Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Sokeriprofeetaksi?

Olen tehnyt tänään suunnilleen en mitään. Toivon piakkoin elpyväni sen verran, että jaksan mennä kävelylle.

Olen kirjoittanut pomolleni viestin kurssieni tilasta. Hän on vastannut ja kertonut, että asiat hoituvat. Hän kommentoi myös ehdotuksiani ja kertoi, mitä aiotaan. Kiitos pomo! Hyvin toimittu!
Repostelen myöhemmin.

Mitä väsymys biologisesti on? Olen pikkuisen penkonut nettiä, mutta olen löytänyt vain väsymyksen muotoja ja  syitä.

Käteni tutisevat kuin vanhuksella. Alan oppia, että vapina on kehotus levätä.

Aivoni eivät jaksa vääntää. Kai ne joskus virkustuvat, ainakin osittain.

Olen saanut kiteyttävän kommentin Facebookiin: "On aika tehdä työtä ja aika luopua. Jaksaakseen on hyvä yrittää saada kuormitus vastaamaan kulloisiakin resursseja," Kiitos H!

Olen yrittänyt rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Olen kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin olen.  Suunnitelmasta tuli epärealistinen. Ehkä sillä kuitenkin oli merkityksensä.

Muutossa ja muussa sellaisessa on riittävästi keskittymistä syksyyn saakka. Tuskin kannattaa niissäkään laskea kovin paljoa omien voimien varaan.

Nyt ei luoda tulevaisuutta vaan luodaan olosuhteita tulevaisuuden syntymiselle. On parempi edetä rauhallisesti ja antaa voimien palautua. Jos ja kun voimat elpyvät, voi seurata kasvua, jota en nyt osaa kuvitella.

Olen ihmetellyt viime aikoina sokerin määrää siinä mitä syömme. Olen katsonut osan dokumentista Sokeroitu totuus. Meidät saa nauttimaan mistä syötävästä vain kun käytetään sokeria. Olen ollut huomaavinani, että monien suuhunpantavien mauissa on aika vähän ainutlaatuisuutta. Maistuvat enimmäkseen juuri sokerille.

Jospa minun pitää ruveta profetoimaan sokerin ylenmääräistä kulutusta vastaan. Tiedä vaikka aiheuttaa syöpääkin.





Ei kommentteja: