Gamla stanissa sain juhlapäivänämme poikkeuksellisen keskiaikaista kohtelua

 

Tässä se tapahtui.

Olimme päättäneet juhlistaa 50-vuotista käsi kädessä kulkemistamme meille vinkatussa Gamla stanissa olevassa Café & bistro Cronanissa. 

Lisää kuvia merkkipäivästämme.

Kuten varmaan muistatte, keskiaikaisessa Tukholmassa kadut ovat tällaisia. 

Matkamuistoteollisuuden näkemys Ruotsista. 

Hirviä, hirviä, hirviä, viikinkilaivoja (joista osaan istutettu gamla staneja), bikini-pukuisia korkinavaajia, juopottelevia viikinkejä, taalainmaanhevosia ...

Kas kas. 

No, onhan meillä ne yhteiset 600-700 vuotta.

Joskus Ruotsin suurin kaupunki oli Tukholma ja toiseksi suurin Turku. 

Suomellakin on karhu itänaapurina. Näyttävät venäläisiltä kisamaskoteilta. 

Cork

Meatballs! 

Ihan kolmannella kotimaisella. 

Sitä!

Kysyin tarjoilijalta, voisiko hän ottaa kuvan. 

Se maksaa, hän sanoi. 

Otti hän sitten meistä muutaman kuvan. Myöhemmin mieleeni juolahti, että hän varman käsitti, että halusin ottaa kuvan hänestä. 

Tuolla hän kuvaa, kun katsot tarkkaan. Laitoin vähän blurria, niin en varmaan ole velkaa. 

Final sale - taas niin helppoa ruotsia. 

Minun mielestäni tarkoittaa lopetusmyyntiä, mutta vaimoni mielestä kyse oli vain poistosta. 

Kiltti Gurdrun Sjödén on  ajatellut puolisoita ja laittanut penkit odotusta varten:

 Huom! En sanonut aviomiehiä varten. 

Siinä minä istuin ja oli siinä yksi tai kaksi muutakin miestä. 

Yhtäkkiä ylhäältä putosi vettä päällemme. Sellainen roiskaus vain. 

Tack så mycket, sanoin ylöspäin. 

Ei meistä kukaan vedestä välittänyt. 

Myöhemmin kävi ilmi, että ei se ehkä ollutkaan pelkkää vettä. 

Saimme siis todella keskiaikaisen elämyksen, kun joku heitti likaveden ikkunasta kadulle. 

Tässä saalis. 

Se muuten oli lopetusmyynti. 

Sitten Waldemarsuddeen, josta yhteinen matkamme alkoi. 

Waldemarsudde on Ruotsin valtion omistama taidemuseo, jonka lähettyvillä kävelimme puoli vuosisataa sitten. 

Jätimme auton taidemuseon galleriarakennuksen pihaan. 

Edellä mainitun ja tämän (Slottet) rakennutti aikoinaan maalariprinssi Eugen.

16 s.

Paikalliskulttuuria tämäkin.

Kiersimme linnan toiselle puoelle, jossa saimme nauttia taiteesta ja kauniista maisemista. 

Oikealla Samothrakeen Nike, kreikkalaisen taruston voitonjumalatar, jonka sanotaan juuri laskeutuvan laivan kokkaan. Tämän täytyy olla kopio alkuperäisestä. 

Tämä Amorko meihin osui puoli vuosisataa sitten?

Ei ollut Amor, mutta tämän herran osumat saattavat olla vieläkin voimallisempia. 

Rodinin Ajattelija

Kuti kuti

Glory vai Grace siinä kääntyy? Glorylla tulimme. Tuttu laiva toinenkin. 

Vanha öljymylly

Prinssi Eugenin tammi. Hyvin vanha. 

Kovin ovat penkit pieniä. Ehkä koululaisille tarkoitettu. Opettajankin on oltava pieni, mikäli tuo katos on hänelle tarkoitettu. Nämä näkyvät eräässä prinssin maalauksessa, joten ehkäpä nämä ovat hänen teettämiään. 

Emme me näitä kauneuksia katselleet puoli vuosisataa sitten. Ehkä näimme vain toisemme. Mutta lähellä tässä olimme. 

Missä muualla voi niin rakastua, jollei tällaisen kauneuden lähettyvillä. 

#rakkaus #seurustelu #avioliitto #parisuhde #kihlaus #djurgården #waldemarsudde #tukholma #lovestory #kiintymys #häät #ruotsi #kesätyö #elämänkaari #veistos #puutarha