Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 2. heinäkuuta 2019

"Maan korvessa kulkevi ..."


Olemme saaneet tutustua isänmaahan pohjakosketuksia myöten. Olimme ajamassa kyläilylle Ylitornion majapaikastamme Törmäsjärvelle, joka on 20-30 kilometrin päässä kirkonkylästä itään. Ajoin epähuomiossa yhdestä risteyksestä Raanujärven suuntaan, kun olisi pitänyt ajaa Rovaniemelle päin. Kun huomasin virheen, annoin Google-Mapsin valita lyhyimmän reitin perille. En arvannut, että se voisi viedä meidät niin surkealle tielle kuin kävi.

Tie oli yhden kaistan levyinen hiekkatie, jonka keskilinjalla oli jatkuvasti autovaarillemme ylivoimaisia kohoumia. Mersun A-mallin maavara on suunniteltu matalaksi, jotta ruotsalaiset eivät taas kaataisi sitä. Niinpä pohja paukkui jatkuvasti, vaikka yritin väistellä kiviä. Taipaleella ei ollut kuin metsää ja silloin tällöin puunkuormauspaikkoja. Loppupäässä tuli vastaan läpiajokielto, mutta emme sitä kunnioittaneet ja pääsimme perille.

Eilen tapahtui jotakin samanlaista. Ajoimme Tyrnävältä Kinnulaan. Haapajärven jälkeen en tullut seuranneeksi omaatuntoa riittävän tarkasti ja harhaannuin. Eikö omatunnon ääni ole se, joka neuvoo risteyksissä ja jos on kuuliainen, ilmoittaa lopussa, että "olet perillä" tai "määränpää on vasemmalla"?

Valitsin taas omantunnon tarjoamista vaihtoehdoista lyhyimmän ja päädyimme ajamaan kymmeniä kilometrejä kapeaa hiekkatietä korvessa. Syvimmällä korpitaipaleella emme nähneet yhtään taloa. Vastaan tuli yksi auto ja yksi pyöräilijä. Maisema näytti puunkuormauspaikkoja myöten napapiirillä näkemiltämme.

Yhdessä vaiheessa Kinnulan matkallamme edessämme juoksi ilmiselvä poronvasa. Näimme myös aikuisen poron, jolla oli täydellisen näköinen sarvikehikko päässään.

Mikä tämä on?

Kinnulassa meitä valistettiin, että emme olleet nähneet poroja. Ne olivat kuulemma peuran ja poron risteytymiä. Eivät ne ainakaan Lounais-Suomen peuroilta näyttäneet.

Autovaarimme tuuletin lopetti toimintansa eilen, mutta onneksi jatkoi taas pysähdyksen jälkeen. Erämaataipaleella syttyivät kerran kaikki hälytysvalot ja matka tuntui päättyvän siihen. Onneksi vaari jaksoi siitäkin ponnistaa eteenpäin.

On hyvä päästä välillä Etelä-Suomen kuplan ulkopuolelle avartamaan tietämystä.

Ei kommentteja: