Internet on loistava järjestelmä, mutta varuillaan pitää olla. Kysyin Facebookin Turku sanoin ja kuvin -ryhmästä reittiohjeita Pläkkikaupungista meille. Sain heti toimivat neuvot.
Sitten toinen esimerkki, joka pistää epäilemään. Vaimoni on etsinyt meille Etelä-Euroopasta talvikotia vuokralle. Nizzaa ajateltiin, mutta sitten Craigslist-sivustololta alkoikin löytyä edullisia vaihtoehtoja eriomaisilta paikalta Roomassa.
Mrs./Ms? X kertoo viestissään itsestään ja asunnostaan. Hän kuvailee oudun perusteellisesti koulutustaan ja uraansa silmälääkärinä. Aloin ihmetellä, ettei tohtorismiehen englanti kuulosta täydelliseltä. Hänen nimensä tuntuu lähentelevän John Smithin luokkaa tavallisuudessaan. Päätin tehdä tarkistuksia.
Nimen alla oleva linkki johtaa Wixillä tänä vuonna tekaistuille sivulle, joka on olevinaan tietyn lääkäriaseman portaali. Netistä ei kuitenkaan löydy domainia, johon hänen sivullaan oleva sähköpostiosoitteensa viittaa. Kuvat sopivat aiheeseen, mutta muut paitsi otsikkotekstit kertovat yleisellä tasolla blogien perustamisesta.
Sivulla on "lääkärin" kuva. Löysin saman kuvan toisen nimisen lääkäriaseman sivustolta, joka näyttää koherentilta. Tämä asema on saanut erinomaisia suosituksia Trustpilot-sivustolla. Tällä sivulla sama mies esiintyy professor Johnny Moorena. Hän näkyy toisessakin kuvassa.
Vaimoni saaman viestiin verrattuna identtinen teksti löytyy ScamWarners-sivustolta. Sisältö arvioidaan valelaskuksi.
Viestissä kerrotaan, että maksu tapahtuu AirBnb:n kautta. Heti kättelyssä pitäisi pulittaa 2.170 euroa eli kolmen kuukauden vuokra. Asunto sijaitsee Triesten kaupunginosassa, jossa hintataso on huima. Meille annettu hintataso on aivan muusta maailmasta.
The Guardian kertoo viimevuotisessa artikkelissaan Travellers fall victim to fake AirBnb site, että AirBnb:n nimeä käyttäen on vuokrattu olemattomia asuntoja. Jutun esimerkkitapauksessa huijarit olivat kaapanneet AirBnb:n Amsterdamin listauksen ja muokanneet sen omiin tarpeisiinsa. Kun petetty oli ollut yhteydessä oikeaan AirBnb:n toimistoon, olis sanottu etteivät voi auttaa, koska varaus oli tehty heidän verkkosivustonsa ulkopuolelta.
Lähetin vuokraajallemme linkin ScamWarners -sivustolle hänen tekstiinsä. Vaimolle lähettämässään viestissä hän vakuuttaa olevansa " a serious person". Hän on myös lähettänyt kuvan passistaan, joka näyttää aivan oikealta. Syntymäpaikka on Belfast. Luulisi englannin sujuvan.
Vaimoni on tutkinut toistakin samalla seudulla olevaa kohdetta. Sekin on edullinen. Hänelle kerrottiin, että valitettavasti asuntoa ei pääse katsomaan, koska vuokraajat ovat Puolassa. Vaimoni huomasi, että kohteeseen liittyvät kaikki kuvat eivät oikein täsmää paikan streetview-näkymiin GoogleMapsissa. Kun hän teki lisää tiedusteluja, vastauksia ei enää tullut.
Jatkammeko kaupantekoa tohtorimme kanssa?
torstai 12. lokakuuta 2017
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Yksi erinomainen uutinen ja yksi huono
Kävin tänään ensimmäistä kertaa tapaamassa hematologia Tyks:ssa. Kaveri vaikutti hyvin kokeneelta ja pätevältä.
Noin tunnin palaverimme noudatteli kutakuinkin samanlaista kaavaa kuin Meilahdessa. Lääkäri tutki ihoni ja kiitteli kovasti sen hyvää kuntoa. Johtuu kuulemma rasvaamisesta.
Luuydinnäytteen analyysin tulos oli negatiivinen eli positiivinen, koska syöpä on pysynyt aisoissa.
Keskustelussamme kävi ilmi, että turkulaiset ja helsinkiläiset protokollat eroavat toisistaan. Lääkäri vakuutti, että kummatkin johtavat samaan hyvään tulokseen.
Meilahti määräsi viime kesäkuussa seuraavan luuydinnäytteen ottamisen joulukuulle. Täällä on tapana tehdä kyseinen testi yksivuotistarkistuksen jälkeen neljän kuukauden välein. Varmaankin tästä syystä olin tänään Tyks:ssa. Seuraava tehdään tammi-helmikuun tienoilla ja sitä seuraava ensi kesänä. Jos asiat ovat silloin hyvin, taudin uusiutuminen on hemtologin mukaan epätodennäköistä.
Lääkäri ihmetteli, että minulle on määrätty Sandimmunia käänteishyljintäoireita vastaan. Täällä sitä ei käytetä ollenkaan. Hän mainitsi kaksi muuta lääkettä, joiden nimet eivät jääneet mieleeni. Käsitin, että hänen mielestään lääkitys olisi voitu lopettaa jo aikaisemmin. Annos puolitettiin nyt heti ja lopetetaan kokonaan kahden viikon päästä.
Suun suojelemiseksi määrätyn oraalisuspension käyttö lopetettiin nyt heti.
Huomasin, että hematologilla oli ruudullaan tietoja minusta vaikka millä mitalla. Kuulin niiden olevan Omakannan tiedot. Olen joskus antanut luvan niiden siirtämiseen. Ne olivat lääkärin mielestä huonossa järjestyksessä. Nehän eivät ole Tyks:in järjestelmissä. Hänen oli työlästä varmistaa, että veriryhmäni on todella muuttunut A-miinuksesta A-plussaksi.
Vauvarokotuksiani koskevat tiedot olivat siellä jossakin, ja niinpä lääkäri pyysi minua hankkimaan ne Meilahdesta seuraavaa kertaa vartin. Helsingissä vauvarokotukset annetaan hemapolilla ja täällä aikuisneuvolassa.
Valitin väsymystäni ja sitä, että nukun pitkään aamuisin. Hän ei tarttunut kunnolla asiaan. Kehotti vain menemään aikaisemmin nukkumaan. Väsymyksestä puhuminen tuntuu olevan hankalaa useimmille hematologeille. Ehkä se johtuu siitä, että sitä on vaikea mitata. Se on subjektiivinen tunne.
Menen kahden viikon päästä verikokeeseen ja taas uudestaan siitä kahden viikon päästä, koska Sandimmun-lääkitykseni ajetaan alas. Samasta syystä tapaan lääkärin taas marraskuun puolivälissä.
Entä huono uutinen? Vaimoni terveys ja Suomen talvi sopivat erittäin huonosti yhteen ja siksi olimme suunnitelleet olevamme kolme kuukautta pahimpia säitä paossa Etelä-Euroopassa. Lääkäri antoi luvan vain kuukauteen. Johtuu siitä, että Sandimmun ajetaan alas. Minulla on ollut jonkin verran käänteishyljintäoireita. Niitä voi taas ilmaantua, kun torjunta lopetetaan. Helsingin hematologi olisi päästänyt meidät matkaan.
Noin tunnin palaverimme noudatteli kutakuinkin samanlaista kaavaa kuin Meilahdessa. Lääkäri tutki ihoni ja kiitteli kovasti sen hyvää kuntoa. Johtuu kuulemma rasvaamisesta.
Luuydinnäytteen analyysin tulos oli negatiivinen eli positiivinen, koska syöpä on pysynyt aisoissa.
Keskustelussamme kävi ilmi, että turkulaiset ja helsinkiläiset protokollat eroavat toisistaan. Lääkäri vakuutti, että kummatkin johtavat samaan hyvään tulokseen.
Meilahti määräsi viime kesäkuussa seuraavan luuydinnäytteen ottamisen joulukuulle. Täällä on tapana tehdä kyseinen testi yksivuotistarkistuksen jälkeen neljän kuukauden välein. Varmaankin tästä syystä olin tänään Tyks:ssa. Seuraava tehdään tammi-helmikuun tienoilla ja sitä seuraava ensi kesänä. Jos asiat ovat silloin hyvin, taudin uusiutuminen on hemtologin mukaan epätodennäköistä.
Lääkäri ihmetteli, että minulle on määrätty Sandimmunia käänteishyljintäoireita vastaan. Täällä sitä ei käytetä ollenkaan. Hän mainitsi kaksi muuta lääkettä, joiden nimet eivät jääneet mieleeni. Käsitin, että hänen mielestään lääkitys olisi voitu lopettaa jo aikaisemmin. Annos puolitettiin nyt heti ja lopetetaan kokonaan kahden viikon päästä.
Suun suojelemiseksi määrätyn oraalisuspension käyttö lopetettiin nyt heti.
Huomasin, että hematologilla oli ruudullaan tietoja minusta vaikka millä mitalla. Kuulin niiden olevan Omakannan tiedot. Olen joskus antanut luvan niiden siirtämiseen. Ne olivat lääkärin mielestä huonossa järjestyksessä. Nehän eivät ole Tyks:in järjestelmissä. Hänen oli työlästä varmistaa, että veriryhmäni on todella muuttunut A-miinuksesta A-plussaksi.
Vauvarokotuksiani koskevat tiedot olivat siellä jossakin, ja niinpä lääkäri pyysi minua hankkimaan ne Meilahdesta seuraavaa kertaa vartin. Helsingissä vauvarokotukset annetaan hemapolilla ja täällä aikuisneuvolassa.
Valitin väsymystäni ja sitä, että nukun pitkään aamuisin. Hän ei tarttunut kunnolla asiaan. Kehotti vain menemään aikaisemmin nukkumaan. Väsymyksestä puhuminen tuntuu olevan hankalaa useimmille hematologeille. Ehkä se johtuu siitä, että sitä on vaikea mitata. Se on subjektiivinen tunne.
Menen kahden viikon päästä verikokeeseen ja taas uudestaan siitä kahden viikon päästä, koska Sandimmun-lääkitykseni ajetaan alas. Samasta syystä tapaan lääkärin taas marraskuun puolivälissä.
Entä huono uutinen? Vaimoni terveys ja Suomen talvi sopivat erittäin huonosti yhteen ja siksi olimme suunnitelleet olevamme kolme kuukautta pahimpia säitä paossa Etelä-Euroopassa. Lääkäri antoi luvan vain kuukauteen. Johtuu siitä, että Sandimmun ajetaan alas. Minulla on ollut jonkin verran käänteishyljintäoireita. Niitä voi taas ilmaantua, kun torjunta lopetetaan. Helsingin hematologi olisi päästänyt meidät matkaan.
tiistai 10. lokakuuta 2017
Lainaukseni ovat lähteneet lapasesta
Kirjastosääntöni
... venyvät ja paukkuvat. Alkuun ajattelin ottaa tavakseni lainata yhden kirjan kerrallaan ja palauttaa samalla edellisen. Sitten päädyin siihen, että minulla voi olla yhtäaikaa yksi proosateos ja yksi tietokirja.
Nyt minulla on Vaski-kirjastoista lainassa kahdeksan teosta. On aika selitellä.
Vaimoni pyysi minua kerran tuomaan kirjastosta hänelle pari kirjaa. Lainaaminen kävisi kätevästi hänen kortillaan lainausautomaattia käyttäen, kunhan tietää pin-koodin. Asiassa on pieni mutta. Ainakaan Helmetin kirjoja ei ole luvallista lainata toisen kortille, paitsi valtakirjalla. Päätin lainata teokset omalleni. Olenkohan liian tunnollinen? Olisi joka tapauksessa järjetöntä olla tuomatta vaimolle kirjoja lainaksi, jos on siihen luontainen tilaisuus.
Meidät on kutsuttu erääseen täkäläiseen kirjapiiriin, jonka lukemistona seuraavaa kokoontumista varten on Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Luin sen aiemmin tänä vuonna helsinginseutulaisen kirjakerhomme innoittamana. Piti kirja tietysti lainata uudestaan.
Taannoin lainaamani tietokirja ei innostanut minua lukemaan teoksesta edes oleellisia asioita . Aloittanut toki olin. Teos on sinänsä kelpo esitys omasta aiheestaan. Olin varannut teoksen Suomen rahvaan historia: kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle ja saanut ilmoituksen teoksen saapumisesta. Päätin vaihtaa. Menin kirjastoon ja lainasin uuden, mutta unohdin palauttaa vanhan, vaikka se oli mukanani.
Tulin lainanneeksi varatun lisäksi kaksi muuta kiinnostavaa teosta, Suomalaisen paikannimikirjan ja väitöskirjan "Otti oikean sukunimen" : vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustat. Ajattelin, että koska olen kiinnostunut sukujuuristani, teemaan liittyviä lähdekirjoja pitää voida olla useampiakin käsillä yhtäaikaa.
Tällaista tämä uteliaan elämä on. Nyt en tahdo tietää, mihin milloinkin tarttuisin. Toivottavasti rönsyily on merkki piristymisestä.
Huomasin tänään, että jako proosaan ja tietokirjallisuuteen on huono, koska jälkimmäinenkin on proosaa. Jako faktaan ja fiktioon tai kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan on täsmällisempi.
Omakannasta ja tiedonsiirrosta
Tutkin tänään Omakantaa ja huomasin, että olen antanut suostumukseni tietojen luovuttamiseen jo viime vuoden maaliskuussa. Lupa koskee kuitenkin vain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, jossa minua on hoidettu. Muistan, että Helsingin hemapolilla on ollut puhetta kontrollien järjestelyistä, jos ja kun muutamme Turkuun. Muistan ymmärtäneeni, että sieltä ollaan yhteydessä Turkuun. Siellä haluttiin varmistaa, että asia varmasti siirtyy ennen kuin hellittävät otteen. Siksi joulukuiset aikavarauksetkin tehtiin Helsinkiin. Varmaankin asian katsottiin olevan kunnossa, kun minut kutsuttiin täällä antamaan luuydinnäyte. En tosin tiedä, onko täältä automaattisesti informoitu Helsinkiä asiasta. Ehkä Helsinki on ollut odottavalla kannalla tiedonsiirron suhteen.
Menen huomenna TYKS:an kuulemaan luuydintutkimuksen ja verikokeen tulokset. Samalla voin kysyä tiedonsiirrosta.
... venyvät ja paukkuvat. Alkuun ajattelin ottaa tavakseni lainata yhden kirjan kerrallaan ja palauttaa samalla edellisen. Sitten päädyin siihen, että minulla voi olla yhtäaikaa yksi proosateos ja yksi tietokirja.
Nyt minulla on Vaski-kirjastoista lainassa kahdeksan teosta. On aika selitellä.
Vaimoni pyysi minua kerran tuomaan kirjastosta hänelle pari kirjaa. Lainaaminen kävisi kätevästi hänen kortillaan lainausautomaattia käyttäen, kunhan tietää pin-koodin. Asiassa on pieni mutta. Ainakaan Helmetin kirjoja ei ole luvallista lainata toisen kortille, paitsi valtakirjalla. Päätin lainata teokset omalleni. Olenkohan liian tunnollinen? Olisi joka tapauksessa järjetöntä olla tuomatta vaimolle kirjoja lainaksi, jos on siihen luontainen tilaisuus.
Meidät on kutsuttu erääseen täkäläiseen kirjapiiriin, jonka lukemistona seuraavaa kokoontumista varten on Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Luin sen aiemmin tänä vuonna helsinginseutulaisen kirjakerhomme innoittamana. Piti kirja tietysti lainata uudestaan.
Taannoin lainaamani tietokirja ei innostanut minua lukemaan teoksesta edes oleellisia asioita . Aloittanut toki olin. Teos on sinänsä kelpo esitys omasta aiheestaan. Olin varannut teoksen Suomen rahvaan historia: kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle ja saanut ilmoituksen teoksen saapumisesta. Päätin vaihtaa. Menin kirjastoon ja lainasin uuden, mutta unohdin palauttaa vanhan, vaikka se oli mukanani.
Tulin lainanneeksi varatun lisäksi kaksi muuta kiinnostavaa teosta, Suomalaisen paikannimikirjan ja väitöskirjan "Otti oikean sukunimen" : vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustat. Ajattelin, että koska olen kiinnostunut sukujuuristani, teemaan liittyviä lähdekirjoja pitää voida olla useampiakin käsillä yhtäaikaa.
Tällaista tämä uteliaan elämä on. Nyt en tahdo tietää, mihin milloinkin tarttuisin. Toivottavasti rönsyily on merkki piristymisestä.
Huomasin tänään, että jako proosaan ja tietokirjallisuuteen on huono, koska jälkimmäinenkin on proosaa. Jako faktaan ja fiktioon tai kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan on täsmällisempi.
Omakannasta ja tiedonsiirrosta
Tutkin tänään Omakantaa ja huomasin, että olen antanut suostumukseni tietojen luovuttamiseen jo viime vuoden maaliskuussa. Lupa koskee kuitenkin vain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, jossa minua on hoidettu. Muistan, että Helsingin hemapolilla on ollut puhetta kontrollien järjestelyistä, jos ja kun muutamme Turkuun. Muistan ymmärtäneeni, että sieltä ollaan yhteydessä Turkuun. Siellä haluttiin varmistaa, että asia varmasti siirtyy ennen kuin hellittävät otteen. Siksi joulukuiset aikavarauksetkin tehtiin Helsinkiin. Varmaankin asian katsottiin olevan kunnossa, kun minut kutsuttiin täällä antamaan luuydinnäyte. En tosin tiedä, onko täältä automaattisesti informoitu Helsinkiä asiasta. Ehkä Helsinki on ollut odottavalla kannalla tiedonsiirron suhteen.
Menen huomenna TYKS:an kuulemaan luuydintutkimuksen ja verikokeen tulokset. Samalla voin kysyä tiedonsiirrosta.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Kirjamessuista, tiedonsiirrosta ja ortostaattisesta hypotensiosta
Kirjamessuilla
Olimme Turun kirjamessuilla perjantaina ja lauantaina. Tällaisten messujen konsepti on verraton. Voi seurata virikkeellisiä keskusteluja ja tutkia kirjoja. Mikäs sen hauskempaa syntymäuteliaalle. No, ei tätäkään herkkua jaksa määräänsä enempää ahmia.
Seurasimme keskusteluja seuraavista teemoista:
Messukeskusteluista kuulee hauskasti, millaisia teemoja nostetaan tässä ajassa kirjojen avulla esiin.
Keskityin kirjojen tutkimisessani antikvariaattien pakaikallishistoriatarjontaan. Löysin kiinnostavai teoksia, mutta en raskinut ostaa yhtään. Tällaisten teosten hintataso tuntuu olevan korkea. Tutkin Vaski-kirjastojen tarjontaa ja huomasin, että melkein kaikki ovat saatavissa sitäkin kautta. Yhden jo varasinkin. Se tosin ei ole paikallishistoria vaan kokoelma artikkeleita, joista yksi käsittelee eräitä Venäjältä Kurkijoelle siirtyneitä.
Sairaaloiden välinen tiedonsiirto
Mieleeni on noussut ajatus siitä, että TYKS:in tietämättömyys tilanteestani johtuu mahdollisesti tietosuojasta. Olen saanut vahvistustakin asiaan. Minun on ehkä allekirjoitettava TYKS:ssä jokin paperi, jolla oikeutan heidät saamaan lisää tietoja Helsingista. Omakannassa kuuluu olevan jokin paikka, josta voin säätää sitä, mitä kannasta voidaan nähdä. Täytyy tutkia.
Ortostaattinen hypotensio
Opin Hesarista tänään, että asia, jota olen luullut ominaisuudekseni, onkin vika. Artikkelissa "Verenpaineen pikatesti voi paljastaa" (verkkoversio täällä) kerrotaan huimauksesta, jota minäkin koen, kun nousen seisomaan. Ilmiön syy on se, että verenpainen laskee noustessa hyvin nopeasti, eikä kaikkien elimistö pysty palauttamaan sitä riittävän nopeasti. On kuulemma haitallista aivoille. Nyt tuonkin tiedän. Olen luullut asian johtuvan alhaisesta verenpaineesta, vaikka taso tosin minulla on normaali.
Olimme Turun kirjamessuilla perjantaina ja lauantaina. Tällaisten messujen konsepti on verraton. Voi seurata virikkeellisiä keskusteluja ja tutkia kirjoja. Mikäs sen hauskempaa syntymäuteliaalle. No, ei tätäkään herkkua jaksa määräänsä enempää ahmia.
Seurasimme keskusteluja seuraavista teemoista:
- Miksi nationalismi nousee eri aikoina? Marja Jalava, Kari Immonen ja Tuomas Tepora.
- Suomen kieli ja sen historian yllättäviä ja outoja yksityiskohtia. Ville Eloranta ja Jaakko Leino
- Blogi vai tietokirja - vai molemmat? Katleena Kortesuo, Kirsi Heikkinen ja Ilari Aalto.
- Mihin maailma on menossa? Kari Mäkinen, Heikki Aittokoski ja Tiina Lindfors.
- Novellien voima. Olavi Koistinen, Harry Salmenniemi, Tuuve Aro ja Marja Mäenpää.
- Ketkä Suomessa käyttävät valtaa? Ilkka Ruostetsaari, Hanna Wass ja Heikki Paloheimo.
- Keskusteluja taloudesta. Tommi Uschanov ja Juhana Vartiainen.
- Näkökulmia talouteen. Paavo Löppönen.
Vaimoni kuunteli vähän muutakin. Minäkin kuulin edellisten lisäksi osia joistakin kiinnostavista aiheista. Kovin moni kiinnostava keskustelu jäi kuulematta jo siitä syystä, että toimerruimme molempina päivinä paikalle vasta iltapäivällä.
Useimpien keskustelujen taustana on jokin kirja tai ehkä useampikin. Nyt voin tutkia, mitä verkko tietää kyseisistä teoksista ja lainata kirjastosta, jos intoa riittää.
Messukeskusteluista kuulee hauskasti, millaisia teemoja nostetaan tässä ajassa kirjojen avulla esiin.
Keskityin kirjojen tutkimisessani antikvariaattien pakaikallishistoriatarjontaan. Löysin kiinnostavai teoksia, mutta en raskinut ostaa yhtään. Tällaisten teosten hintataso tuntuu olevan korkea. Tutkin Vaski-kirjastojen tarjontaa ja huomasin, että melkein kaikki ovat saatavissa sitäkin kautta. Yhden jo varasinkin. Se tosin ei ole paikallishistoria vaan kokoelma artikkeleita, joista yksi käsittelee eräitä Venäjältä Kurkijoelle siirtyneitä.
Sairaaloiden välinen tiedonsiirto
Mieleeni on noussut ajatus siitä, että TYKS:in tietämättömyys tilanteestani johtuu mahdollisesti tietosuojasta. Olen saanut vahvistustakin asiaan. Minun on ehkä allekirjoitettava TYKS:ssä jokin paperi, jolla oikeutan heidät saamaan lisää tietoja Helsingista. Omakannassa kuuluu olevan jokin paikka, josta voin säätää sitä, mitä kannasta voidaan nähdä. Täytyy tutkia.
Ortostaattinen hypotensio
Opin Hesarista tänään, että asia, jota olen luullut ominaisuudekseni, onkin vika. Artikkelissa "Verenpaineen pikatesti voi paljastaa" (verkkoversio täällä) kerrotaan huimauksesta, jota minäkin koen, kun nousen seisomaan. Ilmiön syy on se, että verenpainen laskee noustessa hyvin nopeasti, eikä kaikkien elimistö pysty palauttamaan sitä riittävän nopeasti. On kuulemma haitallista aivoille. Nyt tuonkin tiedän. Olen luullut asian johtuvan alhaisesta verenpaineesta, vaikka taso tosin minulla on normaali.
perjantai 6. lokakuuta 2017
Minut on hylätty?
Tänä iltana oli tarkoitus juhlia kahden lapsenlapsemme syntymäpäiviä. Meidän piti miettiä, voinko osallistua ollenkaan tai pitäisikö tehdä jotakin hygieniaan liittyviä varmuustoimenpiteitä, koska yhdellä sankarien veljellä on todettu streptokokki.
Jotkut teistä varmaan muistavat, että streptokokki oli yksi kolmesta pöpöstä, jotka sain aika pian kantasolusiirron jälkeen ja jouduin lopulta uudelleen eristysosastolle.
Kysyimme torstai-iltapäivänä neuvoa Meilahden hematologian poliklinikalta. Hoitaja ei osannut vastata. Aikoi kysyä lääkäriltä.
Sain tänään aamupäivällä puhelun Meikusta. Asia ei tosin ollut enää akuutti, koska synttärit oli jo peruttu. Hoitaja ei antanut minulle neuvoa kysyttyyn asiaan vaan ilmoitti, että minun pitää ottaa yhteyttä Tyksiin, jolle hoitovastuu on siirtynyt.
Minä tunnen itseni hylätyksi, koska minulle on kertynyt aikamoinen verkosto Meikun hoitajista ja lääkäreistä. Talo on tuttu ja turvallinen. No, itsepähän päätimme muuttaa Turkuun. Tyks on toinen Suomen kahdesta sairaalasta, jossa tehdään kantasolusiirtoja. Täälläkin nämä asiat osataan.
Kesällä minulle kerrottiin Meikun hemapolilla, että siellä halutaan varmistaa, että hoitovastuu varmasti siirtyy asianmukaisesti. Minulle annettiin jo ajat joulukuun puolitoistavuotiskontrolleihin. Kuulin nyt, että ne on peruttu.
Tyks kutsuikin minut kantasolunäytteen ja verinäytteen ottoon jo nyt lokakuulle. Tämä on tietysti merkki siitä, että viestikapula on otettu vastaan.
Minusta on erikoista, että Tyksin järjestelmiin ei ole siirtynyt kovin paljoa potilashistoriastani. Näin minulle kerrottiin, kun olin luovuttamassa kantasolunäytettä. Minut kutsuttiin tähän toimenpiteeseen juuri siksi, että minusta tiedetään täällä niin vähän. Meilahdessa on valtava määrä tietoa ja erilaisia mittaustuloksia molemmista syövistäni.
Eikö säästettäisi kustannuksia, jos täydellinen tilannekuvani siirtyisi Tyksin käyttöön?
Varmaan asiat tulevat sujumaan oikein hyvin täällä Tyksissä, mutta ihmettelen sitä, että sairaalat toimivat näin erillään toisistaan. Saatan olla väärässä. Mietin, tulevatko Turun lääkärit konsultoimaan meilahtelaisia minua koskevissa asioissa.
Minusta tuntuu kuin minua autettaisiin rotkon yli, mutta saattavan käden ote irtoaa ennenkuin vastaanottava käsi on saanut kunnolla kiinni. En minä tietenkään mihinkään putoa, mutta tunteeni on tällainen.
Onko minun osattava oma-alotteisesti kertoa täällä kaikki oleellinen? Pitääkö minun kopioida minua koskevat Omakannan tiedot ja toimittaa ne Tyksiin?
Odotan mielenkiinnolla seuraavaa hematologin tapaamista.
Jotkut teistä varmaan muistavat, että streptokokki oli yksi kolmesta pöpöstä, jotka sain aika pian kantasolusiirron jälkeen ja jouduin lopulta uudelleen eristysosastolle.
Kysyimme torstai-iltapäivänä neuvoa Meilahden hematologian poliklinikalta. Hoitaja ei osannut vastata. Aikoi kysyä lääkäriltä.
Sain tänään aamupäivällä puhelun Meikusta. Asia ei tosin ollut enää akuutti, koska synttärit oli jo peruttu. Hoitaja ei antanut minulle neuvoa kysyttyyn asiaan vaan ilmoitti, että minun pitää ottaa yhteyttä Tyksiin, jolle hoitovastuu on siirtynyt.
Minä tunnen itseni hylätyksi, koska minulle on kertynyt aikamoinen verkosto Meikun hoitajista ja lääkäreistä. Talo on tuttu ja turvallinen. No, itsepähän päätimme muuttaa Turkuun. Tyks on toinen Suomen kahdesta sairaalasta, jossa tehdään kantasolusiirtoja. Täälläkin nämä asiat osataan.
Kesällä minulle kerrottiin Meikun hemapolilla, että siellä halutaan varmistaa, että hoitovastuu varmasti siirtyy asianmukaisesti. Minulle annettiin jo ajat joulukuun puolitoistavuotiskontrolleihin. Kuulin nyt, että ne on peruttu.
Tyks kutsuikin minut kantasolunäytteen ja verinäytteen ottoon jo nyt lokakuulle. Tämä on tietysti merkki siitä, että viestikapula on otettu vastaan.
Minusta on erikoista, että Tyksin järjestelmiin ei ole siirtynyt kovin paljoa potilashistoriastani. Näin minulle kerrottiin, kun olin luovuttamassa kantasolunäytettä. Minut kutsuttiin tähän toimenpiteeseen juuri siksi, että minusta tiedetään täällä niin vähän. Meilahdessa on valtava määrä tietoa ja erilaisia mittaustuloksia molemmista syövistäni.
Eikö säästettäisi kustannuksia, jos täydellinen tilannekuvani siirtyisi Tyksin käyttöön?
Varmaan asiat tulevat sujumaan oikein hyvin täällä Tyksissä, mutta ihmettelen sitä, että sairaalat toimivat näin erillään toisistaan. Saatan olla väärässä. Mietin, tulevatko Turun lääkärit konsultoimaan meilahtelaisia minua koskevissa asioissa.
Minusta tuntuu kuin minua autettaisiin rotkon yli, mutta saattavan käden ote irtoaa ennenkuin vastaanottava käsi on saanut kunnolla kiinni. En minä tietenkään mihinkään putoa, mutta tunteeni on tällainen.
Onko minun osattava oma-alotteisesti kertoa täällä kaikki oleellinen? Pitääkö minun kopioida minua koskevat Omakannan tiedot ja toimittaa ne Tyksiin?
Odotan mielenkiinnolla seuraavaa hematologin tapaamista.
torstai 5. lokakuuta 2017
Minä olen historiaa
Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat tehneet valtavan työn kootessaan Kukkojen ja Rogelien sukupuut pantaviksi kansiin ja kirjoihin. Minä olen hyvin kiinnostunut historiasta, ja omat sukujuuret saavat sen elämään. Kaikkia sukututkimustietoja ei ole pantu koviin kansiin, mutta onneksi olen saanut muutakin sukuaineistoa.
Nykyään on kirkonkirjoja skannattu verkkoon, mikä varmasti auttaa tutkijoita, mutta silti aikaa varmasti palaa. Minulla ei ole kärsivällisyyttä tuollaiseen tiedonkeruuseen eikä myöskään hankalien ruotsiksi kirjoitettujen käsialojen lukemisen opettelemiseen. Valmiiksi kerättyjä tietoja tutkin mielelläni.
Sukupuissa voi olla kirjausvirheitä eivätkä verisukulaisuudet muutenkaan ole aina varmoja. Kirkonkirjoihin perustuvat sukutiedot antavat noista puutteista huolimatta hienon ja runsaan näkökulman omaan taustaan varsinkin, jos jaksaa tutustua myös pitäjähistorioihin, joista saattaa löytyä jopa tietoja omista esivanhemmista. Ainakin voi tutustua siihen maailmaan, jossa omat esivanhemmat ovat eläneet.
Isäni on kotoisin Viipurinläänin Pyhäjärveltä. Kyseisen kunnan historiateosta laadittaessa on yhtenä informanttina ollut isäni isoisä, minkä vuoksi teos on erityisen kiinnostava.
Merikarviasta on tehty ansiokas pitäjähistoria kuten Ahlaisista, josta äitini isä oli kotoisin. Merikarvian historiasta muistankin tuttuja sukunimiä. Ahlainen, joka kuuluu nykyään Poriin, on Merikarvian naapurikunta.
Menemme vaimoni kanssa huomenna Turun kirjamessuille. En tiedä onko täällä antikvaarinen osasto kuten Helsingin messuilla. Jos on, voisin taas etsiä kiinnostavia pitäjä- tai sukuhistorioita.
Olen ajatellut jakaa sukuni nimet kahdeksi erilliseksi luetteloksi. Tämä on luonteva jako, koska äitini on lännestä ja isäni idästä. Tämän jaon kautta nimien tutkiminen on varmaan kiinnostavampaa. Voisin myös merkitä kunkin sukupuussani olevan nimen varhaisimman edustajan syntymäpaikan.
Sukunimet ovat kulttuurihistoriaa. Tämänpäiväisessä Hesarissa on hyvin kiinnostava artikkeli sukunimien historiasta: Hyrynsalmelaisista joka kuudes on Heikkinen.
Itä-Suomessa nimet ovat siirtyneet isälinjassa sukupolvesta toiseen. Länsi-Suomessa on useammin käytetty talojen nimiä.
Ostin joskus Helsingin kirjamessuilta Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksen Suomalaiset sukunimet (1993). Kirjassa kerrotaan nimien levinnäisyydestä ja alkuperästä. Näitäkin tietoja on kiinnostavaa yhdistää sukupuihin ja paikallishistoriaan.
Sukutietoa on tietenkin nykyään myös runsaasti saatavissa verkosta.
Luultavasti yleistyvät geenitestit tulevat vahvistamaan ja heikentämään kirkonkirjojen osoittamien sukulaissuhteiden oikeellisuuden todennäköisyyksiä.
Ha haa!
Vaimollani on ollut hyvä nenä. Hän on antanut minulle joululahjaksi vuonna 2004 Kazuo Ishiguron tunnetuimman teoksen Pitkän päivän ilta, joka lienee tekijän tunnetuin teos. Pidin kovassti tuosta hienosta kirjasta. Ishiguro on nyt ilmoitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon seuraavaksi voittajaksi.
Nykyään on kirkonkirjoja skannattu verkkoon, mikä varmasti auttaa tutkijoita, mutta silti aikaa varmasti palaa. Minulla ei ole kärsivällisyyttä tuollaiseen tiedonkeruuseen eikä myöskään hankalien ruotsiksi kirjoitettujen käsialojen lukemisen opettelemiseen. Valmiiksi kerättyjä tietoja tutkin mielelläni.
Sukupuissa voi olla kirjausvirheitä eivätkä verisukulaisuudet muutenkaan ole aina varmoja. Kirkonkirjoihin perustuvat sukutiedot antavat noista puutteista huolimatta hienon ja runsaan näkökulman omaan taustaan varsinkin, jos jaksaa tutustua myös pitäjähistorioihin, joista saattaa löytyä jopa tietoja omista esivanhemmista. Ainakin voi tutustua siihen maailmaan, jossa omat esivanhemmat ovat eläneet.
Isäni on kotoisin Viipurinläänin Pyhäjärveltä. Kyseisen kunnan historiateosta laadittaessa on yhtenä informanttina ollut isäni isoisä, minkä vuoksi teos on erityisen kiinnostava.
Merikarviasta on tehty ansiokas pitäjähistoria kuten Ahlaisista, josta äitini isä oli kotoisin. Merikarvian historiasta muistankin tuttuja sukunimiä. Ahlainen, joka kuuluu nykyään Poriin, on Merikarvian naapurikunta.
Menemme vaimoni kanssa huomenna Turun kirjamessuille. En tiedä onko täällä antikvaarinen osasto kuten Helsingin messuilla. Jos on, voisin taas etsiä kiinnostavia pitäjä- tai sukuhistorioita.
Olen ajatellut jakaa sukuni nimet kahdeksi erilliseksi luetteloksi. Tämä on luonteva jako, koska äitini on lännestä ja isäni idästä. Tämän jaon kautta nimien tutkiminen on varmaan kiinnostavampaa. Voisin myös merkitä kunkin sukupuussani olevan nimen varhaisimman edustajan syntymäpaikan.
Sukunimet ovat kulttuurihistoriaa. Tämänpäiväisessä Hesarissa on hyvin kiinnostava artikkeli sukunimien historiasta: Hyrynsalmelaisista joka kuudes on Heikkinen.
Itä-Suomessa nimet ovat siirtyneet isälinjassa sukupolvesta toiseen. Länsi-Suomessa on useammin käytetty talojen nimiä.
Ostin joskus Helsingin kirjamessuilta Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksen Suomalaiset sukunimet (1993). Kirjassa kerrotaan nimien levinnäisyydestä ja alkuperästä. Näitäkin tietoja on kiinnostavaa yhdistää sukupuihin ja paikallishistoriaan.
Sukutietoa on tietenkin nykyään myös runsaasti saatavissa verkosta.
Luultavasti yleistyvät geenitestit tulevat vahvistamaan ja heikentämään kirkonkirjojen osoittamien sukulaissuhteiden oikeellisuuden todennäköisyyksiä.
Ha haa!
Vaimollani on ollut hyvä nenä. Hän on antanut minulle joululahjaksi vuonna 2004 Kazuo Ishiguron tunnetuimman teoksen Pitkän päivän ilta, joka lienee tekijän tunnetuin teos. Pidin kovassti tuosta hienosta kirjasta. Ishiguro on nyt ilmoitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon seuraavaksi voittajaksi.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Nyt sen aloitin
Mielessäni on pyörinyt pitkään ajatus sukupuuni sukunimien luetteloimisesta tähän blogiini. Nyt perustin tänne lisäsivun "Sukuni nimet" ja aloitin.
Olen luetellut näin alkuun ne nimet, jotka löysin Kukkojen sukukirja II:sta, joka on täydennetty ensimmäisestä versiosta ja Rogelin suku 2007:stä. Jälkimmäisen osalta pääsin vasta alkuun. Kirja on valtavan laaja ja sieltä löytyy ainakin kolme juonnetta. Kuulun sukuun sekä äitini äidin että äitini isän kautta. Aloin poimia esi-isieni ja -äitieni sukunimiä äitini äidistäni taaksepäin Yhteen linjaan naitu esiäitini kuuluu myös Rogelin sukuun. Luettelin löytämäni nimet tähän haaraan asti ja jatkoin vaimon puoleista linjaa. Täydennän luetteloa myöhemmin.
Olen etuoikeutettu, koska sekä isäni että äitini puolelta on julkaistu yhdestä sukunimilinjasta hyvä lähdeteos. Kaikkien linjojen tutkimiseen saisin ehkä kulumaan loppuelämäni. En taida ottaa sellaista urakkaa, mutta silloin tällöin voin tämän asian parissa askarrella.
Äitini on länsisuomalainen ja isäni Karjalan evakko. Se näkyy jo tässä listassa siten, että isäni suvun nimet ovat kaikki suomenkielisiä, mutta äitini puolelle on paljon myös ruotsinkielisiä sukunimiä. Nimen ruotsalaisuus ei varmista perheissä puhuttua kieltä. Suomenkielistenkin perheiden sukunimi on Länsi-Suomessa usein ruotsalainen.
Rogelin suku on merikarvialainen. Kunta on nykyään täysin suomenkielinen, mutta se on ollut kaksikielinen. Ruotsinkielinen nimi on Sastmola. Äidinpuoleiset esivanhempani ovat todennäköisesti olleet suurimmaksi osaksi suomenkielisiä, mutta ainakin yhdessä linjassa on jossakin vaiheissa puhuttu ruotsia. Jotkut esivanhemmistani lienevät olleen kaksikielisiä. Ainakin Anna Rogelin, jonka kahdesta sisaruksesta polveudun, tiedetään puhuneen sekä ruotsia että suomea. Jotkut kaukaiset linjat vievät seudulle, joka on yhä hyvin ruotsinkielistä.
Geeniperimän näkökulmasta luettelo on tietenkin varmasti osittain väärä. En usko kaikkien esivanhempieni olleen niin nuhteettomia, että kirkonkirjat kertoisivat aina vain totuuden.
Sukuni nimet:
Hynninen, Hynnin
Härkönen
Jylhäsaari
Kaasalainen
Karonen
Klemola, Clemola
Knus
Kukko
Kärri
Larsdotter
Långfors
Norrbacka
Norr-Rågell
Råggi
Rågäss
Räbb, (Räbbi?)
Nurmi
Pusa
Påstgården
Rikalainen, Ricalais
Rågell
Sjöberg
Stubbas (Stupila?)
Söderudd
Tammelin
Viskari
Vuohelainen
Olen luetellut näin alkuun ne nimet, jotka löysin Kukkojen sukukirja II:sta, joka on täydennetty ensimmäisestä versiosta ja Rogelin suku 2007:stä. Jälkimmäisen osalta pääsin vasta alkuun. Kirja on valtavan laaja ja sieltä löytyy ainakin kolme juonnetta. Kuulun sukuun sekä äitini äidin että äitini isän kautta. Aloin poimia esi-isieni ja -äitieni sukunimiä äitini äidistäni taaksepäin Yhteen linjaan naitu esiäitini kuuluu myös Rogelin sukuun. Luettelin löytämäni nimet tähän haaraan asti ja jatkoin vaimon puoleista linjaa. Täydennän luetteloa myöhemmin.
Olen etuoikeutettu, koska sekä isäni että äitini puolelta on julkaistu yhdestä sukunimilinjasta hyvä lähdeteos. Kaikkien linjojen tutkimiseen saisin ehkä kulumaan loppuelämäni. En taida ottaa sellaista urakkaa, mutta silloin tällöin voin tämän asian parissa askarrella.
Äitini on länsisuomalainen ja isäni Karjalan evakko. Se näkyy jo tässä listassa siten, että isäni suvun nimet ovat kaikki suomenkielisiä, mutta äitini puolelle on paljon myös ruotsinkielisiä sukunimiä. Nimen ruotsalaisuus ei varmista perheissä puhuttua kieltä. Suomenkielistenkin perheiden sukunimi on Länsi-Suomessa usein ruotsalainen.
Rogelin suku on merikarvialainen. Kunta on nykyään täysin suomenkielinen, mutta se on ollut kaksikielinen. Ruotsinkielinen nimi on Sastmola. Äidinpuoleiset esivanhempani ovat todennäköisesti olleet suurimmaksi osaksi suomenkielisiä, mutta ainakin yhdessä linjassa on jossakin vaiheissa puhuttu ruotsia. Jotkut esivanhemmistani lienevät olleen kaksikielisiä. Ainakin Anna Rogelin, jonka kahdesta sisaruksesta polveudun, tiedetään puhuneen sekä ruotsia että suomea. Jotkut kaukaiset linjat vievät seudulle, joka on yhä hyvin ruotsinkielistä.
Geeniperimän näkökulmasta luettelo on tietenkin varmasti osittain väärä. En usko kaikkien esivanhempieni olleen niin nuhteettomia, että kirkonkirjat kertoisivat aina vain totuuden.
Sukuni nimet:
Gammelgård
Hanski
Henttinen
Henttonen
HonkalaHanski
Henttinen
Henttonen
Hynninen, Hynnin
Härkönen
Jylhäsaari
Kaasalainen
Karonen
Klemola, Clemola
Knus
Kukko
Kärri
Larsdotter
Långfors
Norrbacka
Norr-Rågell
Råggi
Rågäss
Räbb, (Räbbi?)
Nurmi
Pusa
Påstgården
Rikalainen, Ricalais
Rågell
Sjöberg
Stubbas (Stupila?)
Söderudd
Tammelin
Viskari
Vuohelainen
tiistai 3. lokakuuta 2017
Omatunto ja suhtautuminen pakolaisiin 4
Jos maassa ei ole järjestystä, mistään ei oikein tule mitään. Kuvitellaan vaikkapa tilannetta teillä, jos liikennesääntöjä ei olisi. Normit tekevät käyttäytymisestämme ennustettavaa ja meidän kunkin on helpompi toimia osana yhteisöä. Voimme välttyä monilta onnettomuuksilta, ja kaikki sujuu muutoinkin paremmin kuin ilman sääntöjä.
Martti Luther opetti maallisen esivallan olevan Jumalan asettama ja kehotti kunnioittamaan sitä. Lait luovat meille aika hyvin ennustettavan kehyksen elää. Raamattu opettaa meille, miten pääsemme taivaaseen.
Entä jos yhteiskunnan vaatimus on vastoin Raamatun opetusta?
Viides käsky kieltää meitä tappamasta. Minä haluan noudattaa kymmentä käskyä, mutta olen siitä huolimatta saanut armeijassa koulutuksen tappamiseen. Olen jo pudonnut ikäni vuoksi reservistä, joten tuskin joudun soveltamaan oppimaani. Isoisäni, uskovainen mies, kuitenkin joutui. Hän kuoli itsekin sen seurauksena, että oli kuuliainen esivallalle ja osallistui isänmaan puolustamiseen.
Maanpuolustus on osa esivallan luomaa järjestystä. Myös poliisi on oikeutettu tarvittaessa käyttämään väkivaltaisia otteita järjestyksen ylläpitämiseksi. Jeesus ei kehottanut sotilaita luopumaan tehtävistään.
Entä jos esivalta määrää minun kieltämään uskoni, mikä veisi minulta taivastoivoni? Toivon, että minulla olisi sellaisessa tilanteessa voimia tunnustaa uskoni ja kantaa sen seuraukset. Pietari joutui hiilivalkealla tilanteeseen, jossa esivalta tiedusteli hänen uskoaan.
Julkisuudessa on keskusteltu pakolaisten piilottelun oikeutuksesta. Piilottelu voi olla joissakin tapauksissa inhimillisesti ymmärrettävää, mutta se on esivallan työn hankaloittamista.
Tämä saattaa tuntua hankalalta, mutta ollaksemme johtonmukaisia Lutherin opetukselle, olemme velvollisia ilmoittamaan viranomaisille, jos satumme tietämään piileskelevistä pakolaisista.
Mieleeni tuli kysymys, miten pitäisi toimia samankaltaisessa tilanteessa, jossa saksalaiset olivat natsivallan aikana, kun juutalaisia vietiin. Ongelma on taitaa olla ylivoimainen ymmärrykselleni. Muuttaako se asian, että tuolloin vietiin tuhoon oman maan kansalaisia? Jos deportaatiomääräys koskisi minua, olisiko minun ilmoittauduttava vapaaehtoisesti? Voimme ainakin rukoilla valkeutta, jos niin kauhistuttaviin tilanteisiin joudumme.
Pakolaiset ovat lähimmäisiämme, joten eikö kultainen sääntö velvoita meitä auttamaan häätöpäätöksen saaneita turvapaikan hakijoita? Ymmärrän tilanteen niin, että esivalta ei sinänsä kiellä auttamasta häädettäviä, mutta emme saa toimia esivaltaa vastaan.
Jos tietää häädetyn joutuvan huonoihin olosuhteisiin, voi yrittää auttaa häntä rakentamaan parempaa elämää sinne, mihin hän päätyy. Tällainen voi olla tosin hankalaa toteuttaa.
Jos esivalta on päätynyt säännösten vastaiseen päätökseen jonkun pakolaisen tapauksessa puuttuvien tietojen vuoksi, tällaisten tietojen toimittaminen viranomaisille on mielestäni esivallan auttamista. Harhauttaa ei kuitenkaan saa.
Jos haluamme muuttaa turvapaikkojen myöntämisen perusteita mielestämme oikeudenmukaisemmiksi tai lisätä valtion toimia hädänalaisten auttamiseksi, voimme vaikuttaa poliittisen järjestelmän kautta. Meidän on kuitenkin mukauduttava demokraattisen järjestelmän tuottamiin pakolaispolitiikkaa koskeviin päätöksiin.
Olemme velkaa upeasta hyvinvointivaltiostamme niille sukupolville, jotka ovat sen rakentaneet. Nyt meillä olisi mahdollisuus auttaa maailman hädänalaisia paljon enemmän kuin teemme. Yhteiskunta auttaa sen mukaisesti kuin valitsemamme poliitikot päättävät. Yksilöinä meillä on auttamisen väyliä yllin kyllin. En voi lyödä rintoihini tässäkään asiassa.
Martti Luther opetti maallisen esivallan olevan Jumalan asettama ja kehotti kunnioittamaan sitä. Lait luovat meille aika hyvin ennustettavan kehyksen elää. Raamattu opettaa meille, miten pääsemme taivaaseen.
Entä jos yhteiskunnan vaatimus on vastoin Raamatun opetusta?
Viides käsky kieltää meitä tappamasta. Minä haluan noudattaa kymmentä käskyä, mutta olen siitä huolimatta saanut armeijassa koulutuksen tappamiseen. Olen jo pudonnut ikäni vuoksi reservistä, joten tuskin joudun soveltamaan oppimaani. Isoisäni, uskovainen mies, kuitenkin joutui. Hän kuoli itsekin sen seurauksena, että oli kuuliainen esivallalle ja osallistui isänmaan puolustamiseen.
Maanpuolustus on osa esivallan luomaa järjestystä. Myös poliisi on oikeutettu tarvittaessa käyttämään väkivaltaisia otteita järjestyksen ylläpitämiseksi. Jeesus ei kehottanut sotilaita luopumaan tehtävistään.
Entä jos esivalta määrää minun kieltämään uskoni, mikä veisi minulta taivastoivoni? Toivon, että minulla olisi sellaisessa tilanteessa voimia tunnustaa uskoni ja kantaa sen seuraukset. Pietari joutui hiilivalkealla tilanteeseen, jossa esivalta tiedusteli hänen uskoaan.
Julkisuudessa on keskusteltu pakolaisten piilottelun oikeutuksesta. Piilottelu voi olla joissakin tapauksissa inhimillisesti ymmärrettävää, mutta se on esivallan työn hankaloittamista.
Tämä saattaa tuntua hankalalta, mutta ollaksemme johtonmukaisia Lutherin opetukselle, olemme velvollisia ilmoittamaan viranomaisille, jos satumme tietämään piileskelevistä pakolaisista.
Mieleeni tuli kysymys, miten pitäisi toimia samankaltaisessa tilanteessa, jossa saksalaiset olivat natsivallan aikana, kun juutalaisia vietiin. Ongelma on taitaa olla ylivoimainen ymmärrykselleni. Muuttaako se asian, että tuolloin vietiin tuhoon oman maan kansalaisia? Jos deportaatiomääräys koskisi minua, olisiko minun ilmoittauduttava vapaaehtoisesti? Voimme ainakin rukoilla valkeutta, jos niin kauhistuttaviin tilanteisiin joudumme.
Pakolaiset ovat lähimmäisiämme, joten eikö kultainen sääntö velvoita meitä auttamaan häätöpäätöksen saaneita turvapaikan hakijoita? Ymmärrän tilanteen niin, että esivalta ei sinänsä kiellä auttamasta häädettäviä, mutta emme saa toimia esivaltaa vastaan.
Jos tietää häädetyn joutuvan huonoihin olosuhteisiin, voi yrittää auttaa häntä rakentamaan parempaa elämää sinne, mihin hän päätyy. Tällainen voi olla tosin hankalaa toteuttaa.
Jos esivalta on päätynyt säännösten vastaiseen päätökseen jonkun pakolaisen tapauksessa puuttuvien tietojen vuoksi, tällaisten tietojen toimittaminen viranomaisille on mielestäni esivallan auttamista. Harhauttaa ei kuitenkaan saa.
Jos haluamme muuttaa turvapaikkojen myöntämisen perusteita mielestämme oikeudenmukaisemmiksi tai lisätä valtion toimia hädänalaisten auttamiseksi, voimme vaikuttaa poliittisen järjestelmän kautta. Meidän on kuitenkin mukauduttava demokraattisen järjestelmän tuottamiin pakolaispolitiikkaa koskeviin päätöksiin.
Olemme velkaa upeasta hyvinvointivaltiostamme niille sukupolville, jotka ovat sen rakentaneet. Nyt meillä olisi mahdollisuus auttaa maailman hädänalaisia paljon enemmän kuin teemme. Yhteiskunta auttaa sen mukaisesti kuin valitsemamme poliitikot päättävät. Yksilöinä meillä on auttamisen väyliä yllin kyllin. En voi lyödä rintoihini tässäkään asiassa.
maanantai 2. lokakuuta 2017
Söderlångvikin kartano - suosittelen tutustumista!
Amos Andersonin taidemuseo on suljettu kunnes näyttelytoiminta alkaa taas ensi vuonna uusissa tiloissa (Amos Rex) Helsingin entisellä linja-autoasemalla.
Taidemuseota pitää yllä Konstsamfundet, jolle liikemies Amos Anderson lahjoitti hankkimansa suuren omaisuuden. Anderson oli kotoisin vaatimattomista oloista Kemiöstä.
Amos Andersonin taidemuseo toimii kuitenkin kesäisin myös toisessa toimipisteessään Söderlångvikissä Kemiönsaaressa, niin myös menneenä kesänä. Söderlångvikin kartano oli Andersonin kesäpaikka.
Nyt lukijalla varmaan menee pää pyörälle. Kemiö ja Kemiönsaari?
Kemiönsaari on aika uusi luomus, joka on yhdistetty saarella olleista kolmesta kunnasta: Dragsfjärdistä, Kemiöstä ja Västanfjardistä. Saari on varsin iso, kuulemma noin 60 kilometriä pitkä.
Söderlångvikin kartanossa on ollut tänä kesänä monenlaisia tapahtumia.
Kävimme viime torstaina tutustumassa kartanoon ja siellä olleeseen kuvataiteilija Tapani Raittilan näyttelyyn. Näyttely oli suljettu, mutta taiteilijan pojantytär päästi meidät sisään ja toimi oppaanamme. Hän on Amoksella töissä.
Kartanossa on kalusto, joka oli tarkoitettu Suomen kuninkaalle Väinö ensimmäiselle. Poliittiset suhdanteet muuttuivat ja kuninkaan tekeminen jäi kesken. Anderson osti joutavaksi jääneen kaluston.
 |
| Väinölle tarkoitettu tuoli |
Söderlångvik on todella kaunis paikka. Suosittelen. Meillä oli sääonnea. Aurinko paistoi ja saimme ihailla Keminsaaren ruskamaisemia.
perjantai 29. syyskuuta 2017
Tänään sattui
Laajakastatonta elämää
Blogissani oli eilen hiljaista. Meillä katosi aamupäivällä laajakaistayhteys, eikä se ole vieläkään kunnossa. Päätimme vaimoni kanssa viettää 80-lukua. Meille ei edes tullut mieleen, että olisimme voineet käyttää verkkoa läppäreillämme kännykkäyhteyden avulla. Päivitykseni jäi tekemättä.
Taloyhtiön kaapeleissa on vikaa. Olen oppinut, että yhteydet ovat kaksisuuntaiset ja paluulinjat on kytketty pois. Paluuyhteydestä tulee kuulemma häiriöitä. Tänään olemme alkaneet käyttää kännyköiden suomia yhteyksiä sometteluun, joten emme sairastune vian vuoksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
T-sairaalassa
Minulta otettiin aamupäivällä luuydin- ja verinäyte. Minua neuvottiin sairaalassa menemään laboratorioon. Perillä ihmettelin, pitääkö minun ottaa jonotusnumero vai ei, kun minulle oli varattu aika. Tai oikeastaa kaksi: verikoe klo 9.30 ja luuydinnäyte klo 10.00.
Kysyin muilta odottajilta ja kuulin, etten tarvitse numeroa. Aikani odotettuani kävin kuitenkin nappaamassa lapun, mutta pian minut kutsuttiin nimellä sisään.
Yllätyksekseni molemmat toimenpiteet tehtiin samassa tilassa. Paikalla oli vain kaksi naista, lääkäri ja laborantti. Minulta kysyttiin, olenko allerginen puudutusaineille. Olenhan minä, jollekin. Tyksin järjestelmässä ei ollut kyseistä tietoa, enkä minä muistanut. Meikussa asia on ollut kunkin näytteen ottajan tiedossa siitä lähtien, kun sain reaktion.
Soitin Meikkuun siirrehoitajalle. Onneksi sain yhteyden. Ei selvinnyt, mille olen allerginen, mutta selvisi, mitä viimeksi on käytetty. Se riitti.
Kuulin, että Helsingistä on tullut aika vähän potilastietoja minusta, sekin jonakin skannauksena. Tiedot eivät ole Tyksin järjestelmässä. Meikku suunnitteli kesäkuun jälkeistä luudyinnäytteen ottoa vasta joulukuulle, mutta täällä haluttiin tehdä se jo nyt, jotta alkavat saada minua koskevia tietoja järjestelmään.
Eri yliopistolliset sairaalat tietenkin päätyvät kilpailutusten seurauksena erilaisiin tietojärjestelmiin. Ilmeisesti ainakaan tässä tapauksessa ei ole sellaista liittymäpintaa, joka mahdollistaisi tiedonsiirron.
Lääkäri halusi ottaa näytteen lonkasta. Hänellä oli tosi lujat näpit. Hän etsi sopivaa paikkaa sormella painellen. Kylläpä tuntui. Sopivaa ei löytynyt alhaalta, joten hän jatkoi "pahoinpitelyä" rintalastaa vasten.
Tällä kertaa puudutuspistos oli aika lempeä. Mielestäni niitä on Meikussa tehty useita. Tämä lääkäri tuntui pistävän vain kerran ja antoi aineen vaikuttaa pidempään kuin meikkulaisilla on tapana. On myös mahdollista, että puudutusaine vaikutti niin nopeasti, etten huomannut muita pistoksia.
Näytteen imuttaminen tuntui todella ikävältä tällä kertaa, molemmat kerrat. Onneksi näytteet tulivat helposti. Imemimen heijastui eri puolille päätä. Tällaista en muista ennen kokeneeni.
Sairaalassa on nähtävillä Kupittaan Saveen liittyviä valokuvia. Tehdas on sijainnut T-sairaalan paikkeilla. Asuin opiskelijana kaksi ensimmäistä lukuvuotta vanhan pariskunnan omistaman omakotitalon yläkerrassa. Muistelen, että isäntä oli jäänyt eläkkeelle Kupittaan Savesta.
Lähdin kävelemään kotiinpäin. Huomasin Tyksin edustalla kauppakorkeakoulun kohdalla vanhan kilometritolpan. Olen minä sen varmaan nähnyt jo kauan sitten. Mukavaa että sen annetaan olla tuossa. Tuo punainen teksti on varmaan suunnilleen niiltä ajoilta, kun aloitin opiskelun. Kaikki lukijat eivät ehkä tiedä tai muista, mitä SMP tarkoittaa.
Kun katselin tätä tuttuakin tutumpaa maisemaa opiskeluvuosiltani, tunsin syvällä rinnassani jotakin, jota en osaa kuvata.
 |
| Kauppakorkeakoulu pilkottaa oikealla |
 |
| Uimahalli-teksti on varmaan sama kuin silloin ennen |
Ajattelin käydä parturissa, kun kerran olin liikkeellä ja tukka oli venähtänyt. Ensimmäisen näkemäni alan liikkeen ikkunasta selvisi leikkuun hinta: 35 euroa. Kuulostaa stadin hinnoilta.
Seuraava paikka näytti etniseltä, mikä termi ei liene asianmukainen, mutta en keksi parempaakaan. Hinnat alkaen 13 euroa. Astuin sisään. Vastaanotto oli ystävällinen. Pääsin nopeasti "pukille". Kävi ilmi, että parturit ovat kurdeja.
Hyvin nuori kaveri otti lettini käsittelyyn. Hän oli hyvin hiljainen, mutta sinnittelin juttua. Kävi ilmi, että hän on ollut Suomessa vasta vuoden. Hän pystyi siihen nähden keskustelemaan hämmästyttävän hyvin. Vanhempi parturi, joka on ollut Suomessa toistakymmentä vuotta, tulkkasi välillä.
Kaveri hoiti homman varsin nopeasti. Pyysin häneltä verollista hintaa. En tiedä ymmärsikö hän, mutta hän löi kassaan 13 euroa ja sain kuitin. Hattua nostan näille yrittäjille.
 |
| Tällaisen sain |
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Aasinsiltoja
Tämä artikkeli yhdistää aasinsilloin kolme teemaa. Vai pitäisikö puhua yhdestä aasinsillasta, koska liitän aika väkinäisesti ja löyhästi yhden asian alle? Kun luette huomaatte minkä.
Rafael Saifulinin Onnen hevonen seisoo Yliopistonkadun siinä osassa, joka on muutettu kävelykäduksi.
Kuvanveistäjä Saifulin syntyi Neuvostoliitossa, mutta asuu Suomessa. "Saifulin mukaan Onnen hevonen on kaupunkiympäristöön mukautettu satumainen näkemys onnesta", kertoo Turun Sanomat teoksen ilmestymisen jälkeen vuonna 2005.
Teoksen pinnassa on kaikenlaisia esineitä ja keskiaikaisia kilpikuvioita.
Toivottavasti tämänvuotinen Nälkäpäivä-keräys onnistui hyvin.
Onnea toivon tähänkin toimintaan. Huomasin jokin aika sitten tällaisen Turun Forumissa. Kuulostaa fiksulta. Vaatepuun verkkosivuilta selviää, että liike toimii kolmella paikkakunnalla: Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa. Ilmeisesti konsepti on hyvä.
Kävimme tänään ensimmäistä kertaa Helsingissä muuttomme jälkeen.
Kun olimme melkein matkamme ensimmäisellä etapilla, vaimoni muisti, että meillä unohtui muutossa kolme matkalaukkua Herttoniemen kotimme kellarivarastoon.
Poikkesimme toisen etapin jälkeen hakemaan ne.
Odotimme uutta omistajaa alapihalla. Hän ilmestyi paikalle kaksi orkideaa mukanaan.
Hän antoi ne meille astioineen päivineen, koska hän on niin onnellinen hänelle myymästämme asunnosta. Olipa yllätys. Lasiastian hän on peräti itse tehnyt. Kiitos yllätyksestä AF. jos satut lukemaan tätä!
Hän vapautti meidät muuttamaan Turkuun ja me teimme hänet hyvin onnelliseksi. Hän odottaa meitä vieraakseen, kunhan on saanut asunnon remontoiduksi. Ei aivan tavanomainen asuntokauppa.
Mitä lentolaukuissamme oli? Yksi oli tyhjä ja kahdessa oli Luverne Oy:n papereita. Kyseistä yritystämme ei ole enää olemassa, joten paperit kansioineen ja pahvikoteloineen ovat kerrätystavaraa.
Aforimi: Kannattaa alkaa varhain vanhaksi, jotta ehtii varmasti nauttia siitä.
Kuvanveistäjä Saifulin syntyi Neuvostoliitossa, mutta asuu Suomessa. "Saifulin mukaan Onnen hevonen on kaupunkiympäristöön mukautettu satumainen näkemys onnesta", kertoo Turun Sanomat teoksen ilmestymisen jälkeen vuonna 2005.
Teoksen pinnassa on kaikenlaisia esineitä ja keskiaikaisia kilpikuvioita.
Toivottavasti tämänvuotinen Nälkäpäivä-keräys onnistui hyvin.
Onnea toivon tähänkin toimintaan. Huomasin jokin aika sitten tällaisen Turun Forumissa. Kuulostaa fiksulta. Vaatepuun verkkosivuilta selviää, että liike toimii kolmella paikkakunnalla: Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa. Ilmeisesti konsepti on hyvä.
Kun olimme melkein matkamme ensimmäisellä etapilla, vaimoni muisti, että meillä unohtui muutossa kolme matkalaukkua Herttoniemen kotimme kellarivarastoon.
Poikkesimme toisen etapin jälkeen hakemaan ne.
Odotimme uutta omistajaa alapihalla. Hän ilmestyi paikalle kaksi orkideaa mukanaan.
Hän antoi ne meille astioineen päivineen, koska hän on niin onnellinen hänelle myymästämme asunnosta. Olipa yllätys. Lasiastian hän on peräti itse tehnyt. Kiitos yllätyksestä AF. jos satut lukemaan tätä!
Hän vapautti meidät muuttamaan Turkuun ja me teimme hänet hyvin onnelliseksi. Hän odottaa meitä vieraakseen, kunhan on saanut asunnon remontoiduksi. Ei aivan tavanomainen asuntokauppa.
Mitä lentolaukuissamme oli? Yksi oli tyhjä ja kahdessa oli Luverne Oy:n papereita. Kyseistä yritystämme ei ole enää olemassa, joten paperit kansioineen ja pahvikoteloineen ovat kerrätystavaraa.
Aforimi: Kannattaa alkaa varhain vanhaksi, jotta ehtii varmasti nauttia siitä.
tiistai 26. syyskuuta 2017
Kakola 1
Tuskin kenellekään on epäselvää, mikä on Kakola. Vankilahan se on, tsaarinajoilta alkaen. Paitsi että ei ole enää, mutta siitä myöhemmin.
Kävin eilen kävelyllä Kakolanmäellä. Sinne ei ollut asiaa opiskeluaikoinani, ja onneksi ei minua myöskään viety sinne väkisin.
Kakolaan tullaan pohjoissuunnasta Turun kahdeksannesta kaupunginosasta eli Portsasta tai Port Arthurista. Tämä hyvin säilynyt matalarakenteinen puutalokaupunki alue oli ennen työläisten kaupunginosa. Nykyään se on hyvin haluttu asuinalue. Port Arthur nimitys on peräisin kaukana idässä olevasta satamakaupungista, jonka Venäjä (johon Suomikin kuului) menetti sodassa japanilaisille. Joku muurari oli heittänyt työmaalla rakentavansa uutta Port Arthuria.
Täällä näet Portsaa ylhäältäpäin.
Kakolan pohjoiseen portaikkoon pääsee tietenkin Kakolankadulta.
Vankilan ovessa kuuluu olla tirkistysaukko.
Alueella on tuon synkän tiililinnan lisäksi muitakin rakennuksia. Täältä näet Kakolan ilmasta käsin.
Mitähän rakenteita nämä ovat? Onko vankeja käytetty katsomassa maisemia?
Nimi Kakola ei tiettävästi johdu vangeista. Sen arvellaan juontuvan mäen lähellä olleen sairaalan mielisairaista potilaista. Paikkaa on aikaisemmin kutsuttu Tallinmäeksi ja sitten Linnanmäeksi tai -vuoreksi.
Vankilatoiminnot siirtyivät uuteen Saramäen vankilaan vuonna 2007.
Minulta loppui eilen virta kännykästä kesken, joten tarina jatkuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)