Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuitti laulaja paistaa

Tuo otsikko avautuu, kun luet tämän jutun.


Oli haikea hetki. Heitin äskettäin roskiin aineistoa, jotka olisivat joutaneet menemään jo aikoja sitten.  Perustimme vaimoni kanssa 80-luvulla osakeyhtiön, jonka kuitteja tuossa kuvassa on. Yritys ei ole toiminut pitkiin aikoihin eikä sitä enää ole edes olemassa. Laitoin hautaan omaa menneisyyttämme.

Kuitit herättävät muistoja noista ajoista, jolloin yritykset lähettivät toisilleen ja yksityisasiakkailleen valtavat määrät paperia. Internet on kutistanut tämän ilmiön vähäiseksi. Kohta kai katoaa postikin.




Tässä kuvassa on päällimmäisenä oikea parakooni eli käteiskuitti. Paragon oli lomakefirma, mutta kaikista käteiskuiteista käytettiin tuota ilmausta. Ennen tuli hanastakin huuperia. Huber oli putkifirma.



Paperilomakkeiden katoavaa estetiikkaa.




Aistikokemukset saattavat sekoittua toisiinsa. Ilmiötä kutsutaan synestesiaksi. Nämä hahmot musisoivat läheisen pianoliikkeen ikkunassa. Ääntä ei tule, mutta sen kuulee kuitenkin.



Jokohan kolmas kerta toden sanoo? Tämä on jo kolmas Lidlistä ostamamme keraaminen paistinpannu tänne Turun kotiimme. Me varttuvat hauvelit opettelemme, miten nykyään keppejä noudetaan.

Meillä on nyt keraaminen liesi, jolle ei mitkä pannut tahansa sovellu. Osa keittiökalustostamme jouti pois. Liedessä on pikakuumennusominaisuus, joka on todella nopea. Sen kanssa saa olla varuillaan, ja muutoinkin näiden välineiden käyttöä on syytä harjoitella. Ensimmäinen keraaminen pannumme kärähti kelvottomaksi. Ostimme uuden, mutta edellistä pienemmän, kun sellaisia oli Lidlissä tarjolla. Sitä voi vielä käyttää, mutta ei se ole ihan ehta vielä.

Tämä viimeisin on taas iso malli, joka on kätevä. Lidlistä taas. Nyt hiljaa mäessä, mamu ja papu!



Ei kommentteja: