Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 27. heinäkuuta 2024

Hylätä vai pitää?

 


Nyt ei puhuta puolisosta eikä lemmikeistä. 

Monta vuotta meitä palvellut auto on kuitenkin vähän kuin perheenjäsen. Kaikki sen kanssa matkoillamme tapahtuneet kommellukset ovat osa perheemme tarinaa. Jotenkin siihen kiintyy, sillä on omat kremppansa kuten minulla ja vaimollani. 

Madamemme  on varsin varttunut. Vuosimalli on 2001ja otettu käyttöön edellisenä vuonna. 

Nyt daamillemme on tullut ikävä vanhuuden vaiva. Sen automaattivaihde reistailee. Kun tarvitsisimme sitkeää vetoa tuottavaa voimaa, se kykeneekin vain väljiin välityksiin. Tästä seuraa, että ylämäkiin pitää hoksata ottaa vauhtia. Liikennevaloista lähdettäessä perässä tulijan kärsivällisyyttä koetellaan, kun Mersumme vaivalloisesti hiipii vauhtiin. Kun sitten käytössä on vain ärhäköitä välityksiä, saatamme joutua ajamaan moottoritiellä kuuttakymppiä. Kerran vedimme näin aika pitkän siivun ja pysähdyimme toteamaan, että tavoittelemamme kahvila olikin kiinni. Vähän aikaa ihmettelimme ja kas, auto toimi taas oikein hyvin. Olisi pitänyt hoksata pysähtyä aikaisemmin. 

Nuo oireet ilmaantuvat hyvin harvoin, mutta nyt vaiva tuntuu äityvän. Tuskin se vielä kuitenkaan tielle jättää. 

Muhkurin autohuollossa tutkivat potilasta ja lopputuloksena oli, että maksaa maksaa ja että he eivät voi korjata. 

Veho arvioi, että varaosa plus työt maksavat noin 1 600 euroa. 

Se on uultavasti enemmän kuin on automme nykyinen arvo. 

Olimme ajatelleet, että Mersumme palvelee meitä hautaan saakka, kun sillä on nyt ajettu vasta alle   200 000 kilometriä. Kun ostimme tämän saksofonisti Perkon vaimon kauppakassin, mittarissa oli vain pyöreästi 80 000 km. Siis oikea helmi!

Hankimme daamimme yhdeksän vuotta sitten ja maksoimme muistaakseni noin kolme ja puoli tonnia. Olisi tietysti kiva ajaa vaikkapa 30 tonnin kärryllä, mutta eläkeläisinä käytämme rahamme mieluummin toisin. Brändikokonaisuutemme autopalikka ei ole hohdokas, mutta toivottavasti muilla avuilla voimme pörhennellä sen verran, ettei itsetunto murene. 

Jos vastaavan hankimme, joudumme pulittamaan ehkä yhdeksän tuhatta ja luultavasti noin vähän ajettua emme helposti löydä. 

Kuka on niin hullu, että maksaisi autoremontista yli auton arvon! 

Minä saatan olla.

Loppuelämämme kassavirran kannalta saattaisi olla ihan viisas ratkaisu. 

Veho tutkii johtotähtemme ensi kuussa ja remontin hinta varmistuu. 


Kuva Emslichter Pixabaystä


Näin muuten veljekset Paul ja Adolf Daimler keksivät tähtilogon: 

"Veljekset päätyivät isänsä piirtämään tähtisymboliin, jolla tämä oli merkinnyt oman talonsa sijainnin kotikaupunkiaan kuvaavaan postikorttiin. Kolmikantainen tähti soveltui veljesten tarpeisiin myös toisesta syystä.

DMG:n valmistamia voimanlähteitä käytettiin tuolloin yhtä hyvin maalla, merellä kuin ilmassakin kulkevissa härveleissä." (MTV 20.2.2020)



#auto #liikenne #matkailu #mersu #mercedes #mercedesbenz #johtotähti #ajoneuvo #saksa #veho #daimler #vaihde #automaattivaihde #vika #autoilu 






2 kommenttia:

Taija-Tiia kirjoitti...

Omat autoni ovat olleet aina kuin perheenjäseniä ja kun edellinen lähti kuormurin kyydissä purkaamolle, piti pidätellä itkua. Samaistuttava teksti sopivaan saumaan, sillä nykyinen koslani pötköttää korjaamon pihassa odottamassa viikonlopun yli levänneen mekaanikon katselmusta. Siihen on aiemminkin jouduttu ostamaan uusia osia oman arvonsa yli, mutta nyt kun alkaa olla paljon enemmän kilometrejä takanaan, alkaa myös tapauskohtainen harkinta.

Toivottavasti teidän remonttikustannukset eivät raketoi taivaisiin ja saatte ajella vielä monet reissut! Vaikka auto on käyttöesine, niihin liittyy paljon muistoja vuosien varrelta ja niistä luopuminen tuntuu ikävältä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Taija-Tiia! Samanlaisia fiiliksiä sinulla. Sitäkin miettii, että kun kilometrejä on vasta noin 180 000, olisi ehkä ekologista, jos tämä mersumme ei vielä siirtyis romuttamolle.