Toimittajan törkeän yksisilmäinen juttu Vanhasen motiiveista

Matti Vanhanen päätyi ministeriksi, vaikka ei omien sanojen mukaan pyrkinyt tehtävään - miksi poliitikon pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa?

Tänään minun ei pitänyt tehdä blogipäivitystä, mutta yllä oleva Ylen artikkeli ärsyttää niin paljon, että puran tunnettani kirjoittamalla.

Toimittaja Markus Mäki esiintyy kuin hänellä olisi päästy valtiovarainministerin mieleen ja ajatusmaailmaan. Minä teen saman tempun ja murtaudun toimittajan ajatuksiin. Markus Mäki tietää varmasti, että Matti Vanhaselle tehtiin vuosi sitten munuaissyöpäleikkaus, viime syksynä sydänoperaatio ja että hänellä on taloprojekti meneillään. Toimittajalle ei ole varmasti epäselvää, että eduskunnan puhemiehen tehtävä on hierarkiassa toiseksi korkein poliittinen tehtävä ja sopii varmasti kokeneelle poliitikolle, jolla on ollut terveysongelmia.

En tunne Matti Vanhasta, ja toivon, että Keskusta muuttuisi Maalaisliitosta oikeaksi keskustapuolueeksi. Mielestäni hänen empimisensä raskaan valtiovarainministerin tehtävän suhteen on hänen tilanteessaan erittäin uskottavaa.

Jatkan kuitenkin Markus Mäen aivojen penkomista. Toimittaja ei voi vastustaa kiusausta kirjoittaa poliitikkojen kursailusta, kun Vanhanen niin selvästi tuo empimisensä esiin. Ylen toimittajalla on niin paljon aseman tuottamaa valtaa, että hän voi ummistaa silmänsä ilmiselviltä tosiasioilta ja olla uskovinaan, että Vanhanen pyrkii hampaat irvessä valtiovarainministeriksi, mutta esittää empivää, koska niin on tapana tehdä.

Toimittaja hommaa tuekseen politiikan tutkija Jenni Karimäen ja mediatutkija Anu Koivusen.

Karimäki: "Poliitikolla on tapana ilmaista asian niin, että minä suostun, kun minua pyydettiin. Omaa halua tai tahtoa ei ole soveliasta korostaa, vaikka kaikki myöntävät, että menestyäkseen politiikassa täytyy olla myös halua."

Koivunen: "Se, että poliitikko sanoo, että hän on vastahankainen vallankäyttäjä ei tarkoita sitä, että hän käyttäisi yhtään vahemmän valtaa.""Korostamalla omaa haluttomuuttaan ministerin tehtäään Vanhanen antaa ymmärtää, että hänellä on ei olisi omia päämääriä. Silloin voi syntyä vaikutelma, että Vanhanen ei olisi vastuussa niistä päästöksistä, joita hän ministerinä tekee."

Vanhasella on varmasti poliittisia päämääriä ja epäilemättä hän myös mielellään käyttää valtaa. Nämä eivät kuitenkaan sulje pois sitä, että hän voi kokea velvollisuutta ottaa vastuuta poliittisessa kriisitilanteessa ja varsinkin, kun Suomi kamppailee muiden maiden tavoin koronaa vastaan. Varmasti hän myös tuntee itsensä otetuksi, kun häntä pyydetään tilanteen pelastajaksi.

Meillä ihmisillä on usein monia yhtäaikaisia vaikuttimia eri asioiden suhteen. Jos moni motiivi viittaa samaan suuntaan, ihminen todennäköisemmin toimii niiden mukaisesti.

Suomalainen poliittinen ja muu kursailu ovat varmasti todellisia ilmiöitä. Jos Markus Mäen teki mieli tarttua näihin aiheisiin, hän olisi voinut malttaa odottaa selväpiirteisempää esimerkkiä. Tässä artikkelissa hän syyllistyy älylliseen epärehellisuuteen.

Tutkijoilta olisin odottanut kiihkottomampaa analyysia Vanhasen toimista. Voi myös olla, että he ovatkin pohtineet tapahtunutta monipuolisemmin, mutta Mäki ei ole halunnut heikentää juttunsa iskevyyttä muiden vaikuttimien pohtimisella.