Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 26. maaliskuuta 2020

Koronavirukseen ja ilmastonmuutokseen suhtautumisesta

Ihmisyhteisö osoittaa koronaviruskriisissä valtavaa sopeutumiskykyä. Arjen käytännöt ovat muuttuneet suuresti muutamassa viikossa. Tapahtuneeseen on tarvittu hallitusten määrätietoisia päätöksiä ja kansalaisten sopeutumishalua. Tosin joissakin maissa on jouduttu säätämään myös sanktioita. Prosessi on ollut nopea, vaikka kokemustietoa on vähän. Suomessa on otettu ripeästi opiksi siitä, mitä muualla on ehtinyt tapahtua. On todella haastavaa reagoida tehokkaasti tuntemattomaan uhkaan, joka on nopeasti toteutumassa.

Viruskriisiä ja ilmastonmuutosuhkaa yhdistää kummankin epämääräisyys. Vihollista on vaikea erottaa. Kumpikin aiheuttaa ihmisuhreja. Ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä muuttamaan elinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta pois. Vastaanottohalua ei välttämättä ole runsaasti, mistä seuraa luultavasti konflikteja. Jos ne äityvät laajoiksi ja väkivaltaisiksi, seurauksena on ihmishenkien menetyksiä. Myös nälkäkuolemat ovat mahdollisia. Tällaisia ehkä jo tapahtuu.

On ymmärrettävää, että ilmastonmuutosuhka ei ole otsikoissa viruskriisin aikana. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta virusepidemia on myönteinen asia, mutta hinta on kallis.

Viruskriisin aiheuttamia toimenpiteitä on kommentoitu ylimitoitetuiksi. On puhuttu hysteriasta. Ilmastonmuutosuhan vakavasti ottamistakin on kutsuttu vouhotukseksi. Onneksi koronaepidemiaan on reagoitu tilanteen edellyttävällä tavalla, tosin esimerkiksi Italiassa liian hitaasti.

Hitaus muutoksiin on luontaista. Tunnistan taipumuksen itsessänikin. On vaikea uskoa, että sitä mitä äsken oli toimivaa ja vakaata, ei enää olekaan. Ehkä pelkäämme hötkyilijöiksi leimautumista. Henkilökohtainen mukautuminen voi tuntua liian suurelta uhraukselta. Joissakin tilanteissa maltillisuus on viisautta.

Tarpeellista reagointia voi hidastaa se, että asiaa ei koeta henkilökohtaisesti uhkaavaksi. Tilanteesta voi olla itsellä niukasti tietoa tai ei ole paneuduttu asiaan ja ajateteltu sitä perusteellisesti läpi. Perehtymisen sijaan voi olla houkuttelevaa tukeutua asenteeseen.

Koronakriisin alussa ajateltiin, että uhanalaisia ovat lähinnä iäkkäät, mikä ei sittemmin ole osoittautunut täysin oikeaksi arvioksi. Jos kuolemanvaarassa on "jotkut vanhukset", saatettiin asiaa pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä, koska kausiflunssat toimivat samalla tavalla. Asian voi kyynistää äärimmilleen muotoon "antaa luonnon tehdä tehtävänsä". Tästä tulee mieleen joidenkin primitiivisten heimojen ammoinen tapa lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan. Toisaalta kuka tahansa meistä voi todeta kertoessaan jonkun sukulaisen kuolemasta, että hän oli jo vanha ja sairas.

Minua ilahduttaa Suomen hallituksen tavoite hidastaa koronan leviämistä niin, että kaikissa tilanteissa tehohoitokapasiteetti saadaan riittämään kaikille tarvitseville - iästä riippumatta. Hyvinvointivaltiolle on mahdollista tavoitella tällaista.

Ilmastonmuutosuhka toteutuu tämänhetkiseen kriisiin verrattuna hitaasti ja siihen reagoidaan verkkaisesti. Poliitikot toimivat kuten äänestäjät haluavat. Asiaan sekoittuu tämänhetkisten kaupallisten ja maakohtaisten etujen puolustamista. Me varttuneet saatamme ajatella alitajuisesti, että asia ei oikeastaan koske meitä, koska tulemme poistumaan vahvuudesta ennenkuin tilanne todella laukeaa. Tämäkään ei taida olla koko totuus, koska on todettu varttuneiden ottavan nuoria enemmän ilmastouhan huomioon toimissaan. Voi olla, että Greta Thunbergin saama laaja huomio aiheuttaa näköharhan. Kuitenkin opettajat kertovat nuorten ahdistuksesta asian suhteen. Minäkin haluaisin luoda luoda omilla toimillani toivon näkymiä, mutta olen kohtalaisen saamaton. Yritän kuitenkin noudattaa tunnollisesti omaehtoista karanteenia, joka johtuu äskettäisestä paluusta Ranskasta.

Ihmiskunta toimii nopeasti koronaviruksen leviämistä vastaan, vaikka tutkimustietoa asiasta on vähän ja asiantuntijoilla on varmasti erilaisia näkemyksiä tarvittavista toimista. Poliitikot pystyvät silti muodostamaan nopeasti konsensuksen toimenpideohjelmasta. Ymmärretään, että uhan ollessa näin merkittävä, kannattaa tehdä koviakin päätöksiä varmuuden vuoksi. Koronaviruksen kanssa ei voi neuvotella.

Myöskään ilmastonmuutoksen kanssa ei voi neuvotella. Jos uhka toteutuu kuten pelätään, kukaan ei voi vedota mihinkään. Kuitenkin alan tutkijoilla on todettu olevan yli 90 prosentin konsensus ilmiön todellisuudesta.











Muistan ajan, jolloin AIDS oli uusi asia. Ei ollut varmuutta miten se leviää. Pelättiin, että se leviää vaikkapa vessojen kautta. Silloin paniikki osottautui tarpeettomaksi. Taudin saaneita hoidettiin niin hyvin kuin osattiin.







Ei kommentteja: