Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 16. helmikuuta 2023

Vaikuttavia patsaita Nizzan linnakukkulan vanhalla hautausmaalla

 



Lapsen kuolema on koetteleva tilanne. Florette on kuollut 10- ja Solange 14-vuotiaana. Suru on varmasti ollut pohjaton ja sitä on haluttu työstää teettämällä mitä ilmeisemmin näköispatsaat rakkaista tyttäristä haudalle. Kauniita ovat.  




Nizzan vanhan kaupungin ja sataman välissä on Colline du Château eli Linnakukkula, jossa ei kuitenkaan ole enää linnaa vaan sen paikalla pohjoisosassa hautausmaa. 

Kävimme tutustumassa tähän kalmistoalueeseen matkaopas Timo Hakolan johdattelemana. 








Kokoontuminen oli kukkulan juurella, mutta me majakumppaneinemme hurautimme autolla ylös ja odottelimme siellä. 

Tutkailimme paikka odotellessamme. Luulin löytäneeni Nizzan suuren pojan, Giuseppe Garibaldin, maallisen lepopaikan. 

Tässä onkin sankarin äiti Rosa. Itse Garibaldia ei ole haudattu Nizzaan, vaikka se hänen syntymäpaikkansa onkin. Hänen hautansa on Sardinian lähellä olevalla Capreran saarella, jossa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet.   














Tämä on erikoinen hatamuistomerkki. Muinaisegyptiläinen dekoraatio, mutta keskellä Kristuksen kasvot. 

En löytänyt nimellä Henri Croisier selitystä asiaan. Onko hän ollut kenties kristitty egyptologi?






Tässä on haudalle hankittu Michelangelon Pietà-veistosta mukaileva pieni patsas, ehkä sarjatuotantoa. Michelangelon teoksessa ja siten tässäkin näyttää erikoisesti siltä, että Jeesus ja Maria olisivat suunnilleen samanikäisiä. 














Izmirlian-suvulla on armenialainen tausta, mikä luultavasti selittää hautakiven ilmiasun. Armenialaiset ovat olleet enimmäkseen ortodoksikristittyjä. 













Kranssi näyttää metallista tehdyltä. 




































Ilhamy Hussein Pasha oli juuriltaan turkkilainen aatelinen. Hän toimi liikemiehenä. Hänellä oli huvila Cap Ferratissa, mikä kertonee piireistä, joissa hän mitä ilmeisimmin liikkui. Hän keräsi suuren kokoelman kulttuuriartefakteja.

Hauta näyttää kovin itämaiselta ollakseen roomalaiskatolisella hautausmaalla. Varmaan siihen on jokin selitys. Turkkihan on islamilainen maa. 











Giuseppe Garibaldin brasiliaissyntyinen vaimo Anita (Annita), joka kuoli vain 28-vuotiaana ilmeisesti malariaan. 





















Luonteikas muotokuva. Olisikohan ollut opettaja. 




Tällää haudalla on outo metallisen näköinen katos. 





Ylhäällä oikealla on varmaankin hautausmaan näyttävin muistopatsas. 




Vasemmanpuoleinen on Grosson perheen hautamuistomerkki. François Grosso tuli vaatimattomasta taustasta, mutta hänestä tuli menestyvä liikemies ja erityisen merkittävä lahjoittaja. 









Lasten kuolema särkee sydämen. Blanche kuoli 10- ja Edmond 4-vuotiaana. 









P. Isnardin perheen hautamuistomerkki.





Art nouveau -henkeä.


Seuraavat haudat ovat alueen protestanttisessa osassa:



Alexander Herzen oli kirjoittaja ja ajattelija, varhainen venäläinen sosialisti. Eli 1800-luvulla. 




Marguerite Duthuit Matisse oli Henri Matissen tytär. 






Hautausmaalla on useita osastoja, eri tasoissakin. Tämä ilmeisesti liittyy jotenkin yhteiskunnalliseen asemaan. 

Kuulimme, että 25.000 eurolla saisi ikuisen hautapaikan. Tuumin, ettei tuo paljoa ole kuukautta kohden. 


Au revoir





Ei kommentteja: