Leukemiadiagnoosini täyttää tänään 10 vuotta

Martin kirkko, Turku. Artikkelin somistekuvat ovat
 tämäniltaiselta kävelyltäni. 

Olin tuona päivänä sairaalassa Meilahdessa. Odotin tutkimusten tulosta. Se kesti ja kesti. 

Lopulta asia selvisi. Diagnoosini oli akuutti myelooinen leukemia, joka on veri- ja luuydinsyöpä. 

Olin sairastanut edellisenä vuonna lymfooman eli imusolmukesyövän, joka hoidettiin leikkauksella ja sytostaateilla. Solunsalpaajat eivät varsinaisesti aiheuta syöpää, mutta voivat harvinaisissa tapauksissa lisätä riskiä muihin syöpiin. 

Lääkkeillä on sekä parantavia että haitallisia sivuvaikutuksia. 

Minun tapauksessani epätodennäköinen riski toteutui. 

 

Jäin samantien sairaalaan. Sain hyvin raskaita sytostaattihoitoja, joiden seurauksena menetin kykyni kävellä. Syynä oli varmaankin se, että olin pitkään makuulla. Pohjelihakseni surkastuivat varjoiksi entisistään. Onneksi pääsin sittemmin taas jaloilleni. 

Solunsalpaajat tehosivat ja pääsin remissioon, mikä tarkoittaa oireiden pysyvää tai väliaikaista katoamista tai lievenemistä. 

Remissio mahdollisti sen, että minulle voitiin tehdä kantasolusiirto. Jollakin tuntemattomalla oli minulle sopiva veri. Aina ei tällaista löydy, Joku jossakin kävi luovuttamassa verisolualkioita, ne tuotiin valvotusti paikalle ja annettiin minulle tiputuksessa sen jälkeen kun oma verentuotantoni oli tyrehdytetty. Alkioista kehittyi minulle vähitellen verisoluja eli verta.   

Lääkäri sanoi ennusteeni olevan huono, kun kysyin ennen siirteen saamista. Tällä kertaa riskit olivat ilmeisen suuret, mutta eivät toteutuneet, koska tässä tätä juttua naputtelen. 

Kävin vielä maistamassa työntekoa vuoden 2016 keväänä, mutta päätin jäädä oloneuvokseksi samana kesänä, kun saavutin eläkeiän. 

Tuntuu ehkä kliseiseltä mainita kiitollisuudesta, mutta minulla on varmasti siihen aihetta poikkeuksellisen paljon. 

Taivaan isä, kiitos elämästä!

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #sytostaatit #terveys #kantasolusiirto