Olen kokenut jotakin hyvin erikoista

 

Olemme viettäneet juhannusta Kökarilla, josta mummoni papan mummo Anna Greta Thomasdotter oli kotoisin. 

Olen saanut selville, että sukujuuriani on saaren seitsemästä kylästä kolmessa eli Hellsössä, Österbyggessä ja Finnössä. 

Hellsö on kunnan pohjoisosassa aika keskellä. Sieltä on Österbyggeen kolmekilometriä kaakkoon. Finnööhön on Hellsöstä kuusi kilometriä. Se on aika etelässä lähellä Kökarin keskustaajamaa Karlbyytä. 

Luonto on karua, pörhistelevä puusto matalaa ja jääkauden muovaamia kallioita näkee paljon. Koivuja ei juuri ole. Peltojakin on. Luultavasti enimmäkseen kasvatetaan rehua karjalle. Laitumilla on usein vaaleita lehmiä. Valkoiset pillerit koristavat peltoja. Talot ovat enimmäkseen punaisia. Näkymistä tulee mieleen Astrid Lindgrenin kirjat.  

Geni tuntee vähintään etunimeltä noin 50 esi-isää ja -äitiä, jotka ovat melkein kaikki syntyneet ja kuolleet Kökarissa. Vanhin on syntynyt 1400-luvun lopulla. 

Elämän on täytynyt olla hyvin paikallista, koska puoliso on löytynyt melkein aina omasta kunnasta. Luultavasti aika moni ei ole käynyt juuri missään Kökarin ulkopuolella. 

Elämä on varmasti ollut melkein pelkkää työtä. Siksikään ei ole juuri matkusteltu. Kalastusmatkoja ei lasketa. Pyhäpäivät on varmaan pyhitetty ja silloin on käyty kirkossa, joka on Hamnön saaressa kunnan luoteisosassa. 

Kuva PayPal.me/FelixMittermeier Pixabaystä

Koin Kökarissa syvästi erikoisen tunteen, fyysisen. Ikään kuin jokin sisälläni olisi tavoitellut yhteyttä jonnekin kauas menneeseen. 

Kökarin täytyy olla täynnä esivanhempieni jalanjälkiä. Se, että aika iso joukko esivanhempiani on elänyt varsin rajatulla alueella ja ilmeisesti enimmäkseen keskenään, tuntuu sykähdyttävältä. Kaiken on pitänyt mennä niin kuin se on mennyt, jotta minun syntymäni tulisi olemaan mahdollinen. 

Näin syntyi geeniseos Anne Greta, joka muutti Brändöhön.