Kirjastosääntöni
... venyvät ja paukkuvat. Alkuun ajattelin ottaa tavakseni lainata yhden kirjan kerrallaan ja palauttaa samalla edellisen. Sitten päädyin siihen, että minulla voi olla yhtäaikaa yksi proosateos ja yksi tietokirja.
Nyt minulla on Vaski-kirjastoista lainassa kahdeksan teosta. On aika selitellä.
Vaimoni pyysi minua kerran tuomaan kirjastosta hänelle pari kirjaa. Lainaaminen kävisi kätevästi hänen kortillaan lainausautomaattia käyttäen, kunhan tietää pin-koodin. Asiassa on pieni mutta. Ainakaan Helmetin kirjoja ei ole luvallista lainata toisen kortille, paitsi valtakirjalla. Päätin lainata teokset omalleni. Olenkohan liian tunnollinen? Olisi joka tapauksessa järjetöntä olla tuomatta vaimolle kirjoja lainaksi, jos on siihen luontainen tilaisuus.
Meidät on kutsuttu erääseen täkäläiseen kirjapiiriin, jonka lukemistona seuraavaa kokoontumista varten on Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Luin sen aiemmin tänä vuonna helsinginseutulaisen kirjakerhomme innoittamana. Piti kirja tietysti lainata uudestaan.
Taannoin lainaamani tietokirja ei innostanut minua lukemaan teoksesta edes oleellisia asioita . Aloittanut toki olin. Teos on sinänsä kelpo esitys omasta aiheestaan. Olin varannut teoksen Suomen rahvaan historia: kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle ja saanut ilmoituksen teoksen saapumisesta. Päätin vaihtaa. Menin kirjastoon ja lainasin uuden, mutta unohdin palauttaa vanhan, vaikka se oli mukanani.
Tulin lainanneeksi varatun lisäksi kaksi muuta kiinnostavaa teosta, Suomalaisen paikannimikirjan ja väitöskirjan "Otti oikean sukunimen" : vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustat. Ajattelin, että koska olen kiinnostunut sukujuuristani, teemaan liittyviä lähdekirjoja pitää voida olla useampiakin käsillä yhtäaikaa.
Tällaista tämä uteliaan elämä on. Nyt en tahdo tietää, mihin milloinkin tarttuisin. Toivottavasti rönsyily on merkki piristymisestä.
Huomasin tänään, että jako proosaan ja tietokirjallisuuteen on huono, koska jälkimmäinenkin on proosaa. Jako faktaan ja fiktioon tai kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan on täsmällisempi.
Omakannasta ja tiedonsiirrosta
Tutkin tänään Omakantaa ja huomasin, että olen antanut suostumukseni tietojen luovuttamiseen jo viime vuoden maaliskuussa. Lupa koskee kuitenkin vain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, jossa minua on hoidettu. Muistan, että Helsingin hemapolilla on ollut puhetta kontrollien järjestelyistä, jos ja kun muutamme Turkuun. Muistan ymmärtäneeni, että sieltä ollaan yhteydessä Turkuun. Siellä haluttiin varmistaa, että asia varmasti siirtyy ennen kuin hellittävät otteen. Siksi joulukuiset aikavarauksetkin tehtiin Helsinkiin. Varmaankin asian katsottiin olevan kunnossa, kun minut kutsuttiin täällä antamaan luuydinnäyte. En tosin tiedä, onko täältä automaattisesti informoitu Helsinkiä asiasta. Ehkä Helsinki on ollut odottavalla kannalla tiedonsiirron suhteen.
Menen huomenna TYKS:an kuulemaan luuydintutkimuksen ja verikokeen tulokset. Samalla voin kysyä tiedonsiirrosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti