Ukrainalaiset, olemme rinnallanne

 

Ukraina on tänään erityisesti sydämissämme. Olemme saaneet karun opetuksen siitä, mitä pahuus on ja kuinka voimallinen se on. 

Miten joku voi tappaa tuollaisia suloisia lapsia, jotka laulavat täydestä sydämestään kansallishymniään. Video on ladattu neljä vuotta sitten, ja lapsilla on tuskin aavistustakaan, miksi Venäjän vihollisuudet tulevat muuttumaan. 

Mitä heille kuuluu tänään?

Maailmalla on aivan riittävästi huolia ilman tällaisen teollisen tappamisvimman käynnistämistä. 

Miten pieni on ihminen. Se että, joku haluaa itsestään patsaan ja historiallisen suuruuden, maksaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Keskiaikaiset keinotkin on otettu käyttöön. Kansa yllytetään kaipaamaan mennyttä suuruutta. 

Ukrainan sotilaat tullaan muistamaan sankareina. Venäläiset joutuvat miettimään, minkä asian puolesta he taistelivat. Heidät saatetaan unohtaa hiljaisuuteen kuten venäläiset Afganistanin sodan veteraanit. 

Toivottavasti ei käy toisin.

Vääryyskin voi voittaa.

Länsi haluaa opettaa Venäjälle, että itsenäiseltä valtiolta ei saa viedä palaakaan sen maata. Se on hyvä periaate. Olisimmeko kehittyneet niin, että tämä voisi päteä tästä ikuisuuteen?

Toivottavasti. 

Ajatus on ihanteellinen, mutta tavoittelemisen arvoinen. 

Jos voimankäyttö valtioiden välisissä suhteissa olisi osattu ehkäistä, minäkin olisin voinut tavata äitini isän, ja isäni saanut pitää kotiseutunsa. 

Kyynisesti voisi kysyä Stalinia mukaillen, kuinka monta divisioonaa ihanteellisuudella on. 

Putin on kuitenkin pysäytettävä, ja länsi on ainakin vielä päättäväinen ja yhtenäinen. 

Toivottavasti "reaalipolitiikka" ei voita eikä Putinin kanssa ryhdytä kompromisseihin. 

Mikä olisi se järjestelmä, joka ehkäisisi Putinin kaltaisten pääsemästä valtaan?

En tiedä.

Nyt on asiat siinä asennossa, että Ukrainalla on tuettuna mahdollisuudet saada omansa takaisin. Olkaamme heidän rinnallaan. 

Parasta olisi, jos sota loppuisi heti ja tappaminen sen mukana. Tuskin loppuu. 

Me hyvän ajan lapset olemme luulleet, että ihminen on viisastunut. 

Olen valaistunut loppuelämäkseni. 

Oheisen Anna-Mari Kaskisen virren (sävel: Pekka Simojoki) myötä voimme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla oman maamme, Ukrainan ja koko maailman puolesta. 

Laulu: Joose Vähäsöyrinki

Urut: Katariina Kopsa

Sello: Mikael Säily