Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 6. lokakuuta 2017

Minut on hylätty?

Tänä iltana oli tarkoitus juhlia kahden lapsenlapsemme syntymäpäiviä. Meidän piti miettiä, voinko osallistua ollenkaan tai pitäisikö tehdä jotakin hygieniaan liittyviä varmuustoimenpiteitä, koska yhdellä sankarien veljellä on todettu streptokokki.

Jotkut teistä varmaan muistavat, että streptokokki oli yksi kolmesta pöpöstä, jotka sain aika pian kantasolusiirron jälkeen ja jouduin lopulta uudelleen eristysosastolle.

Kysyimme torstai-iltapäivänä neuvoa Meilahden hematologian poliklinikalta. Hoitaja ei osannut vastata. Aikoi kysyä lääkäriltä.

Sain tänään aamupäivällä puhelun Meikusta. Asia ei tosin ollut enää akuutti, koska synttärit oli jo peruttu. Hoitaja ei antanut minulle neuvoa kysyttyyn asiaan vaan ilmoitti, että minun pitää ottaa yhteyttä Tyksiin, jolle hoitovastuu on siirtynyt.

Minä tunnen itseni hylätyksi, koska minulle on kertynyt aikamoinen verkosto Meikun hoitajista ja lääkäreistä. Talo on tuttu ja turvallinen. No, itsepähän päätimme muuttaa Turkuun. Tyks on toinen Suomen kahdesta sairaalasta, jossa tehdään kantasolusiirtoja. Täälläkin nämä asiat osataan.

Kesällä minulle kerrottiin Meikun hemapolilla, että siellä halutaan varmistaa, että hoitovastuu varmasti siirtyy asianmukaisesti. Minulle annettiin jo ajat joulukuun puolitoistavuotiskontrolleihin. Kuulin nyt, että ne on peruttu.

Tyks kutsuikin minut kantasolunäytteen ja verinäytteen ottoon jo nyt lokakuulle. Tämä on tietysti merkki siitä, että viestikapula on otettu vastaan.

Minusta on erikoista, että Tyksin järjestelmiin ei ole siirtynyt kovin paljoa potilashistoriastani. Näin minulle kerrottiin, kun olin luovuttamassa kantasolunäytettä. Minut kutsuttiin tähän toimenpiteeseen juuri siksi, että minusta tiedetään täällä niin vähän. Meilahdessa on valtava määrä tietoa ja erilaisia mittaustuloksia molemmista syövistäni.

Eikö säästettäisi kustannuksia, jos täydellinen tilannekuvani siirtyisi Tyksin käyttöön?

Varmaan asiat tulevat sujumaan oikein hyvin täällä Tyksissä, mutta ihmettelen sitä, että sairaalat toimivat näin erillään toisistaan. Saatan olla väärässä. Mietin, tulevatko Turun lääkärit konsultoimaan meilahtelaisia minua koskevissa asioissa.

Minusta tuntuu kuin minua autettaisiin rotkon yli, mutta saattavan käden ote irtoaa ennenkuin vastaanottava käsi on saanut kunnolla kiinni. En minä tietenkään mihinkään putoa, mutta tunteeni on tällainen.

Onko minun osattava oma-alotteisesti kertoa täällä kaikki oleellinen? Pitääkö minun kopioida minua koskevat Omakannan tiedot ja toimittaa ne Tyksiin?

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa hematologin tapaamista.






Ei kommentteja: