 |
Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä |
Viime aikoina on noussut otsikoihin uskonnottomien tai eriuskoisten koululaisten oikeus olla altistumatta kristillisille vaikutteille opinahjoissaan.
Suomi on periluterilainen maa, joten kristinusko näkyy monin tavoin arjessamme. Käytämme yleiskielessä sujuvasti - myös huomaamattamme - Raamatusta peräisin olevia ilmauksia.
Nämä saattavat avautua huonosti suomea opiskeleville maahanmuuttajille.
Tuskinpa näistä on haittaa uskonnottomille tai muiden uskontojen harjoittajille. Outoa olisi, jos joku tällaisten käytöstä nostaisi metelin. Kuuluvat itse asiassa suomalaiseen kulttuuriin.
Tässä on muutama Raamatusta peräisin oleva ilmaus ja kullekin mahdollinen uskonnoton vastine.
Yhdennellätoista hetkellä
Viime hetkellä
Aataminaikainen
Ikivanha, muinainen
Jobinpostia
Ikäviä uutisia
Susi lammasten vaatteissa
Kavaltaja joukossa
Ilosanoma
Hyvä uutinen
Epäilevä Tuomas
Epäröivä henkilö
Paljon vartija
Paljosta vastuussa oleva henkilö
Iät ja ajat
Ties kuinka kauan
Ei osaa eikä arpaa
Ei mitään tekemistä asian kanssa
Pääkallonpaikka
Pääkonttori, tapahtumien keskus
Kynttilä vakan alla
Salailee vahvuuksiaan
Potkia tutkainta vastaan
Hakata päätä seinään
Mutta:
"Viimeinen oljenkorsi katkaisi kamelinselän" ei ole Raamatusta, vaikka niin voisi luulla. Se on arabialainen sanonta. En osaa sanoa, onko se peräisin koraanista.
Jos haluaa välttää sen käyttöä, ehkä "viimeinen niitti" sopii.
#suomenkieli #suomi #kielet #raamattu #pyhäkirja #kristinusko #luterilainen #koulu #uskonnoton #ateisti #et #uskonto #elämänkatsomus #turvallinentila #tahdikkuus #maahanmuuttaja #kotoutuminen
Yhdestoista hetki ja muita käyttökelpoisia Raamatun sanontoja
Arkipäivän kielenkäytössä aataminaikaiset ilmaukset ja lausahdukset ovat voimissaan.
Ihminen on pohtinut ajan olemuksen mysteeriä vuosituhansia. Aika rientää eteenpäin, se on ollut ennen minua, se myös jatkuu jälkeeni. Aikansa pitäisi osata käyttää oikein.
”Kaikella on aikansa”, tuumii elämäänsä, kiireitään ja tekemisiään järjestelevä.
Luottavainen lausahdus johtaa Raamattuun.
Vanhan testamentin Saarnaaja julistaa: ”Caikilla on heidän aicans ja caikilla mitä taiwan alla aljetan on heidän hetkensä.” (Saarn. 3:1, Coco Pyhä Raamattu 1642). ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” (Raamattu 1992). Ison kirjan eri suomennoksissa asu on hieman vaihdellut, mutta ikinä jae ei ole ollut täsmälleen muodossa, jossa sanonta tunnetaan; kaikella on aikansa.
Huilatessa vahvistuu niin maaperä kuin ihminenkin
Pastori Reijo Ylimys selittää Sattuvat sanat -kirjassaan:
”Kristinusko on janamaisen eli lineaarisen aikakäsityksen uskonto. Ajalla on alku ja loppu. Alussa Jumala loi, ja sama Jumala ajallaan myös päättää.
Aika on lyhyt, ajan rajallisuus, rahtunen on tullut erämaan uskontojen myötä määrittämään myös maailmanpolitiikan arkea ja elämänmenoa. Aika on käytettävä tehokkaasti hyödyksi, on taottava kun rauta on kuumaa, aika on kallista, aika on rahaa. Tätä pyhä kirjammekin koko ajan painottaa, vaikka Raamatussa iäisyysnäkökulma on tärkeämpi kuin kenties myttyyn mennyt liiketoimi.”
Yhä useampi haaveilee sapattivuodesta.
Yhä useampi haaveilee sapattivuodesta, väliaikaisesta irtiotosta työelämässä. Vanhassa testamentissa sapattivuosi koski ensisijaisesti viljelysmaata ja tarkoitti eräänlaista kesannointijärjestelmää. Mooseksen lain mukaan joka seitsemäs vuosi maan tuli saada levätä Herran kunniaksi (3. Moos. 25). Niin ihminen kuin maa vahvistuvat saadessaan välillä huilata.
Kun asiat tapahtuvat yhdennellätoista hetkellä
”Se oli kyllä viimeinen pisara”, puuskahtaa moni sillä sekunnilla, kun kärsivällisyys loppuu. Sietokyky ylittyy, kamelin selkä katkeaa, mitta täyttyy, malja vuotaa yli.
Psalmitekstissä ylitsevuotavainen malja tarkoittaa myönteistä asiaa (Ps. 23), mutta meidän kielenkäytössämme se on kääntynyt kielteiseksi. Liika on liikaa, vaikka vain pisaran verran.
Yhdennellätoista hetkellä hän hakeutui hoitoon. Apu ehti paikalle yhdennellätoista hetkellä. Siis juuri ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä!
Kamelin selkä katkeaa.
Yhdestoista hetki juontaa Jeesuksen vertaukseen viinitarhan työntekijöistä (Matt. 20:1–16). Viinitarhuri maksoi jokaiselle normaalin päiväpalkan, yhden denaarin. Kaikki saivat saman verran; ne jotka olivat aloittaneet aamulla ja ne jotka olivat tulleet vasta yhdennellätoista hetkellä ja ehtineet työskennellä vain tunnin. Rovasti, kirjailija Maunu Sinnemäki kirjoittaa Raamatun sitaattisanakirjassa:
”Niin kuin viinitarhan isäntä hyvä hyvyyttään tahtoi antaa lähes koko päivän työttöminä seisseille täyden päiväpalkan, etteivät heidän perheensä joutuisi kärsimään nälkää, samoin Jumala on laskemattoman hyvä syntisiä kohtaan, jotka palaavat hänen luokseen – vaikka sitten yhdennellätoista hetkellä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti