydä sitä. Tosin on ilmeisesti niin, että kuvioon voidaan sijoittaa esimerkiksi 10 prosenttia tällaistakin. Osa-aikaeläke antaisi myös mahdollisuuksia kehittää itseäni kuvataiteilijana. Kurssituksia, ehkä varsinaista opiskeluakin. Ei huono ajatus.

Olen aiemmin ajatellut, että minun olisi syytä olla töissä pidempään kuin 63-vuotiaaksi, koska houkuttimena on ollut eläkkeen superkarttuma normaalin eläkeiän jälkeen. Taisi olla peräti kuusinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Äskeisessä eläkeuudistuksessa tämä bonus poistui. Vanhuuseläkkeellä ymmärtääkseni voi tehdä aika vapaasti kaikenlaista tuloja tuovaa.

Osa- ja koko-oloneuvokseksi siirtymisessä ei kysymys ole vain tuloista vaan tietenkin myös menoista. Tosin en oloneuvokseksi aiokaan vaan, koska joka tapauksessa aion harjoittaa taiteilijan ammattia. Jos koen elämän laadun parantuvan, olenpa sitten vaikka eloneuvos.

Yksi mahdollisuus vähentää menoja, on vaihtaa asunto halvempaan. Se saattaisi merkitä muuttoa muualle. Helsingissä on kuitenkin paljon mahdollisia taiteen ostajia. Asuntovelkaa meillä on jäljellä aika vähän, joten voi olla, ettei vaihtoa tarvitakaan. Tosin hoitovastikkeessa on remonttimenovelkaa. Vastike tulee nousemaan, koska yhtiömme on vuokratontilla ja kaupunki nostaa vuokria huomattavasti lähitulevaisuudessa.

Selvittämistä ja laskemista riittää.

Parta pois, rintakarvoista, verkkoyhteydestä ja naaman tuunauksesta Photoshopilla

Ajoin parran pois. Olin antanut sen kasvaa, kun se taas alkoi sitä tekemään hoitojen loputtua. Mitä nyt vähän tuunannut. Enpä ole itseäni näin lyhyttukkaisena (paitsi hoitoajan kalju) nähnyt sitten poikavuosien. Armeijassakin taisi olla pitempi. Aika valju naama. Nytpähän on nähty. Kaljukin näytti paremmalta. Parta sentään antoi särmää.

Rintakarvatkin ovat alkaneet kasvaa. Aika monta, tuumi vaimo.

Läppärin verkkoyhteys on kunnossa. Sain apua Applen tuesta. Vaimon koneen yhteys toimi, mutta omani ei. Modemin buuttaus auttoi (sähköjohto irti toviksi). Nyt tiedän, että yksikin kone voi noin jumittua eikä kaikki kerralla.

Olen aloitellut TaiKin kurssin ensimmäistä Photoshop -harjoitusta. Siinä tuunataan omaa naamakuvaa samoin kuin missien ja julkkisten naamat tuunataan lehtien kansiin, esitteisiin ja sen sellaisiin. Kaikenlaiset viat kuten näppylät poistetaan, silmiä terävöitetään, iholle annetaan kuullotusta, poskiakin voidaan hoikentaa. Kaikki on mahdollista. Enpä taida näitä taitoja tarvita, mutta myöhemmin opimme myös maalaamaan Photoshopilla.

Kasvispaistos, tuntemuksia, Tapas by Heikki 2 ja "Kokeilisinko mykkäkoulua"

Tein tänään uuden version kasvispaistosta. Kesäkurpitsaa, tomaattia, fenkolia, sipulia ja omenaa. Päälle raastoin parmesanjuustoa. Tämä ei oikein onnistunut. Tomaattia tuli liikaa ja omenan olisi voinut jättää pois. Ei tuntunut ruokaisalta. Parmesan ei maistunut, joten sitä olisi voinut olla enemmän.

Tänään on TaiKin kurssilla tehtävien tekoa, eikä paikalle tarvitse mennä. Olen saanut läppärini siihen kuntoon, että voin harjoitella kotona. Toimivaa digipiirtotasoa minulla ei vielä ole, mutta varmaan hankin sellaisen. Kummallista, kun Macbookistani häipyi nettiyhteys, enkä saa sitä takaisin. Tätä kirjoitan vaimoni koneella.

Alan tuntea itseni takaisin elämään palanneeksi. Jälkioireetkin ovat vähentyneet. Syöpäkokemus alkaa painua historiaan. Toivottavasti kilpirauhaslääkitys vähentää aamuväsymystä. Huomaan unohtaneeni ottaa tämän aamuisen Thyrox -pillerin. Täytyypä korjata asia. Parisen viikkoa vielä niin veri punnitaan, kun työt alkavat.


Heikin kokeileva keittiö: Tapas by Heikki 2



Sivellään ruisnäkkileivälle vähärasvaista flooraa ja annetaan sen hautua jääkaapissa yön yli. Lisätään alustalle raejuustoa, maustekurkkusiivu ja puolukkahillostapoimittuja puolukoita. Maku on kivan raikas, mutta oletettu maustekurkun ja puolukan rämäkkä kontrasti katosi puolukan maun alle. Ehkä nämä maut ovatkin aika samanlaiset. Näkkileivästä tulee yleensä taipuisa "haudutettaessa" rasvalla päällystettynä, mutta vaikutus ei nyt tuntunut. Minusta taipuisuus "maistuu" hyvältä. Ehkä flora oli liian vähärasvaista tai tuntuma katosi muun makuelämyksen alle.

Väsymystä, läppärijuttuja ja liikuntaa

Nukuin viime yönä hyvin, mutta väsytti niin mahdottomasti, että otin taas nokoset puolelta päivin. Toivottavasti kilpirauhaslääke alkaa auttaa.

Tämän viikon TaiKin kurssin illat ovat omatoimista tekemistä. Voi mennä koululle, jossa on laitteet, mutta tehdä kotonakin, jos pystyy. Olen saanut tarvittavat ohjelmat pystyyn läppäriini ja se tuntuu ymmärtävän myöst tiedostaja, jotka toin tikulla koululta. Valitettavasti joskus hankkimani Thrust Slimline -digipiirustusalusta ei kykene yhteistoimintaan Macbookini kanssa. Pitäisi kai ostaa Wacom, mutta ensin pitää selvittää, minkä mallinen.

Sain liikutuksi viime viikolla siten, että Kiloklubi oli melkein tyytyväinen. Liikuntaa oli ajallisesti riittävästi, mutta se ei ollut riittävän tomeraa, jotta kaloreja olisi kulunut tarpeeksi. Olisi pitänyt myös venytellä hieman enemmän. No ehkä tuossa oli toipilaalle tarpeeksi.

Lisää jauhelihakastikkeesta, Heikin kokeilevan keittiön ensimmäinen tuotos, unesta ja Hesarista

Söimme lounaaksi eilistä jauhelihakastiketta paistettujen perunoiden ja sipulin kanssa. Vaimoni kehoitti loiventamaan kastikkeen könkköisyyttä kermalla. Tein työtä käskettyä ja käytin kuohukermaa, mutta laitoin mukaan myös vettä. Kastike meni vaaleaksi. Kerma aateloi monia ruokia, mutta mielestäni se ei tässä ole parhaimmillaan. Maku meni minusta jotenkin tukkoon. Paistetun jauhelihan muoto, joka vaikuttaa makukokemukseen, meni hukkaan.


Olen joskus maininnut pitäneeni joskus hetken ruokablogia nimella Heikin kokeileva keittiö. Laitan tähän sieltä ensimmäisen postaukseni.

Tässä Heikin kokeilevan keittiön ensimmäinen tuotos:

Tapas by Heikki 1. Cream cracker, briejuustoa, keltaista paprikaa ja kapriksia. Muuten hyvä, mutta kapriksia tuli liikaa.


Unentarpeeni taitaa yhä olla yli sen, mitä se oli ennen syöpää. Nukahdin illalla puolen yön jälkeen. Heräsin joskus pikkutunneilla, mutta onneksi sain unen taas. Aamulla heräsin seitsemän jälkeen, söin aamiaisen, luin Hesaria ja menin takaisin nukkumaan. Taisi siinä tulla yhteensä yli kahdeksan tuntia. 

Lopetimme Hesarin tilauksen viime syksynä ja aloitimme taas viime kesänä. Minusta tuntuu, että minulla on taas jonkinlainen kiintymyssuhde kyseiseen lehteen. Ehkä sitä vahvistaa sekin, minulla on kesken Hesarin entisen vastaavan päätoimittajan kirja Päivälehden mies. Asiaan vaikuttaa varmaan sekin, että äitini oli pitkään Hesarin palveluksessa. Hesarin Nurmijärven konttoritoiminnot pyörivät joskus 70-luvulla meillä kotona. Tuurasinkin äitiäni joskus ja muistanpa ainakin kerran jakaneekin lehtiä, kun joku jakaja oli poissa kuvioista. Minulla oli ohjeet mukana auttamassa postilaatikoiden löytämistä. Jollakin se oli matkalaukun tapainen, joka makasi maassa. 

Hyvät silmät ja jauhelihakastike

Silmäni tuntuvat parantuneen parissa päivässä. Sain hyvät lääkkeet lääkäriltä. Lääkitykset voisi jo lopettaa. Laitan kuitenkin salvan vielä ensi yöksi. Päivätippoja voi laittaa pairina ylimääräisenäkin päivänä. Ajatella, että tämä oli näin vähästä kiinni. Toivottavasti parantuminen on pysyvää.

Tein tänään päivällisen, keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta. Kun olen utelias oppimaan uusia juttuja, miksi en opettelisi tätäkin alaa, kun vaimo on ymmärrettäväsi täysin kyllästynyt ruuanlaittoon.

Käytin reseptiä, joka löytyy täältä. Tomaattien paseeraamisesta en muista ikinä kuulleeni, mutta ohjeet siihenkin löytyivät netistä. Helposti lähti kuoret tomaateista, kun annoin niiden olla hetken kiehuvassa vedessä. Valkopippuria ei meillä ollut, mutta laitoin sijaan Provinssin herpestä. Purkissa luki Herpes de Provence.

Ohjeessa ei puhuta suolasta mitään, mutta ymmärsin sitäkin laittaa. Olisi pitänyt sekoittaa paremmin sillä, vaimoni kaipasi sitä lisää, mutta minun annoksessani sitä tuntui olevan liikaakin. Ihan kelvollista kastiketta syntyi, jähmeää tosin, ehkä pikemmin muhennosta.

Kuvia Mikä-Mikä-Maasta

Verkkosaaren ja Kalasataman alue on suurta joutomaata ja rakennusaluetta, jossa näkyy merkkejä vanhasta ja tulevasta uudesta sekä väliaikaisesta hyötykäytöstä.

Viimeistä edellisellä kerralla näin tässä katamaraanissa aurinkopaneelin
kytkettynä akkuun. Siitä sähköperämoottori saa virtansa. Hienoa
individualismia.

Teoksen tila, Creative Cloud, Puotinharjusta ja vatsasta

Tässä kuva taoksestani välivaiheessa, jossa kaikki suorakaiteet ovat saaneet yhden värityksen. Oikea alakulma ei tavallaan kuulu joukkoon. Se on umbran ruskea. Muut ovat päävärien ja niiden vastavärien eri sävyjä. Olen tästä jo jatkanut parin ruudun verran, mutta palataan asiaan.

Kävin asioilla Itiksessä tänään. Hommaasin hiiren Macbookiini ja kävin kirjastossa. Hiirtä tarvitsen Photoshopin ja varmaan muidenkin Adoben ohjelmien käyttöön. Näissä tarvitaan tarkenpaa osoitusta kuin mihin sormipaneelin avulla kykenee. Muutoin läppärini pelittää ilman hiirtäkin.

TaiKin kurssilla on jo mukavampaa, kun olen onnistunut tekemään jotakin soveltavaakin Photoshopilla. Se on todella monipuolinen ohjelma. Valokuville voi tehdä melkein mitä vain kohteen kaunistamisesta vaikka minkälaisiin vääntelyihin ja lisäliimailuihin. Ohjelmalla voi piirtää ja maalatakin, tietenkin digitaalisessa muodossa. Hankin tänään Phoshopin ja tukun muita Adoben Creative Cloudiin kuuluvia ohjelmia läppäriini. Mukana on myös Premiere, jolla voidaan editoida videoita. Ohjelmakokonaisuudesta löytyy apuvälineet myös graafiseen suunnitteluun.

Työskentelisiköhän Rembrandtkin näillä, jos eläisi nyt. Uskon kyllä edelleen myös konkreettiseen käsillä tekemiseen, vaikka kai nämä digihommatkin sitä ovat. Ymmärrätte kuitenkin, mitä tarkoitan.


Kävin kävelyllä Itiksen vieressä olevassa Puotinharjussa ja käväisin Myllypurossakin. Puotinharju - tai Itäkeskukseksi sitäkin taidetaan nykyään kutsua - on yllättävän luonnonläheinen ja viihtyisä asuinalue. Sen ja Myllypuron välissä on kouluja, urheilufasiliteettaja, suuri maalla peitetty jätemäki ja metsää. Täälläkin on toteutettu Helsingin suunnittelussa käytettyä lähiöteoriaa. Lähiöteorian ideana on suunnitella ja toteuttaa asutuskeskuksia, joiden välillä on hyvät kulkuyhteydet ja luontoa.

Myllypurossa on ensimmäisen maailmansodan aikoihin tehtyjä linnoitusrakennelmia, joita on muuallakin Helsingissä, Espoossa ja mahdollisesti Vantaallakin. Kerrotaan täällä olleen kiinalaisia niitä rakentamassa. En ole varma, olivatko juuri kiinalaisia, mutta siltä suunnalta kuitenkin.

Olen huomannut, että vatsani on kuin varkain tullut kuntoon. Ehkä mahalaukkuun on nukka kasvanut takaisin. Mukavaa huomata jonkin oireen kadonneen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan syistä ja lääkityksen annostuksesta

Suomen Kilpirauhasliiton nettisivuilla kerrotaan useita syitä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Yhteydestä syövän hoitoon ei mainita mitään. Ainoat, jotka tunnistan mahdollisiksi syiksi omassa tapauksessani, ovat riittämätön kilpirauhashormonituotanto ja aivolisäkkeen riittämätön TSH-tuotanto. TSH-hormoni säätelee kilpirauhasen toimintaa. Ilman sitä ei tyroksiinia synny kilpirauhasessa.

Lääkityksen määrän säätely on hakuammuntaa. Syön nyt Thyroxinia 25 mikrogrammaa päivässä. Jos alan saada oireita, annosta pitää vähentää. Oireita voivat olla hikoilu, vapina, sydämentykytys, nopea pulssi, ripuli, laihtuminen ja kammiovärinä. Laihtuminen sopii, mutta noista muista en välittäisi.

Olen saanut olla elämäni aikana fyysisesti varsin terve. Ainoa pitkäaikainen fyysinen vaiva taitaa olla ihotauti, jota ei ole diagnosoitu, onko se psoriasista vai seborreaa. Se on niin lievää, että en juuri tunne tarvitsevani hoitoja. Päänahkaan ja kulmakarvoihin olen joskus lääkitystä saanut. Nyt olen tullut vaiheeseen, jossa kremppoja tulee. Ei hassumpaa, että olen näin pitkään pärjännyt aika vähillä fyysisiä vaivoja auttavilla rohdoilla. Aihetta kiitollisuuteen tässäkin. Taitaa tämä tyroksiini tosin vaikuttaa pääkoppaankin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta- vs. syöpähoito-oireet

Suomen Kilpirauhasliiton nettiartikkelin (Kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen toteaminen) mukaan kilpirauhaspotilaalla voi olla oireita, vaikka testin tulokset eivät paljoakaan poikkeasisi viitearvoista. Lääkärini tuntuu olevan ajantasalla, kun määräsi minulle lääkityksen jo pienestä poikkeamastani.

Artikkelin mukaan vajaatoiminnan oireita voivat olla väsymys, masennus, kylmyyden tunne, näköhäiriöt, suolisto-oireet, lihaskipu, sydänvaivat, verenkiertoelimistön häiriöt, rasva-aineenvaihdunnan hidastuminen, turvotus, ihon ja limakalvojen kuivuminen, hiusten ohentuminen, paino-ongelmat, ruokahaluttomuus, kuukautisten runsastuminen ja välien pidentyminen, raskaaksi tulemisen vaikeutuminen, keskenmenoriskin kasvaminen ja seksuaalinen haluttomuus.

Tunnistan itsessäni joitakin noista oireista. Vaikuttaa siltä, että osa syöpähoidoista johtuviksi luulemistani oireista voikin johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tosin on epäselvää, voisiko vajaatoiminta johtua syöpähoidoista. Siihen suuntaan viittaa se, että minulle tehtiin kilpirauhastesti muistaakseni pari vuotta sitten, eikä se aiheuttanut toimenpiteitä. Tosin tunsin väsymystä ennen syövän toteamista, mutta se on voinut johtua juuri syövästä.

Saattaa olla, että vielä jäljellä oleva väsymykseni johtuu kilpirauhasesta.

Olen nukkunut tavalliset - ja villasukat jaloissani ties kuinka kauan. Laitan myös lisäpeitteitä jaloilleni. Tämäkin voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta syynä voi artikkelin mukaan olla myös aivojen lämmönsäätelyn häiriö.

Yksi oire voi olla joko ummetus tai ripuli. Vatsani on ollut pitkään löysä. Voisiko tämäkin johtua kilpirauhasesta? Olen tosin ollut huomaavinani, että vatsani kunto olisi hieman parantunut.

Kolesteroliarvojani ei ole viime aikoina mittailtu, mutta viimeisessä mittauksissa kokonaisarvo on ollut itäsuomalaista luokkaa päälle kahdeksan. Puolet geeneistäni ovatkin itäsuomalaisia Kannaksella syntyneen isäni kautta. Kilpirauhanen voi olla tähänkin ainakin osasyyllinen.

Hiukseni taitavat olla ohuet ihan syntymälahjana.

Paino-ongelmani saattaa hyvinkin johtua kilpirauhasesta. Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja sen mukana kalorien kulutus laskee. Paino voi nousta ja silti ruokahalu vähentyä. Yritin viime syksynä pudottaa painoani suunnilleen sellaisella ruokavaliolla, jolla olen aikaisemmin onnistunut, mutta ilman menestystä. Olisipa todella ilahduttavaa, jos kilpirauhaslääkitykseni auttaa painoni pudotuksessa.

Minulla tuntuu nyt olevan kaksi oirelähdettä. Voidaan varmaan olettaa, että pysyvät oireet johtuvat syöpähoidoista ja katoavat mahdollisesti kilpirauhasen vajaatoiminnasta.


Eilisiltana en löytänyt melatoniinia. Olen mielissäni siitä, että nukahdin hyvin ilman pillereitä. Hyvä merkki.


Kuvia Mikä-Mikä-Maasta eli Verkkosaaresta:

Tietääkö kukaan mitä noilla betoniponttooneilla tehdään? Verkkosaaria on aikoinaan ollut ainakin kaksi, mutta ne on maatöin yhdistetty mantereeseen. Stadilaiset ovat aikoinaan pitäneet karjaa saarilla.

Taivaita ja kilpirauhasyllätys

Eilisiä taivasspektaakkeleita:

 

 

Ylimmässä kuvassa näkyy vasemmalla Kulosaaren kirkon kellotornia. Alemmat kuvat ovat meiltä Herttoniemestä Alppilaan ja Pasilaan päin.

 

Kävin lääkärissä ja sain sairaslomaa lokakuun loppupuolelle eli etenemme suunnitelman mukaan. Palaan töihin toisen jakson alussa.

 

Kilpirauhaskokeen tulos oli yllätys. Olin arvellut ettei sieltä mitään löydy. Tulos jakaantuu kahteen osaan. S-TSH:n tulos oli 1,57 ja S-T4-V:n 9,48. Ensimmäisen viitearvoväli on 0,4 - 4,0 ja jälkimmäisen 10 - 21. Jälkimmäinen siten poikkesi hieman normista. Minulle määrättiin kokeeksi matala lääkitys: Thyroxin 25 mikrogrammaa. Jos tämä annostus menee överiksi eli elimistöni saa liikaa vauhtia, saan sen mukaisia oireita.

 

Lääkäri selitti, että S-TSH mittaa komentoja, joita aivoista lähtee kilpirauhaseen. S-T4-V mittaa puolestaan sitä, miten kilpirauhanen toteuttaa komentoja ja tällä puolella minulla on puutetta. Hän ei osannut sanoa, voisiko syöpähoidot vaikuttaa kilpirauhaseen.

 

Minulle määrättiin silmien rähmimiseen kahta sorttia antibioottista mömmöä, voidetta ja tippoja. Yöksi ja päiväksi erilaista. Kahden päivän käytön jälkeen pitäisi selvitä, että toimiiko.    



Uusi teos edellisen teemasta

Aloitin toisen työn soveltaen samaa teemaa. Tämä on edellistä kurinalaisempi. Värisommitelmaa joudun miettimään enemmän. Teoksia voi tehdä myös siten, että antaa muiden vaikuttaa prosessiin, johon tulee näin vuorovaikutteisuutta. Minulla oli värit vain neljässä ylimmäisessä ruudussa, kun ystävämme Kultainen ehdotti, että voisinkin käyttää vain niitä värejä. Ylimmällä rivillä on kolme pääväriä ja punaisen komplementti- eli vastaväri vihreä.

Ajattelin soveltaa ehdotusta siten, että laitan toisellekin riville päävärit, mutta eri sävyisinä, ja toisen käyttämättömistä käyttämättömistä komplementtiväreistä, varmaankin violetin. Kolmannelle riville laitan varmaan kaikki kolme päävärien komplementtiväriä eli vihreän, violetin ja oranssin. Neljäs väri on vielä mietinnässä, ehkä jokin maaväri. Kunkin rivin värit yritän sijoittaa niin, että ne näyttävät värisommitellullisesti hyviltä muiden rivien kanssa.

Vaimollakin oli hyvä ehdotus alaosan suhteen. Voin soveltaa sitä johonkin toiseen työhön. Mielestäni se olisi vaatinut sen, että nämä teoksen suorakaiteet olisivat täysiä neliöitä.

Tämä teos on jatkumoa muutamalle aikaisemmalle työlleni, joissa on yhdistänyt orgaanisia muotoja neliöihin tai oikeastaan lähesneliöihin. Neliö on orgaanisten muotojen vastakohta, koska niitä ei synny luonnossa. Orgaanisten ja epäorgaanisten muotojen välinen jännite kiehtoo minua. Jännitteitähän elämässä muutoinkin riittää. Kuvalliset jännitteet voivat ehkä toimia tosielämän vastakohtaisuuksien allegorioina.

Millaisia ideoita sinulla on?

Oirekatsaus

Vasemman käden kynnetkin näyttävät kuoriutuvan, paitsi peukalon. Kynsissä on ollut pienet painaumat poikittain. Niihin rajautuen etuosat varmaan kuoriutuvat. Etusormessa jo osa törröttää. Oikeassa kädessä vain pikkusormen kynsi ilmeisesti vielä riisuuntuu.

Uni sujuu aika hyvin. Välillä kuitenkin tunnen päivisin väsymystä. CPAP -laite on käytössä, joten uniapneasta se ei voi johtua. En ole vielä täydessä vedossa, joten hyvä, että työn alkuun on vielä kolmisen viikkoa.

Yllämainittujen lisäksi silmien rähmiminen ja vatsan sekaisuus vielä vaivaavat. Onneksi maha ei ole kipeä.

Osa viime viikon väsymyksessä saattoi johtua kävelemisestä. Ehkä innostuin liikaa.

Maalaus valmistui

Sain tämän työn eilen valmiiksi. Oli aika isotöinen. Kuviot on tehty tussikynällä ja värit tavallisilla sekä kynäakvarelleilla. Kuva-alueen koko on noin 28 x 40 cm.

Kun kuvan jakaa puoliksi, huomaa kuinka erilainen tunnelma teoksen eri osissa on.

 

 

Osia:

Vasemmalla alhaalla on aikamoinen vipinä, mikä rauhoittuu, kun katse siirtyy oikealle ylös. Punaisten, keltaisten ja sinisten runsaus luovat lapsekkaan iloisen tunnelman.

Terveellinen(?) lounas, liikkumiskirjanpitoa ja rähmimistä

Paistoin lounaaksi oliiviöljyssä kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia, kurkkua ja fenkolia. Päälle ripottelin mustaa emmenthalia. Puristin sitruunaa mausteeksi.

Vaimoni aikoi paistaa kananmunaa lounaaksi, mutta sain hänen jakamaan ateriaani. Hän syö kasviksia mieluummin keitettyinä tai uunissa lämmitettyinä. Minusta kasviksia pitää keittää säästeliäästi, että maku sailyy.

Jälkiruuaksi lämmitin pannulla pienehköt siivut uunijuustoa. Päälle hiukan vadelmahilloa. Finaaliksi join hieman espressoa. Nescafen kofeiiniton pikaespresso maistuu minusta oikealta. Vaimoni jättää kahvit väliin.

Katsotaan nyt miten pärjätään välipalaan ja päivälliseen asti. Olikohan tämä nyt terveellistä?


Olen merkkaillut tämän viikon liikkumisiani Kiloklubiin. Tähän mennessä on yhteensä 163 minuuttia, kun suositus on 120 minuuttia. Hyvä niin. Liikkumiseni koostuvat kävelystä portaiden noususta ja laskusta sekä venyttelystä. Kokemukseni mukaan näillä voi ansaita Kiloklubissa vihreän suoran. Nyt minulla on kolme vihreää laatikkoa neljästä mahdollisesta. Kulutus, määrä ja teho riittävät, mutta vaihtelua kaivattaisiin lisää. Venyttely varmaan kaunistaisi suoraa. Ehkä portailla liikkumisen vastineeksi voisi olla käsipunttien nostelua.


Harmittaa, kun silmienrähmiminen haittaa lukemista ja muuta puuhaa päivällä. Tuntuu, että silmätipatkin tuovat utuisuutta.


Mainitsin eilen, että metaklopramidi lisää särkylääkkeen imeytymistä eli voi auttaa migreenin hoidossa. Kävin apteekissa eilen ja kuulin, että kyseessä on reseptilääke. 

Nysväilyä, migreeniohjeita ja kurssijaksamista

Työ on hyväksi ihmiselle. Pitää nousta ajoissa ja aikataulut saavat ihmisen saamaan aikaankin jotakin. Vaikka minäkin yhtä ja toista puuhailen, sairaslomalaisena oleminen on aika paljolti nysväilyä. Päivä vilahtaa ilman, että juuri mitään syntyi. Se on varmaan hyväksikin. Lepoa vielä tarvinnen. Vaikka olen saanut unirytmini suunnilleen kuntoon, kalibroitavaa siinä vielä lienee. Viimeiset sairaslomaviikot olkoon tuunausta. Niin myös ensimmäiset työkuukaudet, koska työkuorma on helposta jaksosta johtuen aika kevyt. Kevätlukukaudella on sitten rankempaa.

Keskiviikon Hesarissa oli artikkeli migreenin hoidosta. Minulla on silloin tällöin oireita, jotka muistuttavat migreenin alkua. Onneksi sellainen tila harvoin räjähtää minulla migreeniksi, mutta joskus niin käy. Kokemus on aivan hirvittävä. Heittelehdin sängyssä tuskissani. Saatan oksentaa. Onneksi pahin menee yleensä kohtalaisen pian ohi, jos olen saanut tehoavaa lääkettä. Sitten ehkä nukahdan ja herättyäni olen toipilas.

Migreenini ei ole niin paha, ettei perinteinen Clotam ja vahvat särkylääkkeet auttaisi. Artikkelissa kerrotaan triptaanista, joka on tuonut apua vaikeimmille tapauksille. Sitä en ole kokeillut. En tule kunnolla varautuneeksi kohtauksiin, koska niitä tulee niin harvoin. Olisi syytä varmistaa, että tehokasta mömmöä olisi aina saatavilla, mielellään taskussa, koska kohtaus voi tulla missä vain. Lehtijuttu kertoo, että parasetamol ei ole erityisen tehokas migreeniin, mutta ibuprofeenin pitäisi usein tehota 800-1200 milligramman pläjäyksenä. Asetyylisalisyylihappo eli aspiriinikin voi auttaa. Särkylääkkeen imeytymistä tehostaa pahoinvointilääke metaklopramidi. Toivottavasti muistan pyytää lääkäriltä siihen reseptin, mikäli siihen sellaista tarvitaan.

Olin taas illalla TaiKissa kurssilla. Tässä vaiheessa käydään läpi Photoshopin näppylätekniikkaa. Meno on intensiivistä. Paljon nippelitason muistamista. Rankkaa on. Toivottavasti tämä palkitsee myöhemmin. En osaa sanoa, vaikuttaako toipiluuteni jaksamiseeni kurssilla vai olisiko se luonnostaankin minulle noin vaativaa.  

Kommentteja Mankellin syöpäjuttuun, hermoilua ja rymsteerausaikeita

Kirjailija Henning Mankellin syöpäpäiväkirjasta oli luku eilisen Hesarissa. Mankell vetää yhteen tähän asti kokemaansa syöpädiagnoosin jälkeen. Hän toteaa syövän olevan hänessä, se pysyy aisoissa tai sitten ei. Asiaa ei voi pohjimmiltaan jakaa kenenkään kanssa.

Potilas tuntee hoitojen vaikutukset vain itsessään ja kuolee, kuolee sitten syöpään tai muuhun, aivan yksin, koska kukaan muu läsnäoleva tai läheinen tuskin kuolee juuri samaan aikaan.

Ei asian jakaminen minusta vaadi samojen kokemusten elämistä ruumiissaan. Puolisokin mukautuu syövän kulloiseenkin tilaan ja potilaan mahdollinen kuolema vaikuttaa häneenkin hyvin voimakkaasti. Muihinkin. Toki elämä lakkaa vain potilaan ruumiissa, kun se lakkaa. Siinä mielessä ollaan yksin suuren edessä.

Mankell peilaa kaiken hänessä piileskelevää syöpää vasten. En koe itse samoin. Vaikka tiedostan, että syöpä voi edelleen olla minussa, tunnen olevani mielelläni palaamassa entiseen elämääni. En punnitse asioita sen mukaan, mitä niille voisi käydä, jos syöpä uusiutuisi. Syvyyttä ja rohkeutta päätöksiini koettu syöpä voi silti antaa. Eläköitymismahdollisuudet antavat valinnan mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä koulu vetää minua puoleensa. Voi tietysti olla, että alkaneet yt:t rajoittavat pelivaraa.

Kirjailija kokee välillä lannistuneita päiviä, mutta onnistuu toisinaan pakottautumaan irti synkistä ajatuksista. Minulla ei ole tainnut vielä olla noin ankeita päiviä syövän aiheuttama mielialan vuoksi. Voihan niitä tulla.

Mankell lopettaa kuitenkin optimistiseen lauseeseen: "Se (syöpä) ei ole vienyt elämäniloani ja uteliaisuuttani siitä, mitä huomispäivä pitää sisällään." Hyvältä kuulostaa.

Eilen tuli uutisten jälkeen pätkä Maarit Feldt-Rannan puhetta syövästään. Hänellä se oli uusiutunut ja hän oli selvinnyt siitäkin. Sain sen vaikutelman ettei toinen kerta ollut niin kauhea kuin olen ajatellut. Tuntui hyvältä kuulla.


Tunsin itseni eilisiltana selittämättömän hermostuneeksi. Mietin voisiko se johtua siitä, että luin hyvin lyhyitä tarinoita eli sarjakuvastrippejä, Viiviä ja Wagneria sekä Dilbertiä. Kun vaihdoin proosaan (Supon historia), tuntui mieli asettuvan enemmän pitkälleen.

Saattoi johtua myös siitä, että keskustelimme vaimon kanssa hyvin sensitiivisestä asiasta eli rymsteeraamisesta. Ehkä pelkäsin erimielisyyksiä yksityiskohdissa. Sellaiset taitavat nostaa adrenaliinia, mikä ei ole hyväksi nukkumiselle.

Kolmas mahdollinen syy on kahvi. Join koululla lounaan päätteeksi puolisen kuppia kofeiinillista kahvia ja Birgitassa kupin cappuccinoa.

Otin unen varmistamiseksi melatoniinien lisäksi puolikkaan unipilleriä. Tein mindfulness -harjoitteen. Se tuntui virittävän minua unikohmeeseen. Nukahdin vasta yhden paikkeilla. Kävin aamuyöllä haukkapalalla ja tein pienen krypton. Aika hyvä yö silti.


Juttelimme eilen vaimon kanssa, että voisimme aloittaa rymsteeraamisen perkaamalla turhaa tavaraa pois. Se ei ole helppoa. Pitäisköhän kutsua joku organisointikonsultti avuksi, jonka avulla homman voi tehdä kylmäsydämisemmin. "Oletko tarvinnut tätä kahteen vuoteen?

Onnellinen päivä; koululla, arvokas oivallus parisuhdeterapiassa, Birgitta ja Mikä-Mikä-Maa

Kävin antamassa aamulla verinäytteen kilpirauhastutkimusta varten. Nykyinen työterveystoimijamme on koulumme vieressä joten vein auton tuttuun parkkihalliin ja saatoin mukana olevan vaimon odottamaan koulun ala-aulaan. Operaation jälkeen menimme koulumme Vallilan toimipisteeseen tapaamaan erästä oikein mukavaa työkaveriani ja palauttamaan hänelle lainassa olleen mindfulness -kirjan. Tuntuu oikein kivalta pyöriskellä koulumme tiloissa, mikä ennustanee hyvää ensi kuun lopulle jolloin aion palata leipäpuuhiin.

Parisuhdepalaveri

Sitten menimme parisuhdeistuntoon Kallioon. Kerroimme uusista parisuhdeoivalluksistamme, joista olen täällä kertonutkin, ja tunnelma oli oikein lämpimän myönteinen. Kertauksena mainitsen, että olemme huomanneen vaimoni tyytymättömyyden sotkuisuuteeni kanavoituvan valitukseksi muista asioista, koska hän ei viitsi puhua varsinaisesta asiasta tietäen sen olevan todennäköisesti synnynnäinen valuvika minussa. Toinen oivallus on ollut se, että terveyden tilaa koskevat valitukset aiheuttavat minussa ahdistusta, koska en voi kyseisille asioille mitään. Tietoisuus näistä on parantanut parisuhteemme laatua.

Keskustelimme myös mahdollisesta muutosta Naantaliin ja tässä yhteydessä nousi esiin uusi oivallus. Sisustukseen liittyvät asiat ovat olleet meille hankalia, koska koen, että vaimollani aina valmiit suunnitelmat valmiina ja minulla ei tunnu olevan niihin juuri sanomista. Siksi mitkään hankkeet eivät juuri etene.

Kun nyt puhuimme uuden asunnon mahdollisista studiomahdollisuuksista, mieleeni tuli, että voisihan nykyinen olohuoneemmekin olla ateljee, jossa vaimoni voisi tehdä keramiikkaa ja minä kuvataidetta. Vaimoni sanoi, että hänkin on joskus tällaista ajatellut. Olohuoneemme kooltaan on noin 4 x 6,7 metriä eli aika hyvän kokoinen työskentelytila. Sinne voitaisiin laittaa hyvin pitkä pöytä, joka olisi kätevä monenmoisissa luovissa puuhissa. Suuri osa nykyisestä kalustuksesta pitäisi siirtää muualle, jotta saadaa lisää avointa tilaa. Makuuhuoneemme voisi olla pieni vierashuone ja nykyinen työskentelytilani unikammari.

Tämä suunnitelma innostaa minua kovin ja mielelläni nojaudun tässä vaimoni organisointitaitoihin, koska itse en ole parhaimmillani niissä puuhissa. Ehkäpä tällä kertaa pystymme myös toimiviin kompromisseihin. Yksi aviopatti saattaa lähteä tässä purkautumaan.

Terapeutti taisi katsoa avioliittomme olevan hyvässä jamassa, koska seuraava möte sovittiin marraskuun lopulle. Saattaa olla oikeassa.  

Birgitta

Kävimme istunnon jälkeen uudessa kahvilassa, joka on Kaivopuiston nurkilla, mutta Hernesaaren puolella. Ennestään Helsinginniemen eteläisellä rantaviivalla on neljä kahvilaa; Mattolaituri, Ursula, Carousel ja Mutterikahvila. Uutukaisen nimi on Birgitta. Hyvin näytti tännekin riittävän asiakkaita. Uusi tulokas oli oikein viihtyisä. Isot ikkunapinnat, hirsiseinät ja lämmityksenä kaksi takkaa loivat tunnelmaa.  Jatkoimme olohuonemullistuksen suunnittelua.

Mikä-Mikä-Maa

Vein vaimoni keramiikkakurssille ja menin itse kävelylle Verkkosaareen, joka on nykyään varsinainen Mikä-Mikä-Maa. Alue on aika suuri kaistale, josta suuri osa on joutomaata. On hauska nuuskia tällaisia paikkoja ja katsoa mitä niistä löytyy. Yhdessä nurkkauksessa on valtavasti kivenlohkaremassaa, jotka tulevat jäämään uusien asuntorakennusten alle. On myös iso rakennusmonttu, josta aikanaan nousee nouse Stadin profiilia terävöittäviä pilvenpiirtäjiä.

Joutomaalla on vanhoja autonraatoja, hiukan pusikkoa ja tyhjää tilaa. Etsin muinaisen poptähden Lasse Liemolan Tuore-Pekan rakennusta, jossa Lasse pyöritti vihannesbisnestään. Tutustuimme häneen, kun vuokrasimme hänen omistamansa asunnon Kreikassa yhdeksi taannoisen sapattivuotemme kortteeriksi. Vieläköhän hän pyörii mukana Stadin Slangi ry:n kuvioissa. Rakennusta ei näkynyt joten lienee jyrätty maan tasolle. Helsingin sataman Tekninen toimisto näytti olevan elossa.

Rannalla oli kaikenlaista mielenkiintoista. Graffitein koristellut kontit kuuluvat asiaan. Samoin oli somistettu kalastaja-aluksen ohjaamo-osa, joka oli nostettu rannalle. Mietin mihin on käytetty kelluvaa, suorakaiteen muotoista miksi sitä nyt kutsuisikaan tasoa, jolla seisoi lyhtytolppa. Etelämpänä oli kelluvia betonielementtejä, joilla lienee ollut käyttöä satamatoiminnoissa. Jollei meidän olohuoneen tarvitse näyttää olohuoneelta, ei kalastamisenkaan tarvitse näyttää perinteiseltä. Eräs mies oli laittanut neljä virveliä telineisiin narraamaan kaloja. Siimat olivat vedessä. En nähnyt kohoja, mutta enpä paljoa kalastuksesta tiedäkään. Mies istui viereisessä autossa lukemassa jotakin. Käyhän se noinkin.

Kulosaaren sillan ja joutomaan kulmauksessa oli laivoja, jotka näyttivät olevan asuntokäytössä. Aika eksoottisilta näyttivät. Kaikenlaista tavaraa oli rannan puolella. Puutavaraa ilmeisesti lämmitykseen. Fillareita, joilla pääsee kaupungille, kun julkinen liikenne ulottuu huonosti noille nurkille. Ehkäpä ikivanha paloautokin on käytössä, mutta tuskin alkuperäisissä tehtävissään. Rekisterilaatat olivat mustavalkoiset, joten lienee 50- tai 60-luvulta.

Alueen pohjoisosassa on pittoreskin näköinen teollisuusalue. Nimet Remppapiste ja Kannon Romu kertovat alueen habituksesta. Yhtä rakennusta koristaa kyltti, jossa lukee Bandidos Mc Finland, Downtown Chapter.

Stadissa on muuten useita saari-loppuisia paikkoja, jotka eivät ole enää saaria. Ovat kasvaneet mantereeseen kiinni. Verkkosaari on sellainen. Niin ovat myös ainakin Hernesaari ja Kyläsaari.

Kännykkäni jumittui tämän päivän reissulla. Täytyy mennä toiste kuvaamaan noita nurkkia.


Jos tarvitset sähköpostiyhteyttäni, kannattaa käyttää osoitetta heikki.honkala@icloud.com. Yahoo -osoitteeni hylkii saapuvaa postia. Jos olet lähettänyt minulle viestin sinne viimeisen kuukauden aikana, lähettäisitkö sen uudestaan iCloudiin.

Kävelyä rouheassa Hernesaaressa

En ole vähään aikaan käynyt verikokeissa. Valkosoluilla on merkitystä silmien yörähmimisen kannalta. Voisikohan veriarvot selittää vaivaani?

Onkin kuulemma niin, että ravintolisiä syömällä voi joitakin vitamiineja saada haitallisia määriä. Ruokavaliolla se ei onnistu. Lue.

Kävelin tänään rouheassa Hernesaaressa, joka on Helsinginniemen eteläinen kärki. Tässä kuvasatoa.

Toljailin noin tunnin Hernesaaressa. Mukava, kun tuntuu kunto nousevan. Kävely ulkona toi luontaista väsymystä. Toivottavasti auttaa unen saantiin illalla, vaikka menen vielä TaiKin kurssille.