Iso pyrkijä Venäjä ja pieni pyrkijä Suomi

Venäjä yrittää saada haltuunsa ainakin osan Ukrainan maa-alueesta. Putin on onnistunut sumuttamalla saamaan kansan kannatuksen asialleen. Sotilaat eivät ainakaan alkuun ilmeisesti tienneet, mihin ovat menossa, kun heitä vietiin rintamalle. Heille on syötetty mielikuva vihollisista natseina, mistä on seurannut siviilien brutaalia kohtelua. Ainakin alkuun vaikutti, että Venäjä pyrkii määrätietoisesti tavoitteeseensa. Tosin sotilaat eivät taida olla kovin motivoituneita. Sotakoneisto kuitenkin toimii. Suomikin toimii hyvin määrätietoisesti pyrkiessään saamaan turvatakuut hankalaan asemaansa Venäjän naapurina. Maan johto toimii hyvin taitavasti antaessaan kansanedustajien punnita kantaansa tuoreen selontekopäivityksen pohjalta. Yksityisen tahon tekemien mielipidetutkimusten perusteella Nato-hankkeella on kansan enemmistön kannatus. Projekti hoidetaan perusteellisesti, mutta ripeästi. Nato-juna tuntuu puksuttavan hyvässä vauhdissa. Venäjän sanotaan aikojen kuluessa tottuneen valtion päämiehen ehdottomaan valtaan. Tsaaria vastaan ei ole tapana ryppyillä. Maassa on totuttu ajattelemaan omaa elämistä vihamielisten naapureiden ympäröimänä. Nyt ajatusta on vahvistettu propagandalla. Kaksi kansaa pyrkii päättäväisesti tavoitteeseensa, mutta isomman hanke perustuu valheeseen. Pienempi hakee suojaa demokraattisin keinoin. Iso väittää tuntevansa uhkaa, vaikka sitä ei oikeasti ole. Pieni tuntee sitä ihan perustellusti. Voimme seurata sekä vapaan että autokraattisen valtion pyrkimyksiä. Voiko olla kyllin kiitollinen siitä, että saa elää rajan tällä puolella. PS: Päivitin Macbookiini uuden käyttöjärjestelmän. Ilmeisesti siitä johtuen en pysty liittäämään kuvia Blogger-postauksiini (tai sitten en ole hoksannut jotakin). Toivottavasti asia korjaantuu mahdollisimman pian.