Jotakin samaa kuin muissa vanhoissa kivikirkoissamme, mutta kuitenkin erilainen. Tällä paikalla Nousiaisissa oli piispanistuin ennen kuin se siirtyi Aurajoen varteen Koroisiin ja sen jälkeen Unikankareen kukkulalle Turkuun.
Täällä toimi kirkkoherrana herännäispappi ja virsirunoilija Abraham Achrenius. Hänellä oli tietty syy kirjoittaa pitkiä virsiä. Se selviää tuonnempana.
Tällä paikalla olleessa kirkossa säilytettiin Pyhän Henrikin jäännöksiä, kunnes ne siirrettiin Turun tuomiiokirkkoon vuonna 1290.
Tämä kivikirkko lienee rakennettu 1400-luvulla. Paikalla on ilmeisesti ollut aikaisemmin yksi tai useampi puurakenteinen kirkko.
On helppo kuvitella, miltä lihaksissa on tuntunut näitä järkäleitä siirreltäessä.
Abraham eli 1706-1769. Hänen poikansa Anders (1745-1810) toimi isänsä jälkeen Nousiaisten kirkkoherrana ja mahdollisesti kirjoitti myös virsiä.
Myös Abrahamin isä oli pappi. Hän oli opinnoissaan saanut Kirjola-nimen tilalle Achreniuksen, joka varmasti kuullosti papillisemmalta. Nimi juontunee latinan sanasta acer, joka tarkoittaa terävää, älykästä ja reipasta.
Pappi ja runoilija Simo Achrenius sekä runoilija ja nimismies Henrik Achrenius olivat Abrahamin veljenpoikia.
Abrahamin aikoihin konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamasta kirkon ulkopuolella. Veisaaminen oli luvallista, joten Abraham kirjoitti pitkiä virsiä.
Konventikkeliplakaatilla haluttiin nimenomaan estää kirkon sisäisten herätysliikkkeiden leviäminen. Abraham oli keksinyt konstin.
Unohdus korjaa kaiken.
Hautakivet muistuttavat kuolleista, mutta kantavat itse elämää.
Nämä selustat voisivat olla maalauksia.
Minulla on yhteys Nousiaisiin. Mummoni isovanhemmat asuivat jonkin aikaa Nousiaisissa ennen kuin muuttivat Naantaliin.
Sankarihaudat ja Karjalan evakkojen muistomerkki kertovat myös Nousiaisten osallisuudesta maamme historian vaikeissa vaiheissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti