Metsä kutsuu

Olen alkanut kaivata oikeaa luontoa. Olemme laittaneet parvekekukkia, ja Turussa on puistonsa, mutta haluaisin mennä metsään. En tarkoita tällä pururatoja vaan oikeaa rämpimistä.

Nuoruudessani suunnistin. Osasin kulkea kartan ja kompassin kanssa vieraissakin metsissä. Olin myös partiossa, joten osallistuin kesä- ja talvileireille. Lapsena kuljin kavereiden kanssa metsässä. Eräs aikuinen mies vei meitä myös yöretkille. Hatunnosto Muurosen Vekalle tästä arvokkaasta toiminnasta. Lapsiperheen isänä metsässä liikkuminen taisi rajoittua marjastamiseen ja sienestämiseen. Herttoniemessä asuessamme kävin joskus kävelyllä Kivinokan ryteikköisessä luonnonmetsässä.

Tutkin Turun suunnistajien sivuja. Seura on laittanut määräajoiksi kiintorasteja, mutta käytäntö näyttää olevan tauolla koronan vuoksi. Kintorasteja voi etsiä kuka vain. Nykyään varmaan suunnistetaan GPS:n avulla. Suunnistuskartatkin lienevät digitaalisessa muodossa.

Opettelisin mielelläni nykyaikaisen suunnistuksen temput, mutta rasteja päässen etsimään vasta, kun korona sallii.

Taidan pistäytyä jonakin päivänä Turun suunnistajien puodissa kysymässä digikarttaa. Sellaisen avulla voisin kulkea metsissä muutoin vain.