70-vuotta täyttävän päivänsankarin mietteitä

 

Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten oli erityinen päivä Ylitornion opiston pohjoispuolella olevassa talossa. 

Isäni oli syntynyt saunassa kotonaan Karjalankannaksella. Minä synnyin tässa talossa luultavasti makuuhuoneessa. Kätilö oli paikalla. Isä oli talossa, mutta ei mukana synnytyksessä. 

Vanhempi veljeni oli kuollut pari kolme kuukautta sitten leukemiaan alle vuoden ikäisenä. Kukaan maailmassa ei olisi voinut pelastaa häntä. Minä sairastin leukemian 2010-luvulla ja tässä yhä olen.

Elintarvikkeiden säännöstely oli ehditty lopettaa aikaisemmin samana vuonna. Synnyinvuotenani maata kuohutti Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka kuvasi sotaa todenmukaisemmin kuin mihin oli totuttu. 

 Maailma on muuttunut valtavasti elämäni aikana. Vuonna 1954 autoja oli aika vähän, eikä avaruuden valloitus ei ollut vielä alkanut. Tietokoneista, kännyköistä eikä internetistä ei tiedetty mitään. 

50-luvun pussihousumiehen voisi olla vaikea ymmärtää tämän päivän tekoälykoodarin puhetta. 

Minulta puuttuu valokuvissa hymyilemisen armolahja. 

Kuva otettu tänään Villa Lavarissa Turun saariston Norrskatassa.

Olen saanut elää hyvää aikaa. On ollut sellainen tunne, että Suomi kehittyy, vapautuu ja elintaso nousee. On tuntunut itsestään selvältä, että maailma globalisoituu ja demokratia leviää. 

Minut on pelastettu eloon kahdelta syövältä. Jos olisin kuollut jompaankumpaan, minulla olisi ollut viimeisinä päivinäni yllä oleva kuva maailmanmenosta. Näin vuoden 2014 tapahtumista huolimatta. Olen ollut yhtä hyväuskoinen kuin moni muu.

Nyt maailma on mennyt rikki. Kannattelevat rakenteet horjuvat. Olemme maailmansodan partaalla. Osa demokratian askeliin päässeistä maista on joutunut totalitarismin kierteeseen. Yhdysvaltojen presidenttiyttä tavoittelee henkilö, jonka käyttäytymistä on todella vaikea ymmärtää. Ilmastonmuutos etenee, mutta denialistit pystyvät sumutuksellaan hidastamaan tarvittavia toimia. YK on halvaantunut. Ja mitä kaikkea muuta? 

Paljon hyvää on tapahtunut, mutta kokonaiskehitys tuntuu joutuvan syöksykierteeseen. Toivottavasti olen väärässä. Yritän muistaa sloganini "Hyvinkin voi käydä". 

Nyt ymmärrän, että ihmiskunnan olemus ei ole muuttunut miksikään. Silti elämään sisältyy paljon hyvää ja kaunista. 

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut varttua ikään, jossa voin kokea uuden elämänvaiheen uusine näkökulmineen. Ymmärrän nyt selvästi elämän rajallisuuden. Vaikka eläisin hyvinkin pitkään, jäljellä oleva matka tuntuu lyhyeltä verrattuna takana olevaan. Huomaan jo valmistautuvani henkisesti lähtöön, melkein odotan sitä. Samalla olen kuitenkin utelias tulevaisuuden suhteen. 

Johtuu ehkä syövistäni tai niiden hoidoista, että jaksan vähemmän kuin monet muut ikäiseni. Ehkä osin siksi en koe voimakasta tarvetta yrittää esiintyä ikinuorena. 

Oman toiminnan merkitys maailmankierrossa alkaa asettua oikeisiin mittasuhteisiin. Tärkeintä on se, että olemme saaneet vaimoni kanssa lapsia, lastenlapsia ja uusia jäseniä perhekuntaamme. Heidän eteen tekemäni, joka tosin on kaukana onnistumisesta, tuntuu merkityksellisimmältä. 

Luojalle kiitos saamastani elämästä.

Kiitos myös Saaralle, perhekunnallemme, muille sukulaisille ja ystäville. 

Kiitän lisäksi hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on kannatellut elämäämme. 

#syntymäpäivä #merkkipäivä #vanhuus #ikääntyminen #maailma #isoisä #pappa #globalismi #demokratia #diktatuuri #elämä #lapset #lastenlapset #ilmastonmuutos #suku